Rakastetut teatterisuvut, osa 4: Jurkat
Puheenaiheet
Rakastetut teatterisuvut, osa 4: Jurkat
Emmi Jurkka oli suvun kantaemo, mutta äiti hän ei osannut olla. Hänen ja Eino Jurkan kolmesta lapsesta tuli näyttelijöitä, mutta Emmille rakkain oli neljäs lapsi: Teatteri Jurkka.

Aluksi oli Emmi Jurkka ja teatteri, eikä niiden jälkeen paljon muuta tullutkaan.

Vaikka oli puoliso, näyttelijä Eino Jurkka ja heidän lapsensa, näyttelijät Sakari Jurkka, Vappu Jurkka ja Jussi Jurkka.

– Minä olen Emmi vaan, näyttelijä, teatterinjohtaja Emmi Jurkka tapasi sanoa. Hän jatkoi: – Minulla on neljä lasta, ja Teatteri Jurkka on niistä rakkain.

Emmi ja Eino Jurkan laajan teatterisuvun tarina laajenee itse asiassa Emmi Jurkasta myös sivusuuntaan. Hänen molemmat veljensä Valter ja Arvi Tuomi olivat näyttelijöitä, ja niin ikään jälkimmäisen poika Rauli Tuomi ja tytär Liisa Tuomi

Sakari Jurkan molemmista pojista, Timo ja Mikko Jurkasta tuli näyttelijöitä, samoin Jussi Jurkan tyttärestä Laura Jurkasta. Vappu Jurkan poika Kalle Sandqvist työskenteli pitkään Teatteri Jurkan hallinnossa, ja toinen poika Ville Sandqvist on näyttelijä ja ohjaaja. Hänen poikansa David opiskelee näyttelijäksi suvun neljännessä polvessa.

Klaani on laaja, mutta sukulaiset eivät ole koskaan olleet kovin läheisiä toisilleen. Suvun vaiheisiin mahtuu näyttämötaiteen kaltaista dramatiikkaa ja tragedioita suuren menestyksen ohella, ja yksityiselämä on monesti muistuttanut enemmän teatteria kuin tavallisten ihmisten arkielämää.

– Jurkilla ei ole ollut tapana pitää yhteyttä toisiinsa, sanoo Laura Jurkka.

Perhe-elämään ei opittu alun alkaenkaan, ja sama kaava toistuu Jussi Jurkan ja Maikki Länsiön tyttären Lauran lapsuudentarinassa.

Jussi Jurkka ja Laura-tytär 60-luvun alussa ennen kuin tytär erotettiin isästään. Yhteys palasi vasta hieman ennen Jussi Jurkan kuolemaa.

Laura, Kolmannen polven Jurkka, istuu Helsingin Munkkiniemessä näyttelijöiden asuintalossa Thalian torpan sohvalla ja tutkii isästään Jussista 1960-luvun alussa otettua kuvaa.

– Meillähän on samanlainen geneettinen ryppy silmien välissä, Laura Jurkka huomaa. 

Geneettinen ryppy taitaa olla myös hänen serkkunsa Mikko Jurkan äänihuulissa, koska hänen äänensä muistuttaa hämmästyttävästi Lauran isän Jussi Jurkan ääntä. Mikon isällä Sakari Jurkalla oli toisenlainen ääni. Vappu Jurkka puolestaan osasi äitinsä tavoin dramaattiset diivan elkeet.

Emmi ja Eino Jurkan esikoinen Sakari Jurkka pääsi jo nuorena Suomen Filmiteollisuuden juoksupojaksi.  Hän toimi myös elokuvien klaffipoikana ja eteni SF:n palveluksessa kamera-assistentiksi. Hän kaavaili kuvaajan uraa. Toisin kävi, sillä jatkosodan jälkeen hän lähti näyttelijäksi isänsä johtamaan Iisalmen teatteriin. Tekemistään useista elokuvarooleista ja muutamista ohjaustöistään huolimatta teatteriyleisö muistaa Sakari Jurkan monista hienoista rooleista näyttämöltä muun muassa Tampereen Työväen Teatterista ja Helsingin kaupunginteatterista.

