Britanniasta kuuluu kummia. Prinsessa Annesta, 72, on tullut TikTok-tähti, jota fanittavat häntä sukupolvia nuoremmat. He lataavat palveluun kuvia hymyttömästä, komeasta kuninkaallisesta kauden ylisuurissa hittiaurinkolaseissa harhautumatta kommentoimaan, että cool, sillä sana on auttamattomasti vanhentunut.

Prinsessa on heidän mielestään tyrmäävä, synkkä, yrmy, kosiskelematon, suorasukainen. Ei mitään hölynpölyä tai suloista prinsessahörhöilyä: siis kuin teini-ikäinen!

Prinsessa itse irtisanoutuu some-maailmasta, hän sanoo tietävänsä mikä Twitter on, muttei menisi lähellekään sitä, vaikka maksettaisiin – hänen ei tarvitse.

Yleisempi arvio on, että Anne on sopivasti itsetietoinen ja oman arvonsa tunteva. Hän on seikkailunhaluinen, sarkastinen, käytännönläheinen, jouruista viis. Silloin, kun pitää olla glamouria, sitä tulkoon. Muuten ajatuksena on, että what you see is what you get: paketti on tämä.

Pitkiä housuja hän käyttää, koska ne ovat käytännöllisiä. Hän viihtyy selkeissä ja ajattomissa vaatteissa, jotka on tehty vahvoista materiaaleista, suosii brittiläisiä valmistajia ja käyttää julkisuudessa samoja asuja moneen kertaan.

Kuningas Charles III on tarttunut uuteen toimeensa rivakasti. Muutoksia, modernisointia ja myllerryksiä on tiedossa. Suurin muutos koskee tietenkin uutta Walesin prinssi Williamia ja tämän perhettä, tehtäviä, asemaa ja painoarvoa.

Ikilojaali ja ahkera prinsessa Anne, Charlesin lähin kasvinkumppani, nousee uuteen asemaan. Kuningas on pyytänyt lisäämään Counsellors of State -neuvostoon kaksi uutta jäsentä, Annen ja prinssi Edwardin. He voivat sijaistaa hallitsijaa, jos tämä on sairas tai matkoilla, avata parlamentin, allekirjoittaa asetuksia, hoitaa diplomaattisuhteita.

Samalla Charles poisti neuvostosta prinssi Andrew’n ja prinssi Harryn, ”koska nämä eivät enää ole työskenteleviä kuninkaallisia”. Neuvostoon kuuluu hallitsijan puoliso ja perimysjärjestyksessä neljä seuraavaa yli 21-vuotiasta. Kuningas aikoo matkustaa ensi vuonna paljon ennen kruunajaisiaan, samoin William ja Catherine kiertävät ahkerasti Kansainyhteisön maita.

Annelle lankeaa myös muita tehtäviä, erityisesti armeijaan, veteraanijärjestöihin ja maanpuolustukseen nivoutuvia velvollisuuksia, joita armeijauran tehneet Andrew ja Harry sekä isä, prinssi Philip, aikaisemmin hoitivat. Edwardille armeija-aika oli koettelemus, sotilasuran hän sai lopettaa saatuaan hermoromahduksen. Annesta tuli juuri Britannian laivaston ensimmäinen naispuolinen ylipäällikkö.

Vielä tärkeämpää on Annen antama henkinen tuki veljelleen, kuninkaalle. Anne on viimeinen ja ainoa, joka tietää ja muistaa kaiken, joka on jakanut kaiken saman kuin isoveli Charles. Ikäeroa heillä on alle kaksi vuotta – Andrew ja Edward ovat toistakymmentä vuotta nuorempia. Charlesilla on joitakin muistikuvia ajasta, jolloin äiti ei ollut kuningatar, Anne ei sitä aikaa muista. Heidän yhteiset mielikuvansa lapsuusajasta eroavat aika tavalla, erilaisen aseman ja erilaisten luonteiden takia.

