Elettiin vuotta 1994. Terhi Jansson oli tuttavansa kanssa matkalla Jyväskylästä Forssaan. Matkan loppupuolella naiset pysähtyivät tankkaamaan ja jatkoivat sitten matkaa. Tuttavan kotiin oli huoltoasemalta vielä noin 20 kilometriä.

Matka oli mennyt kummallisen hitaasti. Ajomatka on noin 250 kilometriä ja matkaa kuluu yleensä arviolta kolme tuntia, naiset olivat lähteneet Jyväskylästä aamukymmeneltä. Forssassa naiset havahtuivat siihen, että oli jo hämärää.

Parisataa metriä ennen tuttavan kotia, taloon vievällä hiekkatiellä naiset hämmentyivät seuraavaksi siitä, ettei koiria näkynyt missään.

Tuttava omisti parikymmentä koiraa, joilla oli tapana tulla jokaista taloa lähestyvää autoa vastaan. Tuona iltana ei tullut yksikään.

– Äkkiä auton yläpuolelle ilmestyi kirkas valokiila, joka oli niin vahva, ettei sen läpi nähnyt. Kuului hurinaa, auto alkoi vaappua, mutta ei noussut ilmaan. Mittarit menivät punaiselle, autoa ei voinut enää ajaa. Tuttava meni paniikkiin. Tilanne oli ohi muutamassa minuutissa. Sen jälkeen päästiin ajamaan piha-alueelle, Terhi Jansson kertoo.

Koirat olivat piiloutuneet talon alle ja navettaan, ne tulivat esiin vasta seuraavana aamuna. Perillä naisille selvisi, että matkalla oli kadonnut 6,5 tuntia. Muistissa oli lähtö, sitten tankkaus Forssassa – sekä muisto matkan aikana autoa seuranneesta valoilmiöstä.

– Koko juttu oli kokemuksena ahdistava enkä uskaltanut kahteen viikkoon mennä iltaisin ulos. Jäi kummallinen epävarmuus.

Jansson hakeutui lopulta Rajatiedon yhteistyö ry:n ufoiltaan.

– Sen illan aikana sain rauhan, että näitä asioita kokee myös muutkin. Hyväksyin asian, mutta ei ollut helppoa totutella siihen ajatukseen, että tällaista oikeasti tapahtuu.

Mutta siitä se vasta alkoi.

Ufosieppaus eli abduktio on kokemus avaruusolentojen sieppaamaksi joutumisesta. Ihminen nostetaan avaruusalukselle vastoin tahtoaan, ja hänelle tehdään lääketieteellisiä kokeita. Sieppauksen kohteeksi joutuneet ihmiset eivät yleensä muista tapahtumia kunnolla ja tieto kaappauksesta voidaan saada mm. hypnoosin kautta.

Ensimmäisen kerran abduktio nousi otsikoihin 1960-luvulla Yhdysvalloissa., kun Betty ja Barney Hill väittivät joutuneen avaruuden muukalaisten kaappaamiksi automatkallaan 19. syyskuuta 1961 Niagaran putouksilta.

Skeptikkojen mukaan osan kokemuksista arvellaan juontuvan hallusinaatioista ja valemuistoista, valveunista ja unihalvauksista. Esiin nostetaan myös ns. maatiehypnoosi, (kun ajaminen on yksitoikkoista ja äkkiä havahtuu paikassa x , vaikka ei muista matkasta mitään), fantasiaan taipuvainen persoonallisuus, usko avaruusolioiden vierailuihin sekä tätä uskoa rakentava kulttuuri.

Ryhmäkokemuksia selittävät pienryhmäsuggestio, sosiaalinen paine ja syyllisyys tarinan kuvitteellisuuden paljastumisesta.

Toisaalta skeptikotkaan eivät osaa selittää tapauksia, joissa toisilleen tuntemattomat henkilöt kertovat asioista samanlaisia yksityiskohtia, vaikka asuvat eri maissa. Vuosikymmenestä toiseen.

