Kuvauskojutoimintaa harjoittavia yrityksiä on Kainuussa ja Koillismaalla kymmeniä, ja niistä kourallinen on isoja kansainvälisiä toimijoita.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojolaa huolestuttaa, että karhut tottuvat ihmiseen. Niitä näyttäytyy kuvauskojujen lähistöllä myös silloin, kun ihmiset ovat menossa kojuihin tai poistumassa niistä.

– Tietyillä paikoilla karhut ovat selvästi tottuneet ihmisen läsnäoloon, mikä ei missään tapauksessa ole riskitöntä. Asiaa pitää seurata huolellisesti, Kojola sanoo.

Ilpo Kojola tutki työryhmänsä kanssa gps-pannoitettujen karhujen elämää kymmenen vuoden ajan 2000-luvun alussa. Tutkituista noin sadasta karhusta parikymmentä eli Kuhmossa lähellä katselu- ja kuvauskojujen haaskaruokintaa. Siten saatiin tietoa myös siitä, miten kojujen ruokinta vaikuttaa karhujen ruokailutottumuksiin.

Kojuhaaskoilla ruokailevat karhut viettivät kesällä rasvakerrosta kasvattaessaan paljon aikaa kojujen läheisyydessä, mutta pääosan ravinnostaan ne löysivät silti luonnosta.

– Tutkimus osoitti, että kojuilla ruokailevilla karhuilla vuotuiset elinpiirit ovat yhtä laajoja kuin karhuilla, jotka eivät käy syömässä ruokintahaaskoilla. Kojuilla ruokailevat karhut eivät lopeta luonnonmukaista ruokailua eivätkä saalistamista, Kojola kertoo.

Karhujen liikkumista ja ruokailua tutkittiin Karhukannan hoidon perusteet -tutkimushankkeessa. Tutkijat ottivat selvää karhujen ravinnosta tutkimalla ulosteita.

– Mikroskooppitutkimuksissa näkyivät hyvin esimerkiksi karhujen syömät marjat. Tutkituilla karhuilla marjojen rooli nousi keskeiseksi ravinnossa loppukesästä parhaaseen marja-aikaan, Kojola kertoo.

Suomen karhukanta on lähes kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Karhuja on Suomessa arviolta 2 000 yksilöä.

– Karhukantaan kohdistuva metsästystarve voi olla jopa 14 prosenttia kannasta, koska Suomeen muuttaa karhuja Venäjältä. Se taas kasvattaa karhukantaa ja lisää etenkin poronhoitoalueen eteläpuolen karhujen geneettistä monimuotoisuutta, Kojola sanoo.

Elokuun 20. päivänä alkaneelle ja lokakuun lopussa päättyvälle karhunmetsästyskaudelle on maa- ja metsätalousministeriö asettanut kokonaiskiintiöksi 313 eläintä.

Tutkimusprofessori Kojola ymmärtää suurpetopelon olevan ihmiselle luontaista geneettisistä syistä, mutta hän uskoo mukana olevan myös metsän ja ylipäänsä tuntemattoman pelkoa.

– Metsässä liikkujalle vaaratilanteita voi tulla keväällä, jos ajautuu liian lähelle emoja ja pentuja. Useimmiten ihmisen ja karhun kohtaamisissa metsässä käy niin, että karhu kohtaa ihmisen, mutta ihminen ei tiedä siitä mitään, Kojola sanoo.