Charles muistaa lapsuusvuodet onnettomina, vanhemmat olivat paljon poissa, äiti etäinen ja isä tiukka, tulevaan hallitsijaan kohdistuneet vaatimukset ja paineet valtavia. Tomera ja urheilullinen Anne sai varttua vapaammin ja huolettomammin, Charles oli murehtija, herkkä ja taiteellinen tarkkailija. Annella oli tapana sanoa veljelle: ”Älä mussuta, tartu toimeen, jos olet tyytymätön, asioita ja ihmisiä voi haastaa.”

Kun halutaan kuvata prinsessa Annen luonnetta, useimmiten kerrotaan tarinaa siitä, miten hänet yritettiin kidnapata 23-vuotiaana. Hän oli palaamassa iltamyöhään silloisen aviomiehensä Mark Phillipsin kanssa elokuvista, kun Ian Ball -niminen mies täräytti pakettiautonsa Annea kuljettavan auton eteen. Mies ampui turvamiestä, kuskia, paikalle tullutta poliisia ja avuliasta sivullista ja ryhtyi raahaamaan Anne autoonsa.

Anne huusi: ”Not bloody likely!”, ei helvetissä onnistu! Hän yritti potkia itsensä vapaaksi. Paikalle osunut entinen nyrkkeilijä Ron Russell kumautti kaapparin tajuttomaksi ja veti Annen turvaan.

Välikohtauksessa haavoittui neljä henkilöä, mutta ei onneksi kuollut ketään.

Seuraavana päivänä kuningattaren virkamiehet tulivat Russellin kotiin. Talous oli rempallaan, kuningatar maksoi asuntolainat ja velat. Russell kutsuttiin tapamaan kuningatarta, ja tämä sanoi kiittävänsä häntä ja ojensi harvinaisen ansiomitalin. Tarina ajankohtaistui tänä syksynä, kun Russell laittoi terveyden petettyä ansiomitalinsa myyntiin.

Ian Ball tuomittiin loppuelämäkseen psykiatriseen hoitoon. Prinssi Philipin lausunto oli tyypillinen: ”Että luoja sitä kretiiniä varjelkoon: siinäpä olisi ollut kaapparilla kohtaloa, jos olisi saanut Annen jonnekin piiloon lunnaita odottelemaan. Aika pian Ball olisi anonut, että tulkaa pelastamaan minut!”

Annesta on moneksi, hän on muun muassa ainoa kuninkaallisen perheen jäsen, jolla on rikosrekisteri. Hänen bullterrierinsä Dolly karkasi lenkillä näykkimään ja raapimaan kahta lasta. Anne sai sakot, Dollya ei lopetettu, sille langetettiin remmipakko. Annella on myös raskas kaasujalka – kolme ylinopeussyytettä ja tuomiota. Kerran ajokortti joutui hyllylle kahdeksi kuukaudeksi.

Siinäkin Anne on ainoa kuninkaallista laatuaan, että hän on ollut Nobelin rauhanpalkinnon saajien lyhyellä ehdokaslistalla vuosikymmenten mittaisesta toiminnastaan Pelastakaa Lapset -järjestön puheenjohtajana ja myöhemmin suojelijana.

Hän on kiertänyt maailman kriisikohteissa, pakolaisleireillä, sairaiden lasten luona, taistelujen ja koleran keskellä, neuvotellut diktaattorien ja sodanlietsojien kanssa. Hänen lausuntonsa ja toimensa ovat näyttäneet poikkeuksellisen viileiltä. Hän on kysynyt, mitä hyötyä hänen nyyhkimisestään olisi.

Annen tehtävä on välittää tietoa ja toivoa, saada ihmiset välittämään: ”Jos päästää tilanteet ja muistot liian kipeiksi, ei pysty toimimaan. Omasta murenemisestani ei ole kenellekään hyötyä. Pitää kääriä hihat ja toimia. Se on paras tapa olla avuksi”, Anne on kuitannut.

Anne oli isänsä lellikki. Klassikoksi on noussut Philipin määritelmä, että tyttärellä on enemmän munaa kuin kolmella veljellään yhteensä. Ei Philip peitellyt sitäkään, että Anne olisi hänestä ollut paras vaihtoehto Elisabetin seuraajaksi. Isää ja tytärtä yhdistivät vikkelä äly, piikikäs huumorintaju, terävä kieli, rakkaus luontoon ja karski kielenkäyttö, jonka Philip oppi armeijassa ja Anne talleilla.

