Corbezzolon hunaja on peräisin mansikkapuun kukinnoista. Sen kitkerää makua kuvaillaan lakritsaiseksi, savuiseksi ja nahkaiseksi. Tuon äärimmäisen harvinaisen hunajan tuotannolla on Sardinian vuoristoalueilla yli 2 000 vuoden takaiset perinteet, kertoo BBC.

Mansikkapuun (Arbutus unedo) marjat kypsyvät hitaasti ja vaihtavat kypsymisen aikana useasti väriä keltaisesta oranssiin ja täyteläisen punaiseen.

Valkoiset kukat kukkivat lokakuusta joulukuulle, jolloin sää voi olla hyvinkin kylmä, sateinen ja tuulinen.

Kukkia pölyttävien mehiläisten työ ei ole helppoa, sillä noissa sääoloissa jopa pesästä ulos lähteminen voi olla melkoista taistelua. Mansikkapuun kellomaiset kukat tuottavat mettä noin puolet vähemmän kuin muut kukat, joten mehiläiset saavat todella uurastaa riittävän mesimäärän keräämiseksi.

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mistä hunajan erikoinen kitkerä maku on peräisin. Jotkut uskovat sen johtuvan mansikkapuun kukkien medessä olevasta glykosidi-­arbutiinista.

Luonnonlääketieteessä corbezzolon hunajaa käytetään unensaannin helpottamiseen, yskän rauhoittamiseen sekä ripulin ehkäisemiseen. Sillä saattaa olla myös yhteys syöpäsoluihin.

Vuonna 2019 tehty tutkimus osoitti, että corbezzolon hunaja vähentää laboratoriossa viljeltyjen paksusuolen syöpä­solujen kasvua ja jakautumista. Journal of Functional Foods -lehdessä julkaistu ­tutkimus tehtiin Marchen ammatti­korkeakoulussa Italiassa sekä Vigon ja Granadan yliopistoissa Espanjassa.

Mansikkapuu kasvaa villinä Välimeren alueella, Länsi-Euroopassa ja jopa Irlannissa, mutta Sardinia on corbezzolon hunajan tuotannon ykkösmaa. Vitamiini- ja mineraalipitoinen hunaja on olennainen osa italialaissaaren ruokakulttuuria.

Mansikkapuun vihreät lehdet, valkoiset kukat ja punaiset marjat tuovat mieleen Italian lipun, minkä vuoksi sitä pidetään maan kansallispuuna.

Vuonna 1906 kirjoittamassaan Oodissa corbezzololle italialainen runoilija ­Giovanni Pascoli kuvailee mansikkapuun selviytymistaistelua tuulenpieksemillä vuorenhuipuilla.