Laulaja Virve "Vicky" Rostin isä Keijo Rosti oli ammattimuusikko. Isä kuoli vuonna 1999 vain 65-vuotiaana diabeteksen liitännäissairauksiin, mutta ehti antaa jo paljon aikaisemmin Virvelle musiikin lahjan. Kotona laulettiin ja soitettiin. Virven tulevassa elämäkerrassa kerrotaan, kuinka Reijo Taipale kerran laulatti kahdeksanvuotiasta Virveä ja totesi kehujen lomassa, että lopussa oli mennyt pari tahtia nuotin vierestä. Pikku-Virve luuli sitä kohteliaisuudeksi ja toitotti suureen ääneen: ”Jihuu, mä osaankin laulaa nuotin vierestä!”

Virve, neljästä Rostin lapsista vanhin, oli esikuva nuoremmille sisaruksilleen Sirpalle, Merjalle ja Anssille. Kirjassa Sirpa kertoo, kuinka Virve luki aina iltasatuja pienemmilleen ja lauloi lopuksi tuutuiskelmän, esimerkiksi katkelman Hair-musikaalista. Aune-äiti kehuu kirjassa, kuinka Virve oli korvaamaton apu kodin pyörittämisessä.

– Lapsuudenkodistani olen oppinut suvun ja läheisten merkityksen. Siksi meillä on edelleen tiivis yhteisö. Minä olen se liima, joka pitää suvun yhdessä. Meillä on perheen oma WhatsApp-ryhmä ja pidämme luonani joka kuukausi perheillallisen, jolle kokoontuvat lapseni puolisoineen ja lapsenlapseni ja tietysti avomieheni Ari Kaasalainen. Iso rytmiryhmä.

Virvestä tuli isoäiti jo 48-vuotiaana. Virven lapsista Antilla, 37, on kolme lasta: Aune, Leo ja Reino. Eevalla, 35, on kaksi tytärtä: Ebba ja Erin. Lapset ovat 3–11-vuotiaita. Mummoa ilahduttaa, että kuopus Ella, 31, odottaa kaksosia, jotka syntyvät syyskuussa. Silloin Virvellä on seitsemän lastenlasta.

– Kyllä rakkautta riittää. Sydämessäni on ollut viisi ovea auki, ja kohta sinne aukeaa kaksi lisää.

Mutkattomat ja aktiiviset välit perheeseen sekä läheinen ystäväpiiri antavat Virvelle voimaa. Kesäviikko vuokrahuvilalla Parkanossa on jo perinne, sinne kokoonnutaan tänäkin suvena suurella joukolla.

– Vien lapsenlapsiani marjaan ja sienestämään ja ongelle. Saan olla ihan mummona, kun opetan heille näitä hyödyllisiä taitoja. Ensi tammikuussa koko konkkaronkka äitiäni ja siskojani myöten tulee pariksi viikoksi Kanarialle, vietämme siellä yleensä Arin kanssa koko kuukauden. Se on ihanaa!

Viime äitienpäivänä Virve lounasti äitinsä ja tyttäriensä kanssa, Antti ei sillä kertaa päässyt mukaan. Virven ikimuistoisin äitienpäivä on selkeänä muistissa. Sitä vietettiin vuonna 1987, kun Virve vuosien kotiäitiyden jälkeen päätyi edustamaan Suomea euroviisujen finaalissa Brysselissä sittemmin legendaksi nousseella kappaleella Sata salamaa.

– Silloinen aviomieheni Jussi ja vasta puolivuotias Ella olivat viisufinaalissa mukana. Palasimme Helsinki–Vantaalle äitienpäiväsunnuntaina, ja Eeva ja Antti olivat lasiseinän takana vastassa isot valkovuokkokimput sylissään. Muistan ikuisesti sen pakahduttavan tunteen, kun halasin heitä. Se hetki, se rakkaus! Mikään maailmassa ei ollut tärkeämpää.

Onnen tunteiden lisäksi Virvellä on takanaan kaksi isoa tragediaa. Pikkuveli Anssin itsemurha 1998 oli sokki, täysi yllätys. Niin oli myös oman vauvan selittämätön menehtyminen kohdussa. Hento ja punahiuksinen tytär syntyi kuolleena kahdeksan kuukauden raskauden jälkeen 1985.

– Tasan vuoden päästä siitä, täsmälleen samana päivänä syntyi Ella. Kaikella on tarkoituksensa.

Lue koko juttu uudesta Avusta 24/2018.