Kuvittele mielessäsi mahdollisimman villin, erämaisen paikan tunnusmerkit: useimmilla tulevat mieleen kuohuvat kosket, kallioiset kanjonit, silmänkantamattomiin jatkuva metsä- ja suomeri.

Oulangan kansallispuistosta nämä kaikki löytyvät. Kun matkailija saapuu Kuusamoon, jo paikallisen supermarketin erä- ja metsästyskamppeiden valikoimista käy selväksi, että nyt ollaan villissä Pohjolassa!

Kuusamon ja Sallan kunnissa, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan rajamailla sijaitseva Oulanka on Suomen tunnetuimpia ja suosituimpia kansallispuistoja, kansallisesti ja kansainvälisesti. Muutama vuosi sitten yhdysvaltalainen National Geographic -lehti kävi tekemässä Oulangasta ison kuvareportaasin.

”Natikan” jutussa hehkutettiin Oulangan vanhoja aarniometsiä, joissa toimittaja kuvitteli olevansa menninkäinen. Puiston naavametsät ovatkin erittäin komeita, mutta ainutlaatuisen Oulangasta tekevät sitä halkovat suuret joet, Oulankajoki ja Kitkajoki.

Oulangan  geologinen perusta on Lapista Laatokalle ulottuva parin miljardin vuoden ikäinen peruskallio, jonka pehmeimpiin kiviaineksiin joet ovat uurtaneet syviä kanjoneita. Puistossa jokien pudotuskorkeus on jopa kuusikymmentä metriä.

Puiston suuria koskia ovat Kiuta- ja Taivalköngäs sekä Jyrävä. Niiden pauhu kantautuu kilometrien päähän. Taimenet ja lohet hyppivät kuohuissa näyttävästi.

Suuren osan matkaa Oulangan joet lipuvat rauhallisina virtoina tasaisten soramaiden halki. Kun jokeen syntyy maaston muotojen vaikutuksesta pieni mutka, keskipakoisvoima alkaa kuluttaa joen ulkokaarretta voimakkaammin kuin sisäkaarretta. 

Tällöin joen mutkittelu eli meanderointi voimistuu entisestään. Vuosisatojen aikana mutkat jyrkentyvät lähes ympyrämäisiksi niin, että paikoin joki puhkaisee itselleen uuden uoman jättäen joesta erilleen kaarevan muotoisia ”makkarajärviä”. Erityisen hyvä paikka tarkkailla joen aiheuttamaa eroosiota on puiston etelälaidalla sijaitseva Pähkänäkallio, josta avautuu kansallispuiston kuvatuin näkymä Kitkajoen laaksoon. 

On syyskuun aamu,  ruska-aika on Kuusamossa parhaimmillaan. Pähkänäkalliolta avautuu tunnettu maisema Kitkajoelle.

Toisin kuin useimmat Suomen joet, Oulangan joet laskevat itään, Vienanmereen. Sijainti kahden meren, Itämeren ja Vienanmeren, välimaastossa tekee Oulangasta ilmastollisesti vaihtelevan.

Kosteanviileän ilmaston ja kalkkipitoisen kallioperän ansiosta Oulangan kansallispuiston kasvilajisto on harvinaisen monipuolinen. Moni laji on itäistä taigametsien perua ja sijaitsee Oulangalla levinneisyytensä länsilaidoilla, mahtavan Siperian havumetsävyöhykkeen reunamilla.

Oulangan metsien varjoisissa notkelmissa viihtyvät harvinaiset orkidealajit neidonkenkä ja tikankontti. Kalkkipitoisten kanjoneiden reunamilla kasvaa Pohjois-Lapista tuttuja kukkia, kuten auringonkukkaa muistuttava arnikki.

Muita Oulangalla viihtyviä pohjoisen kasveja ovat lapinvuokko, tunturikurjenherne ja joenrantaniityillä keltaisena hehkuva kullero.

Oulangan kansallispuisto on perustettu vuonna 1956, ja tapahtuman voi sanoa olleen aikaansa edellä. 1950-luvun lopulle asti Kuusamossa käytiin niin sanottua koskisotaa, jossa vastakkain olivat luontoarvot sekä alueen jokien tarjoamat mahdollisuudet sähköntuotantoon. 

Luontoarvot voittivat – mikä ei noina aikoina ollut todennäköistä – ja suomalainen luonnonsuojelu sai yhden suurista saavutuksistaan. 

Tänä päivänä tuskin kovimmatkaan teollisuuden puolestapuhujat ovat eri mieltä siitä, että Oulangan kosket ovat arvokkaimmillaan villeinä ja vapaina. Matkailuargumenttikin puhuu sen puolesta.

Lailla suojatun kansallispuiston tärkeyden ymmärtää, kun katsoo sitä ympäröivän luonnon tilaa: puiston ulkopuolella metsät ovat laajalti hakattuja ja suot ojitettuja. 

Joissakin paikoissa kansallispuiston raja on kuin veitsellä leikattu, ja heti tuuhean aarniometsän vierestä alkavat auratut hakkuuaukiot. 

Kansallispuistoa on laajennettu kaksi kertaa 1980-luvulla, ja nykyisin sen pinta-ala on komeat 270 neliökilometriä. Se on enemmän kuin esimerkiksi Vantaan kaupungin pinta-ala.

Oulangan kansallispuiston merkitystä luonnonsuojelulle lisää se, että puisto jatkuu idässä Venäjän puolella Paanajärven kansallispuistona, jonka pinta-ala on yli 1 000 neliökilometriä.  Luontohan ei valtioiden rajoista piittaa. 

Nimi Karhunkierros lienee tuttu melkein jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle, niin suosittu pääosin Oulangan kansallispuiston alueella kulkeva, yli 80 kilometrin mittainen retkeilyreitti on. 

Mesikämmentä harva kulkija pääsee Karhunkierroksella kohtaamaan, mutta sekin mahdollisuus on olemassa. Alueella hiiviskelee myös vielä harvinaisempia suurpetoja, susia ja ahmoja. 

Perinteiset pohjoisen metsäerämaan lintulajit, kuten maakotka, lapintiainen ja kuukkeli, ovat Oulangalla tavallisia tuttavuuksia. 

Oulangan kansallispuiston maisemat ovat tutkitustikin Suomen komeimpia. Muutama vuosi sitten Suomen Luonto -lehden teettämässä kyselytutkimuksessa suomalaisille näytettiin kolmisenkymmentä maisemakuvaa eri puolelta Suomea, niistä kauneimmaksi äänestettiin Oulangan koskea esittävä kuva.

Oulanka on myös Suomen luontovalokuvaajien Mekka, joka houkuttelee kameran ulkoiluttajia jopa 900 kilometrin päästä Etelä-Suomesta. Sen jylhissä maisemissa otetuilla valokuvilla moni ammattikuvaaja, Hannu Hautalasta lähtien, on ponnistanut kansainväliseen kuuluisuuteen. 

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen