Helsingin Myllypurossa toimivassa Hang on ry:n toimintakeskuksessa on meneillään lounas. Päivän ruoka­listalla on muun muassa tortilloja ja savusiikakeittoa. Lounas maksaa viisi euroa. Yhdistyksen perustaja ja puuhanainen Eeva Levander häärii kahvilan ja toimiston välillä. Hän on tehnyt hyväntekeväisyystyötä aikaisemminkin.

– Aikanani kiinnitin huomiota Puhoksen ostarilla matalan kynnyksen päiväkeskukseen nimeltä Story. Ihmettelin aina, mikä paikka se oikein on. Eräänä päivänä marssin sisälle ja sen jälkeen jäin paikkaan vapaaehtoiseksi.

Hiljalleen Levanderin ja neljän hänen tuttavansa mielessä alkoi muhia ajatus oman sosiaalisen toiminnan keskuksen avaamisesta. Se toteutui vuonna 2018, kun Hang on avautui Myllypuroon.

– Meillä oli muiden perustajien kanssa alusta alkaen mielessä nimenomaan hävikkiruuan tarjoamiseen keskittyvä matalan kynnyksen lounaskahvila, joka auttaa ihmisiä saamaan arkeensa vaihtelua. Samalla halusin keskittyä myös ihmisten auttamiseen. Siihen, että elämässään hakoteillä olevat ihmiset saisivat jotakin rytmiä päiviinsä. Ja ettei heidän tarvitsisi notkua sohvalla.

Hang on ry tarjoaakin paljon muuta kuin pelkkää lounasruokaa ja kahvilapalveluita. Levander hoitaa muun muassa ihmisten Kela-asioita, sillä läheskään kaikilla ei ole tieto­koneosaamista eikä kärsivällisyyttä byrokratian kanssa taistelemiseen.

Hang onin palveluita käyttävät eri-ikäiset ja -taustaiset ihmiset, joista suurin osa on työttömiä tai eläkeläisiä. Ennen koronaa kahvilassa kävi enemmän myös työssä käyviä.

Merkittävä osa Hang onin toimintaa on työ­kokeilu, jossa henkilö voi olla enintään kuuden kuukauden ajan yhdessä paikassa.

TE-toimiston kanssa sovittavan työkokeilun tarkoituksena on tarjota henkilölle tilaisuus selvittää mahdollisuuksia palata työmarkkinoille. Työkokeilua järjestetään viitenä päivänä viikossa ja 4–6 tuntia päivässä.

Eeva Levanderin mukaan työkokeilu voi olla avartava kokemus, jonka jälkeen ihmisen elämällä on jälleen suunta.

– Aika moni on päässyt lähtemään palkkatuelle työkokeilusta. Meillä on ollut paljon maahanmuuttajia sekä ihmisiä, jotka ovat pääsemässä eroon päihteistä ja saamassa ryhtiä elämäänsä.

Monelle kuuden kuukauden työkokeilu on aivan liian lyhyt. Levander myöntää, että ihmiselle, joka on ollut pitkään sivussa normaalista elämästä, kuuden kuukauden jakso ei riitä.

– Sellainen henkilö ei välttämättä ole vielä valmis työelämään, eikä työpaikkoja välttämättä ole edes tarjolla. Silloin on suuri riski, että henkilö palaa vanhaan elämäänsä. Sellaisissa tilanteissa yhteiskunta ei tarjoa minkäänlaista apua. Ihminen jää helposti tyhjän päälle.

Hang onin työsuhteissa on ollut maahanmuuttajia ja kielikylpyläisiä 4–6 viikon jaksoissa. Lisäksi Ammattiopisto Luovista on ollut useita opiskelijoita tekemässä harjoittelujaksoja. Toiminnassa on ollut mukana myös Kelan kautta tulleita kuntoutuskurssilaisia.

Levander saa voimaa rohkaisevista esimerkeistä. Hän muistaa tapauksen, jossa alkoholisoitunut henkilö löysi elämänilon uudelleen.

– Hän oli ollut meillä työkokeilussa vähän aikaa. Hän muuttui ulkoisesti, alkoi välittää itsestään, ja koko­naisuutena hänestä tuli huomattavasti aikaisempaa avoimempi.

Hang onissa suoritetun työkokeilun jälkeen on päästy oppisopimuskoulutukseen, ja yksi henkilö on perustanut jopa oman yrityksen.

– Onnistumisia tulee, ja ne tuottavat tunteen, että olemme pystyneet antamaan jotain konkreettista ihmiselle. Silloin tietää olevansa hyvällä asialla, kun ihminen pääsee raiteilleen ja poissaolot työko­keilun aikana alkavat vähentyä. Se on merkki siitä, että elämästä tulee sään­nöllisempää, Levander sanoo.

Yksi Hang onin työkokeilussa olevista on Carita. Hänen jaksonsa päättyi tammikuun puolivälissä. Hän toivoo saavansa jatkaa vapaaehtoisena, jos TE-toimisto ei löydä sopivaa työtä.

