Kaikissa päätöksissä pitää aina ottaa huomioon ­ilmastovaikutukset.

Teen joutessani ison sanomalehden vaalikonetta, vaikka en äänestä. Parempi, että minua rauhallisemmat äänestävät. Koska olen liian impulsiivinen, levoton ja turhautuva, innostun aina uusista ideoista. Uudet ideat ovat taas todennäköisesti huonompia kuin vanhat.

Kaltaiseni typerys vastaa ilmastonmuutoskysymykseen ”ehdottomasti samaa mieltä”. Ilmastonmuutos on nyt muotia, ja olen siitä huolestunut.

Mutta puretaanpa vastausta edes hetki niin, että tunteiden lisäksi kokoukseen kutsutaan myös harvinainen vieras, äly.

Jos kaikissa, siis todellakin kaikissa, seuraavan eduskunnan päätöksissä otettaisiin huomioon myös ilmastovaikutukset, hyvien ihmisten pitäisi luopua monista muista tavoista kertoa muille, että hyviä ihmisiä tässä ollaan.

Ensi töikseen seuraava eduskunta alkaisi purkaa kaikkia köyhien suomalaisten sosiaalietuuksia. Se, että köyhällä olisi varaa autoon, ulkomaanmatkaan tai lapsen syntymäpäiväkrääsään, on haitaksi ilmastolle. Rikkaat tuhlaisivat joka tapauksessa saman verran luonnonvaroja, oli köyhillä rahaa tai ei. Rikkaat maksavat typeristä statussymboleista. BMW:n tai Rolexin tuotanto tuhlaa yhtä paljon resursseja kuin Toyotan tai Seikon.

Seuraavaksi pelkästään ilmastoa ajatteleva eduskunta panisi Suomen rajat kiinni. Suomi on maailman rikkaimpia maita, ja jokainen tänne tuleva ihminen vaurastuu ja alkaa kuluttaa enemmän. Eniten ilmastovaikutuksia ajatteleva poliitikko antaisi köyhien hukkua Välimereen, lopettaisi viimeisetkin Afrikan kehitysavun rippeet ja suomalaisten lapsilisät.

Joko alat ymmärtää, miksi kaltaiseni ideoiden maailmassa elävän haihattelijan ei missään nimessä pidä äänestää? Kaikki äänestäjät ovat kotipaaveja, ja poliitikon roolina on olla meitä paavillisempi.

Kun kokoomus oli ainoita isoja puolueita, joka ei ollut varma, haluaako se luvata korkeampaa hoitajamitoitusta, se sai kaikkien suomalaisten vihat ylleen. Miksi? Koska se yritti olla hetken rehellinen.

Totta kai se palasi pian samaan riskittömän poseerauksen maailmaan kuin muutkin. Tuodaan hoitajamitoitus reaalimaailmaan.

Olen tilaamassa remppaa kotiini. Teen raksamiesmitoituksen. Remonttia on pakko olla tekemässä viisi raksamiestä. Oikea kriteeri olisi, että parketin alle ei ole jätetty hometta kasvavaa sammalta ja että viemäriputkea ei ole johdettu naapurin pesukoneen alle. Noistakin vaatimuksista minun pitäisi olla valmis maksamaan kunnon hinta.

On haaveiden maailma ja oikea maailma. Demareiden Antti Rinne törmäsi oikeaan maailmaan innostuessaan lihaverosta. Lihavero kuulostaa hienolta kaltaisteni helsinkiläisten toimittajien maailmassa, jossa mautonta tofua kovaäänisesti tilaamalla saadaan omasta lounashetkestäkin poliittinen poseeraushetki.

Oikeassa maailmassa lihavero tarkoittaa sitä, että liha maksaa oikeasti pienituloisille enemmän. Tai siis lihan lisävero. Toisin kuin monet tietävät, lihasta maksetaan nykyäänkin veroa.

Vaalikoneita väsäävien toimittajien maailmassa kenenkään ystävämme ei tarvitse ajaa Viitasaarelta Äänekoskelle yksityisautolla oikeisiin töihin. Siksi autoilun voisi kieltää, ja Pertti Viitasaarelta voisi muuttaa kuudensadantuhannen euron uuteen homeiseen kaksioon Helsinkiin.

Sen jälkeen Pertti voisi ajella joka aamu Uberilla töihin viestintätoimistoon suunnittelemaan ilmastonmuutoksen vastaista kampanjaa jollekin valtion virastolle. Ylihintaan.