Avun uusi kolumnisti Hannu Lauerma on psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja psykoterapeutti. Vuodesta 1996 hän on toiminut Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärinä. Saramäen vankilan vieressä sijaitseva sairaala Turussa ja sen sivupiste Vantaalla ovat paikkoja, joissa vangitsemismääräyksen saaneet potilaat viipyvät päiviä, viikkoja tai korkeintaan kuukausia.

Lauermaa, 58, kiehtoi psykiatriassa aikoinaan sama kuin yhä: ihmismieli. Työssä vastaan tulee koko psykiatrian kirjo, mutta vankeja yhdistävät päällekkäiset diagnoosit, päihderiippuvuus ja ylipolvinen huono-osaisuus. Vankisairaalassa hoidetaan muun muassa skitsofreniaa, akuutteja psyykkisiä kriisejä, alkoholideliriumeja ja huumepsykooseja.

– Ensikosketus aiheeseen tuli jo opiskeluaikoina, kun olin mielisairaanhoitajan sijaisena väkivaltaisten nuorten osastolla. Mielen sairaudet, niiden hoito ja tutkimus ovat tavattoman kiinnostavia.

Lauerma on kysytty haastateltava, ja hän on julkaissut tieteellisten artikkeleiden lisäksi useita tietokirjoja.  Mediassa tiedetään silti, että Lauermalta on turha odottaa raflaavia otsikoita, helppoja yleistyksiä tai yksityiselämän esittelyä.

– Suhteeni julkisuuteen on asiallinen, mutta valikoiva. Tärkeintä on avata sitä, mitä psykiatrin työ on, etenkin vankisairaalassa. Ammatista on hyvinkin kummallisia käsityksiä.

Yleisimmät harhaluulot ovat ääripäistä, eli vankipsykiatrin työtä pidetään joko pakkovaltana tai »paapomisena«. Valtaosa Lauerman potilaista tulee hoitoon vapaaehtoisesti – ja jos vakavan rikoksen tehnyt katsotaan mielentilatutkimuksessa syyntakeettomaksi, se voi johtaa pidempään vapauden menetykseen kuin tavallinen vankeustuomio.

Lauermaa sitoo vaitiolovelvollisuus, ja erityisesti kuohuttavien rikosten kohdalla hän korostaa, että puhuu vain yleisellä tasolla. Kun keskustelu kovemmista rangaistuksista taas kerran taannoin ryöpsähti, Lauerma kommentoi, että »Suomessa on 5–20 henkilöä, joiden kohdalla pysyvä vankeus tai valvonta voisi olla aiheellista». Nyt elinkautistuomiosta istutaan keskimäärin 14,6 vuotta.

– Arvostamaltani poliisilta sama luku on parikymmentä, mutta nämä ovat pelkkiä arvioita. Henki- ja väkivaltarikollisuus on vähentynyt joka vuosikymmenellä.

Avun kolumnipaikkaa Lauerma pitää tilaisuutena nostaa esiin yhteiskunnallisia teemoja faktapohjalta. Vaikka nykymediaympäristössä on hyviäkin puolia, hän vieroksuu asioiden typistämistä esimerkiksi twiitteihin, joita ei itse harrasta.

– Ihmisillä on nettiä selatessa kultakalan keskittymiskyky: kahdeksan sekuntia.

Lauerma kohtaa työssään hyvinkin rankkoja asioita ja tekoja. Pitkä ammatillinen kokemus, sivutyö yksityispraktiikalla, perhe-elämä, ystävät ja metsästysharrastus Honey-spanielin kanssa suojaavat omaa mieltä, mutta onko hän koskaan tuntenut vihaa rikoksentekijää kohtaan?

– Äärimmäisen harvoin. Silloin tärkeää on tunnustaa ja tunnistaa viha, ja kysyä itseltään miksi. Valtaosaa voi kuitenkin auttaa. Ja työ saa arvostamaan arkea – kuten sitä, että noin pääsääntöisesti ihmiset eivät tapa toisiaan.

Hannu Lauerma on työskennellyt 24 vuotta Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä. Turussa asuvaan perheeseen kuuluvat vaimo, kolme poikaa ja kolme koiraa.