Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden väkivallasta uutisoidaan myös Suomessa. Vakiintuneen selityksen mukaan Ruotsissa on liian pitkään katseltu maahanmuuton varjopuolia sormien välistä.
Päättäjät ovat kuulemma pelänneet leimaantuvansa rasisteiksi eivätkä siksi ole puuttuneet kotoutumisen ongelmiin. Analyysit toistuvat esimerkiksi dekkaristiksi ryhtyneen asianajaja Jens Lapiduksen ja rikostoimittaja Johanna Bäckström-Lernebyn tuoreissa kirjoissa.
Olin itse maahanmuuttaja Ruotsissa vuosituhannen vaihteessa seitsemän vuotta. Tuon ajan peruja minulla on kilpaileva näkökulma. Se, että Ruotsiin oli lähes mahdoton kotoutua.
Lähtökohtani olivat kohdillaan. En asunut miljoonaohjelman aikaan rakennetussa betonilähiössä vaan Tukholman keskustassa poikaystäväni tennistutun omistamassa asunnossa. Ulkonäöstä minua ei arvannut muualta muuttaneeksi, ja opiskelin yliopistossa. Olin ollut lukiossa hyvä ruotsissa, joten kielitaidolla löysin viikonlopputöitä vaatekaupasta. (Vaatekaupan pomo olikin Ruotsin-vuosina ehkä ainoa, joka arvosti suomea kielitaitona. Useat muut hakemani työharjoittelu- ja työpaikat tekivät selväksi, että puhuin kuin muumi enkä tuntenut oikeita ihmisiä.)
Silti koin katkeraa ulkopuolisuutta.
Syynä oli ruotsalaisten ylimielisyys muita kulttuureita kohtaan. Minun oletettiin opiskelleen koulussa ruotsia heidän vuokseen. Ylipäätään Suomen yhteiskunta, kieli ja kulttuuri kiinnostavat yhtä paljon kuin meitä kiinnostaa Latvia.
Alentuvuus näkyy siinä, ettei muunmaalaisten nimien oikeinkirjoituksesta välitetä. Minua ärsytti, että postini tuli jatkuvasti Rika tai Rikka Soumiselle. Vielä tympeämpää on, että ruotsalaiset päämediat tekevät samaa. Ruotsin-vuosinani seurasin niistä, mitä ministerit Jättenmäki ja Vahnanen olivat tehneet. Yhä edelleen esimerkiksi Dagens Nyheter kertoo suomalaiskomissaari Jytta Urpilaisesta.
Puukkovitsit lakkasivat naurattamasta jo ensimmäisen kohdalla. Puukoista kuittaillaan yhä, koska suomalaisia on vuosikymmeniä stereotypisoitu aggressiivisiksi alkoholisteiksi.
Professori Tove Skuttnab-Kangaksen mukaan Ruotsi ajattelee nostaneensa siirtomaansa Suomen asukkaat barbariasta ja pakanallisuudesta kristittyjen kansojen joukkoon.
Onneni tosiaan, että olin kristitty. Suomalaisten asema onkin kohentunut, kun Ruotsiin on muuttanut lisää ihmisiä vaikeammin sulatettavista kulttuureista.
Muistoni melkein kahdenkymmenen vuoden takaa ovat tietenkin vain anekdootti. Lähiöväkivalta on monimutkainen ilmiö. Mutta ihmettelen, miten analyysit sivuuttavat täysin sen, etteivät kommentoijat itse tiedä, miltä yhteiskunnasta ulossulkeminen tuntuu. Ruotsalaisten toimittajienkin joukossa on vain vähän maahanmuuttajataustaisia.
Ruotsi on ehkä maailman edistyksellisin maa. Sen rikkaus ja menestys ei ole jäänyt ruotsalaisilta itseltään huomaamatta. Aikanaan maassa harrastettiin rodunjalostusta ja vaikutusvaltaiset ajattelijat pitivät ruotsalaisia kaikkein puhtaimpina arjalaisen rodun edustajina. Enää tällaista ei tietenkään sanota ääneen, mutta silti vaikuttaa, että ruotsalainen on yhä mielestään evoluution huipentuma. Muut yrittäkööt pysyä perässä. Kotoutuminen tarkoittaa, että mamujen pitää tsempata. Eikä vieraasta taustasta ponnistava muutu ruotsalaiseksi, vaikka vanhemmatkin olisivat syntyneet maassa. Silloin olet ”kolmannen polven maahanmuuttaja”.
Rasistit Suomessakin selittävät lähiöiden väkivaltaa asukkaiden syntyperällä. Heiltä unohtuu, että ruotsalaislehdet luopuivat mainitsemasta rikoksesta epäillyn kansalaisuutta Suomen suurlähetystön toiveesta. Lähetystössä oltiin 1970-luvulla kyllästytty rikosotsikoihin, jotka julistivat ”En finne igen”.
Myös 2000-luvulla Ruotsissa on vaikuttanut suomalaistaustaisia ammattirikollisia.
Tuore Ydin-lehti käy läpi heistä tehtyjä elämänkertoja ja toteaa yhdistäviksi tekijöiksi köyhyyden ja lapsuuden lähiöympäristössä katkerasti koetun toiseuden. Palkkamurhaaja Janne Raninen kuvaa kerjänneensä hyväksyntää ja saaneensa sitä vanhemmilta rikollisilta.
Kun minä en jaksanut enää kerjätä ruotsalaisen yhteiskunnan arvostusta, palasin Suomeen.
Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.