Vappu Jurkka omistautui täysillä Teatteri Jurkalle, jonka hän perusti vuonna 1953 äitinsä kanssa ja johti sitä vuosina 1981–1993. Vappu Jurkka näytteli omassa teatterissaan ja teki monologikiertueita muun muassa vankiloissa ja sairaaloissa sekä esiintyi kotimaisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Tv-yleisön hän hurmasi Raija Orasen kirjoittaman Ruusun aika -televisiosarjan isoäitinä 1990-luvun alussa.

Laura Jurkka muistuttaa monessa isoäitiään Emmi Jurkkaa. Yksi yhteinen piirre on rohkeus ja suorapuheisuus.

Perheen kuopuksesta Jussi Jurkasta tuli Emmi ja Eino Jurkan jälkeläisistä suvun kuuluisin näyttelijä. 

Hän ehti opiskella Teatterikoulussa, mutta lähti sieltä kesken kaiken Kotkan Maakuntateatteriin. Sieltä tie vei takaisin Helsinkiin Intimiteatteriin ja Suomen Kansallisteatteriin.

Jussi Jurkan lukuisista elokuvarooleista tunnetuimmat ovat Tuntemattoman sotilaan (1955) Lammio ja Punaisen viivan (1959) agitaattori Puntarpää. Kaikkiaan hän näytteli 32 elokuvassa. Televisiossa hän oli mukana 1970-luvulla Pentti Siimeksen ja Ritva Valkaman tähdittämässä Parempi myöhään -viihdeohjelmassa. Kaikki sitä katsoneet muistavat Jussi Jurkan Sininen hetki -iltasadun ”hyvää ötyä” -toivotuksen.

– Isä oli näyttelijänä sellainen lahjakkuus, että hän oli hirveän valmis jo Teatterikouluun mennessään. Koulu jäikin sitten kesken, kun hän sai kiinnityksen Kotkaan. Hänen nousunsa huipulle oli rakettimainen, jopa pelottavan nopea. Jokainen näyttelijä haluaisi kokea sellaisen menestyksen.

Jaloilleen Jussi Jurkka putosi päästessään Suomen Kansallisteatteriin. Tytär sanoo, että isä oli sillä lailla konservatiivinen, että nautti säännöllisyydestä. Sitä Kansallisteatteri hänelle merkitsi. 

Emmin naurunkiherrys kuuluu tästäkin kuvasta, jossa hänet on vuonna 1974 kuvattu esikoispoikansa Sakari Jurkan kanssa.

Suvun kantaäidistä Emmi Jurkasta Laura Jurkalla on välähdyksenomaisia muistikuvia. Jos Emmi ei osannut olla äiti, vielä vähemmän hän oli isoäiti. Näyttelijänä hän oli alkuvoimainen luonnonlapsi, koko elämänsä näyttämötaiteelle omistautunut lahjakkuus. Hän teki myös omasta elämästään näytelmän.

– Emmi oli Emmi ja aivan oma lukunsa. Hän oli aina töissä, eikä minulla ollut erityistä kontaktia häneen. Muistan joitakin hetkiä hänen kesäpaikaltaan Ohkolasta ja muutaman yhteisen jouluaaton, kun olin palannut viettämään jouluja isän luokse.

Laura Jurkka ei ole koskaan katsellut isoäitiään teatterin katsomosta, mutta on nähnyt monia hänen elokuvaroolejaan.

– Niistä näkee hänen rohkeutensa ja heittäytymiskykynsä, josta tunnistan omaakin luonnettani ja näyttelijälaatuani.

Näyttelijän ammatin periytyminen seuraaviin sukupolviin ei ole Laura Jurkasta ihmeellistä.

– Lapset elävät samaa sykliä kuin näyttelijävanhemmat, ja teatteri on maailman tärkein asia. Kun vietimme kesälomia näyttelijöiden Suvirannassa Savonlinnassa, me lapset teimme näytelmiä. Mukana olivat muun muassa Jaana Oravisto, Erja Manto, Sanna-Kaisa Palo ja Jukkis Palo. Ja moni muu. Aikuiset istuivat sortseissaan aurinkotuoleissa ja katsoivat esityksiämme. 

Kun pääsee tai joutuu teatterin maailmaan lapsena, se imaisee mukaansa. Niin kävi Laura Jurkallekin, vaikka hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa mahtui paljon dramatiikkaa juuri teatterin ja vanhempiensa ammatin takia.

Vappu Jurkka perusti äitinsä kanssa Teatteri Jurkan ja teki elämäntyönsä siellä. Piskuinen teatteri tekee yhä vahvaa näyttämötaidetta Helsingissä.