Äidin ja tyttären välit olivat läheiset. Elisabet auttoi Annea varsinkin teinivuosien pulmissa, neuvoi pukeutumisessa, helpotti sopeutumaan julkisuuteen ja asemaan, kannusti tekemään asioita, jotka tuottavat iloa. Elisabet oli ylpeä tyttären menestyksestä olympiatason ratsastajana, heitä yhdisti rakkaus hevosiin ja ratsastamiseen.

Anne äkkäsi varhain, että ratsastaminen on paras tapa hankkia elämä hovin ulkopuolelta. Ensimmäisten poniratsastuskisojensa jälkeen alle kymmenvuotias Anne totesi, ettei ole ponin vika, jos menee pieleen. ”Älä etsi syyllisiä, kun itse olet syypää. Sellaiseksi minut on kasvatettu”, hän summasi 70-vuotishaastattelussaan.

Anne pärjäsi hyvin koulussa, opinnoissa ja kavereiden kanssa. Tyttöjen sisäoppilaitoksessa hän ei sallinut erikoiskohtelua, vaan pullikoi sääntöjä vastaan siinä missä muutkin tytöt. Pojat pitivät konstailemattomasta nuoresta naisesta.

Ensimmäiset poikaystävät löytyivät tutuista seurapiireistä ja talleilta. Yksi ensimmäisistä oli Andrew Parker Bowles, joka avioitui Camilla Shandin kanssa. Andrew on Annen Zara-tyttären kummisetä, ja Charles puolestaan Parker Bowlesien Tom-pojan kummisetä, nykyisin myös isäpuoli.

Komea kapteeni Mark Phillips oli huippuratsastaja. Hän ja Anne tutustuivat hevospiireissä, avioituivat vuonna 1973, saivat kaksi lasta, kasvoivat perinteisin termein erilleen ja viettivät vuosia kulissiavioliitossa, kunnes erosivat virallisesti vuonna 1992. Phillips kieltäytyi kuningattaren tarjoamasta jaarlin arvonimestä, ja yhdessä Mark ja Anne päättivät, ettei heidän lapsistaan tule prinssiä ja prinsessaa, vaan tittelittömästi Zara ja Peter Phillips.

Anne sanoi, että tittelittömyys tuo lapsille enemmän vapautta, mahdollisuuksia valita ammatti ja aviopuoliso vapaammin, tehdä kaupallista yhteistyötä ilman syytöksiä kuninkaallisista kytköksistä. Eli elää mahdollisimman normaalisti. Niin lapset ovat toimineetkin, varsinkin Zara ja hänen miehensä Mike Tindall, englantilainen rugby-sankari. He tekevät töitä myös julkisuutta tarjoten ja hankkien, laskuttavat siitä, myös haastatteluista.

Komentaja Timothy Laurence oli kuningattaren adjutantti ja Anne vielä naimisissa Phillipsin kanssa rakastuessaan Laurenceen. Avioliitto solmittiin joulukuussa 1992 Skotlannissa, kun Englannin kirkko ei vielä vihkinyt eronneita.

Heidän yhteiselonsa vaikuttaa mutkattomalta. Heitä yhdistää moni asia, ja toisaalta he harrastavat ja viettävät aikaa myös erillään. Perhe asuu Gatcombe Park -nimisellä maatilalla, kartanossa, jonka Anne sai äidiltään häälahjaksi vuonna 1976 avioituessaan ensimmäisen kerran.

Molemmilla Annen lapsilla on asunto äidin 300 hehtaarin tiluksilla. Peterin, 45, ja kanadalaisen Autumn Kellyn liitto päättyi pitkän erovaiheen jälkeen viime vuonna. Savannah- ja Isla -tyttärien takia Autumn asuu yhä enimmäkseen entisessä kodissa, vaikka Peter jo toi julkisuuteen uuden tyttöystävänsä Lindsay Wallacen.