Carita teki täyskäännöksen vajaa vuosi sitten, kun hänen ystävänsä oli soittanut ja kertonut tarjolla olevasta työkokeilupaikasta. Tuolloin Caritan päivät olivat kuluneet lähinnä puistoissa Helsingin Malmilla. Seuralaisena oli ollut alkoholia ja muita alkoholisteja.

– Olin aikaisemmin kuntouttavassa työkokeilussa, minkä jälkeen lähdin kovaa alaspäin. Puoli vuotta meni niin, että joka päivä olin pyörryksissä, nainen kertoo alkoholinhuuruisesta ajastaan.

Tämä paikka oli pelastus, hän sanoo.

– Pidän asiakaspalvelusta ja ihmisten kanssa olemisesta. Se nosti minut takaisin elämään. Tämä on syy, miksi herään aamulla. Tuntuu, että elämälläni on päämäärä.

Työkokeilusta Caritalle maksettiin työttömyyskorvauksen lisäksi yhdeksän euroa päivässä viitenä päivänä viikossa.

– Jos mitään tekemistä ei löydy, mutta saan jäädä tänne vapaaehtoiseksi, minulla ei ole riskiä sortua uudelleen alkoholiin. Lisäksi säästän rahaa, kun saan syödä täällä ilmaiseksi. Jotenkin kyllä pärjään.

Carita suosittelee paikkaa muillekin, jotka kokevat olevansa yksin.

– Täällä jutellaan ja heitetään vitsiä. Meininki on rento.

Hang onin hävikkikahvilan tyypillinen asiakas on noin 40-vuotias. Nuorimmat asiakkaat ovat teini-ikäisiä.

Syömässä voi käydä kuka tahansa. Henkilökunta koostuu työkokeilijoiden lisäksi vapaaehtoisista, jotka tekevät töitä keittiössä ja kahvilassa. Keittiössä on töissä vain yksi koulutuksen saanut kokki.

Työntekijöiden tehtäviin kuuluu hävikkiruokien hakeminen yhteistyökumppaneilta eli lähiseudun kaupoilta. Elintarvikkeita tulee myös lahjoituksina yrityksiltä.

– Hävikkiruoka on pääsääntöisesti vihanneksia, hedelmiä, leipää, lihaa ja kalaa. Sillä me saamme toiminnan pyörimään. Oikeastaan meidän ei tarvitse käydä ostamassa kaupasta juuri muuta kuin mausteita ja joitakin pieniä ostoksia, Levander sanoo.

Välillä leipää tulee yli tarpeiden, jolloin kuka tahansa saa ottaa sitä mukaansa kahvilan ulko-ovelta.

Yksi vapaaehtoisista on Sanna, alkujaan Hang onin asiakas.

– Tuli sellainen ajatus, että voisin tehdä täällä töitä vapaaehtoisena. Tuttava johdatti minut Eevan luokse. Eeva sanoi, että tule ensi viikolla. Siitä se lähti.

Nyt Sanna on ollut mukana toiminnassa vajaan vuoden.

– Olin työtön, mutta minulla on henkilökohtainen syy siihen, miksi en ole enää työelämässä. Tunsin, että jotakin haluan tehdä. Tämä paikka kiehtoi.

Aikaisemmassa elämässään Sanna on tehnyt töitä laitoshuoltajana ja toiminimiyrittäjänä. Hang onissa hän siivoaa, tekee kassatöitä ja hakee tuotteita kaupasta. Työpäivän pituus on noin kuusi tuntia.

– Saan tästä työstä tekemisen iloa. Palvelutyö on minulle ominaista. Tämän seurauksena oma elämäni on muuttunut parempaan suuntaan. Siitä on tullut positiivisempaa. Saan hyvää oloa siitä, että autan toisia.

Eeva Levander on harmissaan siitä, että Hang onin toiminta on hiljentynyt koronan vuoksi.

– Myynti on ollut nyt pari kuukautta normaalia pienempää. Se on harmi, sillä syksyllä kovan työn tulos alkoi näkyä. Olimme selvinneet koronan ensimmäisestä vaiheesta. Nyt olemme uudelleen huonommassa tilanteessa.

Hiljentyminen on osaksi seurausta viereisen Liikuntamylly-liikuntakeskuksen sulkeutumisesta koronarajoitusten takia. Tavallisesti liikuntakeskuksen asiakkaat poikkesivat usein syömässä.

Levanderin mukaan tarvetta matalan kynnyksen sosiaalitilalle olisi, sillä koronan takia moni tuntee itsensä yksinäiseksi.

– Kyllä sen huomaa. Ihmiset kaipaavat seuraa ja haluavat jutella enemmän kuin normaalisti. Korona on muuttanut myös syrjäytyneiden elämää. Moni käyttää alkoholia samalla tavalla kuin ennenkin, mutta huolestuneisuus on lisääntynyt.