Myrskyisenä alkanut Jussi Jurkan ja Maikki Länsiön avioliitto tuli tiensä päähän, kun Laura Jurkka oli kuusivuotias. Se päättyi dramaattisen, itsekeskeisen ja alkoholiongelmaisen Maikki Länsiön suhteeseen näyttelijä Matti Varjoon, kymmenen vuotta raittiina olleeseen alkoholistiin, joka retkahti uudelleen juomaan Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja -tv-sarjan menestyksen myötä.

– Välit isääni katkesivat totaalisesti muuttaessani äidin kanssa pois lapsuudenkodistani. Äitini pyrkimys oli vieraannuttaa minut kokonaan Jurkista, ja isäni hän mustamaalasi. Olin yksitoistavuotias, kun sukunimeni vaihdettiin Länsiöksi. Äiti kasvatti minua piiskalla, myöhemmin henkisellä väkivallalla.

Herkkä, mutta samalla voimakastahtoinen Laura Jurkka pääsi silti irti äitinsä vaikutusvallasta, tosin lopullisesti vasta tämän kuoleman jälkeen kolme vuotta kestäneessä psykoterapiassa.

23-vuotiaana, vuonna 1981, hän vaihtoi nimensä uudelleen Jurkaksi, kun oli jo Porin kaupunginteatterissa näyttelijänä.

– Isän kuolema oli minulle kova isku keskinäisen yhteytemme palattua ja juuri urani alussa, sillä koin hänet ainoaksi turvakseni ja mentorikseni. Äidin juomakierteen vaiheista riippui aina se, miten hän minuun suhtautui. Kun olin jo näyttelijä, hän sai hepulin joka kerran, jos minusta oli lehtijuttu ja jos isäni mainittiin vanhemmistani ensimmäisenä.

Teatterikoulutukseen Laura Jurkka pyrki kerran sekä Helsinkiin että Tampereelle.

– Helsingissä putosin karsinnasta pois ensimmäisessä vaiheessa, Tampereella viimeisessä. Mietin siinä vaiheessa itse asiassa enemmän teatterin pukusuunnittelijan ammattia, mutta näytteleminen vei lopulta voiton.

Maikki Länsiö itki tyttärensä putoamista karsinnoista sängyn pohjalla. Jussi Jurkka suuttui kuultuaan, millaisia pukuluonnoksia Laura Jurkka oli piirtänyt Papin perhe -näytelmästä Tampereen pääsykokeissa.

Nimi Jurkka herättää yhä huomiota, ja nimessä on hyvää ja huonoa painolastia. Kun Laura Jurkka aloitti uransa, yleisö tiesi takuuvarmasti hänen taustansa. Se ei kuitenkaan haitannut.

– Sen sijaan jotkut kollegat kokivat minut pahemmaksi kilpailijaksi kuin olin. Kun minut kiinnitettiin Porin kaupunginteatterin lastenteatteriyksikköön Fingerporiin, sain näytellä emohahmoja tai eläimiä ja nautin siitä. En ole koskaan ollut äitini tavoin mikään räiskyvä komedienne ja primadonna, vaan lihava suvussani jo kolmannessa polvessa!

Kun Laura Jurkka solmi avioliiton näyttelijä Ilkka Aron kanssa, se päättyi eroon aivan kuten Jurkkien suvussa moni avioliitto on päättynyt. Lapsia pariskunnalla ei ollut.

– Meillä kummallakin oli hatara käsitys perheestä, olimme enemmän ystäviä ja kollegoita kuin mies ja vaimo.

Laura Jurkan uran edetessä Sakari Jurkka ja Vappu Jurkka kiinnostuivat veljensä tyttärestä.

– Sakari oli jo eläkkeellä, kun hän tuli katsomaan esityksiäni Vaasan kaupunginteatteriin, johon olin Porista siirtynyt.

Laura Jurkka pystyy nykyään katsomaan hellyydellä ja samalla analyyttisesti isänsä ja muiden edesmenneitten sukulaistensa elokuva- ja tv-rooleja.

– Minulle tulee empaattinen olo ja mietin isän töitä katsoessani, että ahaa, noin hän ratkaisee tuossa kohdassa näyttelijäntyön.

Silloin ammattilainen katsoo ammattilaisen työtä, ei tytär isänsä. ●

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Paavo Martikainen, Lehtikuva 

Kommentoi »