Britannian hallitsija, kuningatar Elisabet II kuoli torstaina Balmoralin linnassa Skotlannissa. Valtakausi alkoi 6. helmikuuta 1952, minkä jälkeen hän oli kuningattarena 70 vuoden ajan.

Britanniassa alkaa nyt suruaika, jollaista on ennakoitu ja osattu odottaakin. Silti kukaan ei ihan varmaksi tiedä, mitä on edessä. Käynnissä on nyt Operation London Bridge, virallinen valtiollinen suunnitelma siitä, mitä Britanniassa tapahtuu kuningatar Elisabet II:n kuoleman jälkeen. Suunnitelma käsittää kuolemasta seuraavat kymmenen päivää ja se päättyy kuningattaren hautajaisiin.

Operaatio alkoi siitä, kun kuningattaren yksityinen sihteeri ilmoitti kuningattaren kuolemasta pääministerille ja tästä eteenpäin virallinen protokolla eteni – ja etenee – askel kerrallaan.

Sanamuodot on mietitty valmiiksi, aikataulu paikoin minuuttien tarkkuudella. Downing Streetin suruliputus. Kansallinen hiljainen hetki. Tuleva kuningas pitää puheen ja kiertää valtakuntaansa. Parlamentti jää istuntotauolle. Hautajaispäivä on kansallinen vapaapäivä.

Virallisen protokollan ohessa on epävirallinen protokolla, se miten ihmiset reagoivat ja miten he kokevat poikkeuksellisen poismenon. Elisabet II oli muutakin kuin virallinen hallitsija: hän oli ja on Britannian sydän, kuningatar ja äiti.

Elisabetin aikana Isossa-Britanniassa on ollut pääministereitä Winston Churchillistä aina muutama päivä sitten virkaansa astuneeseen Liz Trussiin. Heistä Elisabet II on nimittänyt virkaansa 15.

Pääministerien määrästä näkee virkakauden pituuden ja merkityksen. Pääministeri ja kuningatar ovat aina Britanniassa työpari, heillä on viikoittain yhteinen tapaaminen. Vuosikymmenten aikana Englannin historiassa on ollut erilaisia ajanjaksoja, yhteistyö ja mahdollisuus keskusteluun on ollut aina olemassa. Jotkut pääministereistä ovat olleet tärkeämpiä kuin toiset.

Mutta kuningatarta ei kukaan pysty ylittämään. Hän tuntui ylittävän kaikki ajat ja ulottuvuudet.

Tänä vuonna kaikki näytti vielä siltä, että kuningatar voi elää vaikka yli satavuotiaaksi, aivan kuin kuningataräitinsä Elisabet aikanaan. Helmikuun kuudentena tänä vuonna Elisabet II:n valtakautta kuningattarena tuli täyteen tasan 70 vuotta. Silloin Britanniassa käynnistyi platinajuhlavuoden vietto, joka huipentui kesäkuun alun pitkään viikonloppuun. Maassa järjestettiin katukekkereitä, erilaisia juhlallisuuksia ja kuningattaren yhteinen teehetki karhuherra Paddingtonin kanssa. Syyskuussa kuningattarelle tuli aika lähteä tästä maailmasta.

Kuningattaren kaveri karhuherra Paddington lähetti tällöin kuningattarelle hyvästit somepalvelu Twitterissä, kiitoksin. ”Thank you Ma’am, for everything.” 1950-luvulla kruunattu kuningatar oli lopulta myös someajan kuningatar.

Britanniassa nähdään tänä vuonna siis kuningattaren hautajaiset ja uuden kuninkaan kruunaus.

Kirjailija Kaisa Haatasen harrastus on Iso-Britannia ja sen mukana kuningasperhe ja kuninkaalliset. Hän on kirjoittanut toimittaja Sanna-Mari Hovin kanssa kirjan Monarkian muruset, se on koonti tämän päivän vallassa olevista kuninkaallisista.

Elisabet II oli Haatasen henkilökohtainen suosikkikuninkaallinen.

Haatasen mukaan 70 vuotta vallassa muutti kuningattaren asemaa, mutta ei itse kuningatarta. Elisabetin valtakausi oli valtavan pitkä. Haatasen mukaan Elisabetin etu kuningattarena on ollut se, että hän on pystynyt luomaan kohtuullisen muuttumattoman tilan ympärilleen.

– Hän ei ole ollut valtava uudistaja, koska valtavia uudistuksia ei hovin suhteen ole tarvittu. Elisabet on ollut aina hyvin pidetty, koska on äärimmäisen vastuuntuntoinen. Hän on ollut hyvä työssään ja se näkyy, Haatanen arvioi Avulle.

Kuningattaren kuolema on myös yhden aikakauden loppu. Monarkian loppu se ei ole, mutta monarkian lopun alku, arvioi Haatanen. Hänen mukaansa on selvää, että monarkia ei kuulu 2000-luvulle. Kuningattaren kuoleman myötä otettiin iso hyppy eteenpäin kohti monarkiatonta maailmaa. Haataselle kuningatar Elisabet oli silti osa omaa elämää.

– Osa minun Englantiani on kuningashuone siipeilijöineen. Sitä myötä myös Elisabet. Buckinghamin palatsi näyttää tästä eteenpäin toisenlaiselta. Olisi tuntunut kovin oudolta, jos en olisi päässyt tänä kesänä (Elisabetin yhä eläessä) Isoon-Britanniaan käymään. Seuraavan kerran olisin mennyt sinne kuningas Charles III:n aikaan. Olen lapsellisen tyytyväinen, että ehdin käydä siellä tänä kesänä kaksikin kertaa, Haatanen sanoo.

Monarkia on näkynyt ja näkyy briteille enemmän kuin ehkä vuosiin. Kaisa Haatanen toivoo sen merkitsevän uutta yhtenäisyyttä. Englanti on ollut poliittisesti ja hallinnollisesti sekaisin aika pitkään.

– Parhaimmillaan tällainen yhteinen suru tuo kansaa yhteen uudella tavalla.

Monarkia on ollut myös kovan arvostelun kohteena, mutta kritiikin aika ei ole nyt, sanoo Haatanen.

– On hyvä hetki katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä valtavan pitkän ajanjakson aikana on tapahtunut. Myös sitä, mikä olisi voinut mennä toisin.