Sieppauksia on tutkittu paljon ympäri maailmaa, myös tieteellisellä tasolla. Yksi tunnetuimmista tutkijoista oli yhdysvaltalainen psykologi, Pulizer-palkinnon voittanut kirjailija ja Harvardin lääketieteellisen koulun professorina työskennellyt – nyt jo edesmennyt – John Edward Mack, jonka työtä jatkaa John E. Mack - instituutti.

Myös suomessa tehdään akateemista ufotutkimusta. Filosofian tohtori, uskontotieteilijä Jaakko Närvä on pitänyt ufokursseja Suomen avoimissa yliopistoissa ja Helsingin yliopistossa.

Maaliskuussa Gaudeamus julkaisee Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin (toim.) Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia ufouskomuksiin , joka pyrkii ymmärtämään ufouskomuksia inhimillisenä elämänalueena – eräänlaisena avaruusaikamme uskonnollisuutena.

Teos nostaa esiin erilaiset ufokokemukset, ufoperinteen monenlaiset sisällöt ja tiedehistorialliset yhteydet sekä ilmiön uskonnolliset piirteet.

Millainen on tyypillinen ufohavainto? Miten ufouskonnollisuus suhtautuu luonnontieteen historiaan? Kuinka avaruusolentoja on kuvattu kirjallisuudessa ja elokuvissa? Mistä juontuu elokuvistakin tuttu käsite Men in Black?

CIA on julkaissut arkistojaan, Chilen valtio tutkii ufo-havaintoja täysin virallisesti ja Iso- Britannia palkkasi vuonna 1991 Nicholas Popen Britannian puolustusvoimien ufo-asiantuntijaksi. Suomen Ufotutkijoille ilmoitetaan vuosittain satoja ufohavaintoja.

Moni tunnettu suomalainen on myös astunut esiin kokemuksineen. Kansantaiteilija Vesa-Matti Loiri on paljastanut lapsuudenkokemuksen, joka vaivaa edelleen.

Loiri kohtasi ufoja Pohjois-Haagassa koulumatkallaan 1950-luvulla. Hän näki viisi kirkasta kiekkoa ja sen jälkeen katkeaa muisti. Loirilta katosi neljä tuntia.

Maailma muuttuu. Tänään ihmiset kertovat helpommin asioista, joista vielä kymmenen vuotta sitten joutui pilkan kohteeksi.

Toisaalta myös välinpitämättömyys lisääntyy: netin takia tietoa ja teorioita on niin paljon, ettei kukaan usko kohta enää mihinkään. Jos ufo laskeutuisi Valkoisen talon nurmikolle, 99 % ihmisistä toteaisi videon nähtyään: kuvamanipulaatiota!

Helsingissä asuva viiden lapsen äiti, aikanaan lähihoitajaksi kouluttautunut 47-vuotias Terhi Jansson on paranormaaleissa piireissä sekä ufoista kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa tunnettu hahmo. Hän herkistyi paranormaaleille asioille jo parivuotiaana.

– Näin henkimaailmaa ja enkeleitä enkä tietenkään ymmärtänyt mistä on kyse. Ihmettelin, mikä on tällainen valomaailma meidän ympärillä, sillä se ei ole samalla tavalla fyysinen niin kuin eläimet ja ihmiset. Lopulta se muuttui pelottavaksi, koska ne olivat niin aktiivisesti läsnä etenkin öisin. Pelkäsin niitä ihan hulluna, Jansson kertoo.

Janssonin mukaan enkelit ovat kirkkaita valo-olentoja, jotka ilmestyvät ympärille, jos on surua tai mieli maassa. Henkimaailma näyttäytyi – ja näyttäytyy edelleen – utuisina ihmishahmoina.

– Tilanne muuttui, kun 6-vuotiaana muutin joksikin aikaa mummon luo. Mummo oli intuitiivinen, näki enneunia ja tiesi monista asioista etukäteen.

Mummo kertoi Janssonille suvun historiasta, sen kyvyistä sekä omista kokemuksistaan. Jansson sai kuulla, ettei ole suvun ainoa, jolla on kosketus henkimaailmaan.

