Viime aikoina yleistyneiden huijauspuheluiden kaava on aina sama:

Rikoksen uhri saa puhelun + 44-alkuisesta numerosta. Yleensä huonoa englantia puhuva, ulkomaalaisen yrityksen edustajana esiintyvä soittaja tarjoaa sijoitusmahdollisuuksia ulkomaiseen yhtiöön. Puhelussa luvataan ”suuria ja nopeita voittoja”. Siihen pääsee käsiksi, kun maksaa sijoitettavan pääoma ulkomaiselle pankkitilille tai virtuaalivaluutan vaihtopalveluun.

Uhrilta pyydetään aluksi yleensä 200–300 euroa ja jotkut ovat saaneet summan kaksinkertaisena takaisin. Tempulla pyritään herättämään luottamusta ja saada ihminen uskomaan, ettei kyseessä olekaan huijaus. Tosin kaikki eivät saa edes tätä summaa takaisin.

Ensimmäisen rahasiirron jälkeen tulee pian uusi soitto, jossa pyydetään lisäsijoituksia. Jossain vaiheessa yhteydenpito siirtyy sähköpostiin. Uhri saa omat tunnukset nettisivustolle, josta voi seurata sijoituksiensa kasvua. Taiten tehdyt sivustot eivät ole oikeita.

Myös sähköposteihin vastataan, koska sillä pyritään ylläpitämään luottamusta. Uhria houkutellaan sijoittamaan aina vain lisää rahaa, summat kasvavat.

Osaa uhreista on pyydetty asentamaan etäkäyttösovellus, jonka avulla rikolliset ovat saaneet mahdollisuuden hallita uhrin tietokonetta ja tehdä jopa maksuja tämän puolesta. Kyse on palvelukonseptista eli rikolliset pyrkivät tarjoamaan parempaa palvelua: ”Sinun ei tarvitse tehdä mitään, koska me teemme sen sinun puolestasi”. Poliisi tietää tapauksia, joissa tietokoneen etäyhteys on jätetty auki jopa useiksi vuorokausiksi ja rikolliset ovat saaneet tehdä koneella ties mitä.

Vasta siinä vaiheessa kun uhri alkaa penätä ”sijoitusvoittojaan”, kupla puhkeaa. Yritys katoaa kuin tuhka tuuleen ja uhri jää nuolemaan näppejään. Sen jälkeen sähköposteihin ja puheluihin ei enää vastata.

Poliisi sai ensimmäiset rikosilmoitukset jo vuoden 2017 loppupuolella, mutta kun kesä 2018 alkoi taittua loppupuolelle, niitä alkoi tulla enemmän.

– Siinä vaiheessa me poliisissa heräsimme asian vakavuuteen ja laajuuteen, sillä tämä alkoi näyttäytyä ilmiönä, kertoo rikoskomisario Marko Leponen keskusrikospoliisista.

– Tähän mennessä rikosilmoituksia on tehty vähän yli sata. Lisää tulee viikoittain, mutta uskon, että tämän tiedotuskampanjan ansiosta tahti saattaa tästä vielä kiihtyä. Ainakin yhteydenotot poliisiin ovat lisääntyneet asian tiimoilta.

Tapauksia tutkitaan törkeinä petoksina. Rikoslain mukaan rangaistusasteikko on neljän kuukauden vankeudesta enintään neljään vuoteen vankeutta.

Mutta kuinka vakavasta asiasta on kyse?

– Hyvin vakavasta ja laajasta. Niin yksilöt kuin yhteiskuntakin ovat menettäneet isoja summia. Puhelinhuijareille lähetetty raha menee rikolliseen toimintaan, eikä meillä ole vielä varmuutta siitä, millaista toimintaa niillä loppukädessä rahoitetaan.

– Rikosilmoitusten perusteella rahaa on menetetty jo 5 miljoonaa euroa. Rikosilmoituksia on sata eli se tekee noin 50 000 euroa per uhri. Tosin haarukka on laaja: joidenkin menetykset ovat muutamia tuhansia euroa, toisilla ne ovat satoja tuhansia euroa. Jotkut ovat siis sijoittaneet isojakin summia.

Osa uhreista on ylipuhuttu jopa ottamaan sijoittamiseen lainoja, koska ”nopeilla voitoilla saa lainan kulut maksettua heti ja sijoituksesta saa vielä voittoa”.

