Viimeksi nauroin makeasti TikTokin koiravideoille. Niiden katsominen on hyvä nollauskeino, jos on vaikka stressiä töissä.

Ennen oli paremmin se, että lapset ja nuoret saivat olla lapsia ja nuoria. Ei tarvinnut murrosikäisenä heti tietää, mikä minusta tulee isona. Tämän päivän vaatimukset nuorille ovat jäätävät. Heille luodaan hirveät paineet. Jopa päivähoito on muuttunut. Jo yksivuotiaille tehdään jotain hemmetin varhaiskasvatussuunnitelmia!

Liikutun yleensä kyyneliin, jos vaikka telkkariohjelmassa synnytetään. Heti alkaa itkettää. Tajuan, että se itku tulee ikävästä edelliseen työhöni kätilönä. Vaikka haluaisinkin kätilöksi, se ei ehkä enää olisi ­turvallista. Olen ollut jo niin kauan poissa siitä työstä.

Teini-iässä ihailin erityisesti Elisabeth Rehniä, vaikka politiikka ei silloin minua kiinnostanutkaan. Hän on ­sellainen anteeksipyytelemätön. Hänen aikanaan naiset pääsivät armeijaan, ja Elisabethista tuli puolustusministeri. Ehkä hän siksi näyttäytyi minulle sellaisena, että kaikki on mahdollista. Olen saanut työssäni kohdata hänet, ja onhan hän todella karismaattinen ihminen.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, perustaisin jonkin erityisensikodin. Eihän minusta mitään ay-pomoa pitänyt tulla. Olen käynyt puolisoni kanssa Pride-koulutuksen, joka tarvittiin, kun halusimme tukiperheeksi. Ehdimme olla pari vuotta tukiperheenä, kunnes minut valittiin Tehyn puheen­johtajaksi.

Jos olisin mies, minun euroni olisi kokonainen. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, ja monessa asiassa olemmekin sitä. Miesten ja ­naisten palkkojen epä­tasa-arvo on silti ihan käsittämätön. Naisen euro on nyt 16 prosenttia pienempi kuin miehen.

Teini-iässä inhosin erityisesti auktoriteetteja ja sellaista muottiin tunkemista. Esimerkiksi vanhempani eivät ymmärtäneet minua ollenkaan, eivätkä katsoneet minua kohti. He yrittivät tehdä minusta jotain muuta kuin mitä olen. Minulla oli raju murrosikä. Joku voisi sanoa, että olen ollut jenginuori.

Ystäväni ihmettelevät minun energiaani, mutta olen syntynyt tällaiseksi. Energisyys on perusasetukseni. Se ei tarkoita sitä, että en arvostaisi toisenlaisia arvoja.

Vihaan sydämeni pohjasta suomalaista kateutta. Meissä on jännä sisäinen asetus: on valmis maksamaan satasen, että naapuri ei saa viittäkymppiä. Ajattelemme, että toisen onnistuminen on minulta pois. Kateus on meillä dna:ssa. Se on jumittava voima, josta pitäisi päästä eroon ja osata olla onnellisia toisten puolesta.

Sukurasitteeni on sydän- ja verisuonitaudit. Meidän suvussamme kuollaan niihin.

Viimeksi rakastuin koiraan viisi vuotta sitten, kun Pyry tuli meille. Stressasin koiran puolesta ­hirveästi, ikävöin ja olin huolissani. ­Ajattelin, että perhe kyllä pärjää, mutta pärjääkö Pyry? Minulle on koiran tultua auennut ihan uusi maailma.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, tarkistaisin onko tällä lääkärillä varmasti läkärinoikeudet. ­Toivon, että terveydenhoitoalalla kaikki perustavat näkemyksensä tieteeseen.