Zaran mies Mike Tindall osallistui tänä syksynä Olen julkkis, päästäkää minut vapaaksi –realitysarjaan Australiassa. Neljänneksi sijoittunutta sankaria olivat viidakon riippusillalla vastassa Zara ja kaikki kolme lasta: Mia, 8, Lena, 4, ja vuoden vanha Lucas.

Kolmen viikon ero ensimmäisiä sanojaan tapailevasta Lucasista otti voimille, mutta ohjelma sai Britanniassa lähes 12 miljoonaa katsojaa, vuoden suurin viihdeohjelman luku. Mike kuittasi satojentuhansien puntien palkkion.

Miken keikan kunniaksi Annen lapset Peter ja Zara antoivat yhteishaastattelun lokakuun lopulla ilmestyneelle Australian Vanity Fair -lehdelle. Näin he sanailevat Annesta. ”Äitini on kuin sieni: imee kaiken itseensä ja tallentaa sen muistiinsa”, Zara sanoo. Peter jatkaa: ”Joo, äärimmäisen raivostuttava ominaisuus.” ”Äidin asenne on sellainen, että ei jumituta tähän kelaan. Tehty, ollut, mennyt. Ehkä kaikki ei toiminut kuten piti, mutta lopetetaan vatvominen ja palataan perusasioihin”, lapset määrittelevät.

Jokainen kuningatar Elisabet II:n hautajaisten tele­visiointia syyskuussa seurannut muistaa arkun perässä, eturivin rintamassa kolmen veljensä kanssa marssineen Annen. Pystypäin, rytmikkäästi, amiraalin seremonialliseen univormuun pukeutuneena, letkan ainoana naisena, kilometri toisensa jälkeen ihmismassojen välissä, kukkien sadellessa saattueen päälle.

Pari päivää kuningattaren kuoleman jälkeen Anne kirjoitti hovin nettisivuille koskettavasti olleensa onnekas saadessaan jakaa äitinsä elämän viimeiset 24 tuntia ja että kiertäminen äidin arkun mukana Britanniaa ristiin rastiin oli kunnia ja etuoikeus, oma viimeinen palvelus.

Anne saatteli arkkua pisimpään, muut sisarukset pitivät taukoa. Hän kertoi siitä, miten hienolta tuntui nähdä ihmisten arvostus ja kunnioitus. Yhteinen historian taju, yhden aikakauden päätös.

Toukokuussa 1992 Britannian Princess Royal, prinsessa Anne teki parin päivän piukkaohjelmaisen vierailun Suomeen. Tellervo Koivisto emännöi vierailun Helsingin-osuutta, Assi Koivisto kulki mukana osan matkaa, myhäilevä Mauno Koivisto osallistui virallisimpiin vaiheisiin, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen toimi koko vierailun isäntänä.

Apu hölkkäsi mukana ja teki kolmen aukeaman reportaasin.

Visiitin alku oli ankeahko. Karmea viima pieksee Helsinkiä, ja prinsessa kääntää selkänsä tuntikausia odotelleille parille sadalla lapselle vaivautumatta edes vähäiseen vilkutukseen. Päätelmä kuului, että hän saattaa olla älykäs ja nokkela, viitsiväinen ja hyvin informoitu, mutta myös yrmeä ja hymytön tiukkis, joka käyttäytyy huonosti.

Tampereella hän käyttäytyi hyvin. Kun tuhatpäinen väki hurraa ja mukulat vispaavat pieniä Union Jack -lippuja, Anne sulaa iloiseen nauruun. Tasavallan tunnetuin kädellesuukottelija Tampere-talon isäntä Calle Öhman ilmoittaa ymmärtävänsä, ettei etiketin mukaan englantilaisia suudella käsineelle, ja malttaa pidättäytyä, salin puolella Sympaatti-kuoro toivottaa musikaalisävelin Hello Anne. Metso-kirjastotalon portailla koululaiset kimittävät pontevasti God save the Queen -hymniä.

Ylöjärvellä prinsessa vihkii Lamino Oy:n uudishallin käyttöönsä. Brittiläinen jättikonserni Pilkington oli ostanut menestyksekkään 43 vuotta vanhan yhtiön ja laajennuksia puuhattiin.