– Se oli käännekohta. Mummo antoi ymmärrystä ja suojauksia – se on rukouksen voima, ei sen ihmeempää. Sain sisäisen rauhan eikä sen jälkeen tarvinnut enää pelätä.

Elokuussa 2014 Terhi Jansson käänsi elämänsä päälaelleen. Hän työskenteli lastenhoitajana, mutta ei kokenut työtä omakseen.

– Mummon tavoin myös minä olen ollut selvätietoinen lapsesta saakka ja selvänäkö aukesi joitain vuosia sitten. Parikymppisenä sain lahjaksi parantavat kädet. Päätin pistää itseni peliin, tulla ulos kaapista ja ryhtyä tekemään sitä, mitä osaan: meedion ja selvännäkijän töitä. Rohkeutta se vaati, koska en ole esiintymishaluinen ihminen. En edelleenkään viihdy estradilla.

Terhi Jansson perusti nettiin Animalhelp-sivuston. Hän tekee eläinkommunikointia, eläimille energiahoitoja sekä kadonneiden eläinten etsintää.

Ihmisille Jansson järjestää meediaistuntoja sekä antaa energiahoitoja sekä selvännäkö- ja menneen elämän kanavointeja. Hän tekee myös Tarot- tulkintoja sekä järjestää henkisen heräämisen-, henkisen aarrekartan ja enkelienergiahoitajan kursseja sekä meditaatioiltoja.

Näiden lisäksi Jansson kertoo olevansa ufojen kontaktihenkilö.

– Minut on totutettu heihin jo varsin nuoresta, parikymppisestä. Usein ihmiset valitaan herkkyyden ja taipumusten perusteella. On sukuherkkyyttä, menneen elämään kytköksiä tai lupauksia. Toisaalta kyseessä on laajeneva ilmiö, nykyään kuka tahansa voi päästä kokemaan tai näkemään.

Olet aika rauhallinen asiasta?

– Olen tottunut heihin. Jotkut vajoavat psykoosiin tai sekoaa, minä olen kai saanut synnyinlahjaksi niin vahvan persoonan, etten helpolla kavahda.

Terhi Jansson kertoo, että kontaktit alkoivat vuonna 1994 ja kestivät kolme vuotta. Ensimmäinen tapahtui, kun Jansson oli 23-vuotias. Sinä iltana hän oli ystävänsä kanssa ulkoiluttamassa koiria Helsingissä, lähellä Malmin hautausmaata.

– Äkkiä ystävä jäi äkkiä tuijottamaan jotain, sana jäi kesken. Matalalla puiden korkeudella näkyi turkoosin värinen, pyöreä, halkaisijaltaan noin 15 metrinen valokohde, jonka perässä kulki punakeltainen juova. Se meni hitaasti, ei kuulunut mitään ääntä, lipui puiden yli hautausmaan taakse. Seuraavana päivänä radiossa jututettiin taksikuskia samasta valoilmiöstä. Se oli nähty ympäri Suomen.

Kuukautta myöhemmin tapahtui jutun alussa kerrottu Jyväskylä-Forssa – matka.

Kun ufokontaktit astuivat elämään, Jansson havahtui parin viikon välein öisin muualta kuin omasta sängystään.

– Minut vietiin tiedottomana yöllä sängystä ja heräsin alukselta. Ei ollut kivaa havaita ympäristön muutosta, herätä sieltä pöydältä. Siellä oli muitakin ihmisiä. Rivissä, samanlaisilla pöydillä, eri-ikäisiä. Tilat olivat avarat, pöytiä monta.

– Kerran vieressä makasi vanhempi naishenkilö. Muistan käyneeni keskustelua. Nainen oli tottunut siihen, että vieraili heidän kanssaan useinkin. Se oli hänelle ihan ok- juttu. En kysynyt nimeä, mutta minulla on pieni epäilys, kenestä on kyse.

Et koskaan tapellut vastaan?

– En pystynyt, pistivät tajun kankaalle.