– Ihmisille tarjotaan nopeaa rikastumista nopealla aikataululla, mutta päätös on tehtävä NYT, sijoitus pitää tehdä NYT, sillä muuten menettää suuren tuoton. Isketään siis siihen, että aikaikkuna sulkeutuu pian, ei anneta aikaa ajatella. Siinä vaiheessa kun painostetaan nopeisiin ratkaisuihin ja tarjotaan uskomattomalta kuuluvia voittoja, hälytyskellojen pitäisi soida. Terve kriittisyys kaikkea tällaista toimintaa kohtaan olisi validia, Leponen miettii.

Poliisin mukaan 95 prosenttia soitoista tulee +44-alkuisesta numerosta, tosin viime aikoina puheluita on tullut myös muista kansainvälisistä numeroista. Muutama ihminen on kertonut puhelun tuleen suomalaisesta numerosta.

– + 44 on Ison-Britannian suuntanumero, mutta tällaiset ”Call Centerit” eli soittokeskukset eivät välttämättä fyysisesti sijaitse siellä, missä numeron perusteella voisi luulla. Puheluita kierrätetään netin palvelimien kautta.

Systeemin pyörittäjistä ei ole tietoa, mutta poliisi uskoo, että Call Centereitä on useissa maissa. Jokin aika sitten Itävallan poliisi otti kiinni yhden Call Centerin, mutta huijauspuhelut eivät siihen loppuneet.

– Kyseessä ei ole vain yksi yritys, niitä on useampia. Ja se millä volyymillä puheluita tulee, ihmisiä pitää olla mukana paljon.

Tällaisissa tapauksissa poliisin mahdollisuudet auttaa ovat valitettavan vähäiset, sillä Suomen poliisilla ei ole toimivaltuuksia maan rajojen ulkopuolella. Mutta Leponen kertoo, että Suomen rikospoliisi tekee asian tiimoilta tiivistä yhteistyötä Europolin kanssa.

Kyseessä on silti vain yksi huijauksen muoto.

Jokin aika sitten netissä varoitettiin ”Can you hear me” (kuuletko minua) -puheluista, joissa vastaaja yritetään saada sanomaan puhelimessa sana Yes (Kyllä). Vastausta yritetään käyttää myöhemmin sitoumuksena johonkin sopimukseen.

Sähköpostissa on jo kauan pyörinyt toisenlainen kiristys. Ihmiselle väitetään, että hänen vierailuaan pornosivustolla on kuvattu nettikameran kautta. Jos uhri ei maksa haluttua summaa, nauhan varoitetaan lähtevän levitykseen läheisille ja esimerkiksi työkavereille.

Kolmas huijaustyyppi tunnetaan nimellä "one ring and cut", puhelin soi kerran tai pari ja sitten puhelu katkaistaan. Huijareiden pyrkimyksenä on saada uhri soittamaan takaisin ja kerätä näin rahaa.

– Kiristykset ja huijaukset muuttavat koko ajan muotoaan. Niitä on niin paljon liikkeellä, ettei sijoitushuijaukset ole ainoita, mitä pitää varoa, Marko Leponen sanoo.

– Tänä päivänä on oltava varovainen kaiken sen kanssa, mihin törmää verkossa, millaista sähköpostia saa, millaisiin puheluihin vastaa ja miten vastaa. Valitettavasti maailma menee siihen suuntaa, että käyttäjäpuolelta vaaditaan suurta huolellisuutta elää ja olla näiden laitteiden kanssa.

Jos on joutunut huijauksen uhriksi, asiasta on syytä tehdä rikosilmoitus. Sen voi tehdä netissä sähköisellä rikosilmoituslomakkeella tai paikallispoliisille poliisiasemalla.

Marko Leponen sanoo, ettei poliisi syyllistä uhria.

– Nämä ovat näitä kasvukipuja, joita rikolliset käyttävät hyväkseen. Kaikilla ei ole vielä riittävää osaamista arvioida, onko joku asia totta vai ei.

– Eikä tämä huijausmuoto ole ensimmäinen laatuaan, mutta ilmiönä se on päässyt leviämään ja vienyt ihmisiltä paljon rahaa. Vastaavanlaisia tulee uusia, huijaukset muuttavat muotoaan ja petokset siirtyvät yhä enemmän fyysisestä maailmasta virtuaalimaailmaan.

Poliisi toivoo, että mahdollisimman moni kertoisi näistä +44 -huijaussoitoista eteenpäin. Näin sana saadaan kulkemaan ja ihmiset enemmän tietoisiksi vaarasta.

Avun toimittaja, kirjailija Eve Hietamies kertoo täällä omasta huijauskokemuksestaan.