Nuorukainen sai unelmiensa työpaikan suoraan huipulta Valtioneuvoston linnasta. Tunnelma oli korkealla. Takana oli vuosien opinnot ja sarja pätkätöitä.

Ensimmäisenä työpäivänä uusi virkamies kiersi esittäytymässä ja sai tympeän vastaanoton. Tunnelma oli suorastaan kireä. Nuorukainen oli masentunut ja etsi vikaa itsestään.

Iltapäivällä vanhempi työtoveri valisti, mistä jännittynyt ilmapiiri johtui. Aamulla oli tullut voimaan työpaikkatupakoinnin kieltävä laki. Valtioneuvoston linnassa – jos missä – piti noudattaa pilkulleen määräyksiä.

Virkamiehet eivät saaneet enää tupakoida. Sääntö kävi hermoille, sillä monet olivat polttaneet työpaikalla koko virkaikänsä.

Työpaikkatupakoinnin kielto astui voimaan 1. maaliskuuta 1995. Uudistus mullisti työpaikkojen tavat. Sitä ennen oli tupakoitu työpöydän ääressä, palavereissa, yhteisissä sosiaalitiloissa ja käytävillä, jopa ruokaloissa. Tupakan tai tulen tarjoaminen työtoverille oli ollut erityisen huomaavaista.

Työpaikkatupakoinnin kieltäminen on yksi syy siihen, että tupakointi on viime vuosikymmenten aikana ylipäänsä vähentynyt. Vielä olisi silti varaa parantaa.

THL:n tutkija Otto Ruokolainen arvioi tammikuussa julkaistussa väitöskirjassa, ettei Suomi saavuta suurta kansallista terveystavoitetta, jonka mukaan vuonna 2030 alle viisi prosenttia käyttäisi tupakka- tai nikotiinituotteita. Tupakointi vähenee, mutta liian hitaasti, ja aika loppuu kesken.

Otto Ruokolaisen väitöskirja perustuu valtavaan aineistoon, jota on tupakointitavoista kerätty neljänkymmenen vuoden aikana. Kirjan mukaan 13 prosenttia nykyisistä työikäisistä polttaa, ja tupakoinnin vähetessä koulutusryhmien väliset erot ovat kasvaneet. Vähän koulutettujen tupakointi on supistunut korkeasti koulutettujen tupakointia hitaammin.

Hyvin koulutetut eivät aloita tupakoimista ollenkaan tai lopettavat sen hanakasti. Huonommin koulutetut jatkavat läpi elämän. Ero näkyy jo nuoruusiässä. Ammattikouluissa poltetaan enemmän kuin lukioissa.

Se on hyvin huolestuttavaa, sillä se murentaa terveyspolitiikan tärkeää tavoitetta tasoittaa väestöryhmien välisiä terveys­eroja. Olitpa duunari tai johtaja, köyhä tai rikas, sinun pitäisi pysyä terveenä mahdollisimman pitkään.

Jos duunarit eivät paranna tapojaan, he sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin paremmin koulutetut ikätoverinsa.

Tupakointi tulee aivan liian kalliiksi työväestölle, ja sairauskuluista tulee lasku myös valtiolle ja kunnille.

Turvassa eivät ole kouluja käyneetkään: monet ovat koronavuoden aikana olleet etätöissä. Työpaikalle ja esimiehiin on pidetty yhteyttä etupäässä sähköisesti. Kotiin ei tupakkalain koura yllä.

Tupakoida saa vaikka päätteen ääressä. Tupakasta voi tulla työkaverin korvike. Kun tauolla ei voi lörpötellä eikä sparrata ajatuksia toisten kanssa, voi sortua hakemaan iloa tai inspiraatiota savukkeesta.

Jos tekee tupakkaa mieli, kannattaa miettiä hetki, miksi on etätöissä. Koronan kärsineiden kertomuksissa toistuu lähes aina yksi havainto. Sairaana kovimmille joutuivat keuhkot.