Jansson kertoo, ettei hyväksynyt häneen kohdistuneita sieppauksia.

– Valvoin usein myöhään ja jännitin, että mitä taas tulee tapahtumaan yöllä, mistä sitä itsensä löytää? Olin laittanut ehdon, että kunhan palautatte aina takaisin kotiin, koska minulla oli pieniä lapsia. Toinen ehto oli se, etten halunnut muistaa niiden tekemiä kokeita. Olen kuullut, etteivät ne ole kauhean mukavia.

Yöllisestä seikkailusta kertoi se, että aamuisin oli joitain muistikuvia sekä kolmionmuotoisia neulanjälkiä käsissä.

– Jonkinlaisia verikokeita tai muita otettiin. Olin myös hyvin väsynyt. Tiedän, että hypnoosin avulla olisi mahdollista palauttaa muistot pintaan, kenties se on vielä edessä? Mutta kaiken kaikkiaan ne olivat epämiellyttäviä kokemuksia, jotka oli vain pakko hyväksyä, vaikka asiat tapahtuivat kysymättä sun lupaa. Vaihtoehtona oli seota.

– Minulle jäi kummallinen sisäinen tieto niiden läsnäolosta. Vaikka ketään ei näkynyt, usein tuli sellainen paniikinomainen tunne, joka kertoi niiden olevan lähellä.

Humanoidihavainnoissa ”Harmaat” ovat yleisimpiä ja ne liitetään usein lähikontakti- ja sieppausväitteisiin. Harmailla on suuri pää, suuret mustat mantelin muotoiset silmät, laiha keho ja harmaahko iho. Ne ovat noin 120 senttiä pitkiä.

– Harmaat ovat työmyyriä, jotka tekevät kaikki kokeet ja tainnutusefektit. Toisen rodun alaisia.

– Ne Toiset ovat ihmisen kaltaisia: kalpeampi iho, neljäs sormea, pieni nenä, suht samanlaiset ruskeat tai siniset silmät kuin meillä, mutta ilman valkuaista, pupillit kaksi rinkulaa sisäkkäin. Niillä on myös pieni suu ja pienet korvat. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat hyvin siroja, noin 170 cm pitkiä. Ja niillä oli sukupuoli, miehiä ja naisia. Nämä olennot kommunikoivat telepaattisesti.

Humanoidit tekevät ihmisille kokeita ja asentavat kuulemma myös implantteja. Jotkut naiset kertovat seksuaalisista kokemuksista, joiden seurauksena he ovat tulleet raskaiksi, ja että raskaus on päättynyt muutaman kuukauden jälkeen. Myöhemmissä sieppauksissa UFO-olennot ovat näyttäneet naisille omituisen näköisiä lapsia, jotka ilmeisesti ovat ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä.

Joissain tulkinnoissa nämä asiat liitetään humanoidien suureen suunnitelmaan pelastaa ihmiskunta, toisen version mukaan tarkoitus on pelastaa oma sivilisaatio. Terhi Janssonin mukaan humanoidien agendana on geenimanipulaatio.

– Päämääränä on tehdä hybridejä, mutta myös tutkia ihmistä geneettisesti tarkemmin. He kertoivat, että minulta on otettu kahdeksan munasolua. Myöhemmin, 2000-luvun alussa sain kuulla, niistä viisi oli lapsia ja kolme edelleen alkiota. En ole tavannut heitä enkä edes koe, että ne olisivat lapsiani. Pelkkiä geenejä. Heidän projektinsa, ei liity minuun.

Janssonin mukaan humanoidit ovat myös huolissaan maapallosta ja siitä, mihin suuntaan asiat ovat menossa. He kantavat myös huolta ihmiskunnan sotaisuudesta.

– Jotkut rodut tekevät hallitusten kanssa asianvaihtoa teknologiasta. Ne antavat aika vaarallisia asioita ihmisten käsiin.

Eli edesauttavat ihmisten sotaisuutta?

– Kyllä. Kutsun niitä negatiivisiksi roduiksi. Luojan kiitos en ole joutunut heidän kanssa tekemisiin.