Kuortaneen Ilmavoimien koelentokeskuksen hallissa ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Heikki Nikunen kuvailee tunnelmia brittiläisen Hawk-hävittäjän ohjaimissa Suomen talvissäässä laskeuduttaessa kuin Hitchcockin kauhuleffaa: ikkunoihin iskee läpinäkymätön jää. Yksi Hawk piti lyhyen lentonäytöksen, ruotsalainen Draken ja suomalainen Redigon nököttivät maassa.

Monet vierailukohteet nivoutuivat prinsessan omimpiin kiinnostuksenkohteisiin.

Pelastakaa Lapset -järjestön Matti ja Maija -kodissa Annen pokkasi tervetulleeksi 6-vuotias Jens Almark ja isosisko Jenny, 9, kukitti rutiinilla. Kun vierailijan syliin nostettiin viisikuinen autuaallisesti hymyilevä Laura-vauva, prinsessa arvasi, että ottajia olisi enemmän kuin saatavia.

Lastenklinikan osasto 10:llä Anne jututti 4-vuotiasta Virvaa ja elinsiirto-osasto kakkosella toimenpidettä odottavaa kouluikäistä Tiinaa. 5-vuotiaan, kultakruunupäisen pikkuprinsessa-Johannan äidiltä nutturapäinen ehta prinsessa kyseli hoitomatkojen ja -jaksojen pituutta, vanhempien saamaa tukea, hoitajilta alan työvoimatilanteesta.

Britanniassa naisjärjestöt olivat juuri käyneet näyttävää kampanjaa, jossa englantilaisia äitejä usutettiin synnyttämään suomalaisia lapsia ꟷ koska nämä saavat komean äitiyspakkauksen ja loistavaa neuvolahoitoa. Helsingissä äitiyspakkausta tutkiskeleva Anne kysyy pariinkin kertaan, että pakkauksen saa siis jokainen äiti varallisuudesta riippumatta? Vastaus oli kyllä, ja että ensisynnyttäjät haluavat sen sataprosenttisesti.

”Onko tämä laiva”, Anne kysyy Helsingin satamassa kavutessaan kohti komentosiltaa 12-kerroksisella kelluvalla talolla nimeltään Silja Symhony. Ja sitten mentiinkin jo 40 metriä maan alle Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen painekammioita, autoklaavia ja rakenteen väsytystestauksia ihmettelemään.

Kallion pelastuslaitoksella tehdään hyvin samanlainen kierros kuin kuningatar Elisabetin valtiovierailulla 16 vuotta aiemmin. Esitellään muun muassa Britannian talvisodan aikaan lahjoittamaa moottoriruiskua Coventry Climaxia, jota kahdeksanmiehinen englantilaisten palomiesten vapaaehtoisten ryhmä hoiti.

Kun Kallion palomiehet pitävät esitysnäytöstä Presidentinlinnan edustalla Sinikka-proomulla sammutustoimissa ja loukkaantuneita pelastaen, linnan kolmannen kerroksen ikkunaan ilmestyy yleisöksi henkseleitään tyytyväisenä asetteleva Manu: näin meillä.

Ruskeasuon talleilla prinsessa pääsee puhuttamaan suuresti ihailemaansa kouluratsastuksen maailmancupin voittajaa Kyra Kyrklundia. Anne kertoo muistavansa hyvin Matadorin eläväisen astunnan ja toivoo Kyrklundin saavan kisalipun Barcelonan olympialaisiin. Christopher Wegelius ja valkoisella orhillaan ratsastanut Marko Björs jäävät aivan statisteiksi.

Esko Ahon hallituksen varapääministeri Pertti Salolainen hakee prinsessa Annen lentokentältä ja saattelee kotimatkalle. Ajomatkoilla prinsessa innostuu politikoimaan, hän hehkuttaa EY:n puolesta ja lupaa Britannian tukea Suomen jäsenyydelle. Nämä viestit Salolainen kertoo auliisti eteenpäin.

Nyt tiedämme miten kävi: Suomesta tuli Euroopan Unionin jäsen pari vuotta myöhemmin, mutta Englanti ei enää ole siellä.