Ufokokemukset eivät ole loppuneet. Jansson kertoo, että vuonna 2013 alkoi aktiivinen aika, jonka jälkeen olen nähnyt hyvin erilaisia ufoja.

– Esimerkiksi yksi ihmisen kaltainen humanoidi näyttäytyi Helsingin Tikkurilassa, ja myös muut perheenjäsenet näkivät saman hahmon. Äiti luuli sitä naiseksi. Sanoin, ettei ole nainen eikä ole edes ihminen. Että nyt mennään!

Merkityksellisin kokemus tapahtui 30.10.2016.

– Mies oli tulossa muuttokuorman kanssa Lapualta kohti Helsinkiä, kun auto hajosi juuri ennen Hämeenlinnaa. Lähdin klo 23.00 ajamaan Hämeenlinnaan ja Hyvinkään kohdilla tuttu tunne valtasi jälleen: aloin katselemaan ympärilleni ja näin ufon oikealla n. 200 metrin päässä tiestä, pellon laidalla puiden yllä, valot pyörien.

Sama toistui muutamia kertoja ennen Hämeenlinnaa. Yhdessä vaiheessa matkaa kirkas valo sokaisi Janssonin ja hän luuli, että joku auto on tulossa takaa pitkillä valoilla. Sitten valo katosi.

– Edessäni ajoi rekka, jonka takaoveen ilmestyi kaksi pyöreää, pyörivää valopistettä. Niiden lähde tuli taivaalta.

Hämeenlinnassa Jansson kertoi miehelleen, että ”meitä odotetaan”.

– Kävimme ensin hakemassa kahvit ja aloimme ajaa kohti Helsinkiä. 10 kilometrin jälkeen ufo ilmestyi automme ylle ja lensi siinä kaksi minuuttia. Tämän jälkeen se lensi meistä länteen.

Ufo teki elliptistä kaarretta, katosi ja palasi. Kellui välillä paikoillaan pohja Janssonin autoa kohti. Lopulta pariskunta pysähtyi tien laitaan ja yritti kuvata sitä kännykällä, mutta kuvat eivät onnistuneet.

– Joten jatkoimme matkaa. Olemme mieheni kanssa nähneet ufoja yhdessä useita kertoja, jonka vuoksi perustimme Ufo seekers Finland - ryhmän joka käy yhdessä bongailemassa ufoja sekä ufopiirin, joka kokoontuu Uudenmaankatu 33 Lootuskukan huoneella kerran kuukaudessa.

Oletko tavannut muita siepattuja?

– Montakin. Heitä on yllättävän paljon ja koko ajan tulee lisää. Valitettavasti ihmiset vaikenevat, koska pelkäävät tulevansa leimatuksi. Mutta kun he saavat tavata kanssakulkijan, joka uskaltaa puhua näistä asioista ääneen, myös he uskaltavat avautua kokemuksistaan pienessä piirissä. Heillä on valtava vertaistuen tarve, Jansson sanoo ja kertoo perään, että vaikka puhuukin asioista julkisesti, hän ei ole joutunut pilkan kohteeksi.

– Tällaisia töitä tehdessä työn luonteeseen kuuluu se, että on oltava valmis kohtaamaan myös vastustusta ja ymmärtämättömyyttä. Vieras asia joko pelottaa tai siihen ei uskota.

Kai ymmärrät, että asioita on vaikeaa todistaa ja monen lukijan on vaikeaa uskoa tarinaasi?

– Varmasti. Mutta sanoisin, että olkaa avoimia. Tutkikaa asioita, niin tieteellisestä kuin ufotutkijoiden näkökulmasta. Seuratkaa maailman tapahtumia, ja olkaa asioita kohtaan avoimen kriittisiä.

On olemassa italialaisen fyysikon Enrico Fermin mukaan nimetty paradoksi. Sen mukaan on epätodennäköistä, että elämää on vain Maassa, mutta toisaalta todisteita avaruusolioistakaan ei ole.