Peter Haber myöhästyy vähän. Tärskymme ovat pizzaravintolassa, joka sijaitsee Tukholman trendikkäässä Söderissä, lähellä Peterin alias tv-poliisi Martin Beckin kotia. Matkalla kotoa tapaamispaikkaan pari ihmistä oli äkännyt kaikkien tunteman näyttelijän ja halusi kuvata tähden.

Haber kipuaa alas ravintolan rappusia keppinsä kanssa. Jalka reistailee ja leikkaus on tulossa. Hän pitää keppiä, eikä aio kaatua. Silloin ihmiset luulisivat, että hän on kännissä. Ja sitä hän ei ole.

Hän haluaa alkoholitonta olutta, jota ei ole pizzerian listalla. Ykkösolutta löytyisi, mutta Haber ottaa kivennäisvettä.

Peter Haber on esittänyt komisario Martin Beckiä jo 25 vuoden ajan. Yhteensä on valmistunut jo 50 filmiä. Sitä ennen muut näyttelijät esittivät Beckiä elokuvissa, jotka pohjautuivat vasemmistolaisen avioparin Per Wahlöön ja Maj Sjövallin dekkarikirjoihin, jotka olivat yhteiskunnallisempia kuin filmien tekstit.

Tuotantoyhtiöt ovat myös käyttäneet monia eri ohjaajia vuosien varrella.

Haber siemailee juomaansa ja kertoo ihmisten reaktioista hänet nähdessään, onhan hän yksi Ruotsin tunnetuimmista näyttelijöistä. Moni moikkaa, toiset kiittävät roolista, jotkut huutavat perään.

Haber kertoo tarinan tosielämästä, kun hän oli kävelyllä Tukholmassa lähellä kotia. Paikan päällä oli ihmismeri ja poliisiautoja vieri vieressä. Haber meni yhden poliisin luo ja uteli, mistä oli kyse.

– Poliisi sanoi, ettei heillä ole täydellistä kontrollia, mutta että hän yrittää päästä selville, mitä tapahtuu. Sitten hän selitti minulle, että kyseessä on anarkistien mielenosoitus, jonka poliisi haluaa hajottaa. Minä sanoin, että tehkää se. Poliisi sekoitti todellisuuden ja fiktion, Haber selittää.

Ehkä poliisi vain vitsaili?

– Hän ei vitsaillut vaan luuli, että olen komisario, ainakin hetken ajan.

Haber ottaa rasian, muotoilee sormillaan nuuskapallon ja työntää sen ikeniinsä.

– Luulen että Beck-filmien suosion taustalla on se, että ne ovat aina olleet yhteiskunnallisia, ajankohtaisia ja totuudenmukaisia. Yritämme koko ajan olla ajan hermoilla siitä, mitä Ruotsin yhteiskunnassa tapahtuu. Siksi meistä on tullut niin suosittuja. Emme esitä mitään satuja, vaan uskottavia ja todellisia tarinoita. Ihmiset samastuvat filmien problematiikkaan ja tunnistavat sieltä itsensä, Haber muotoilee.

Hän jatkaa tähdentämällä näyttelijän roolia. Haberin mukaan suuri osa roolihahmosta rakentuu näyttelijän omasta persoonallisuudesta, Muuten kaikesta tulee vain toisten matkimista.

Yhteistä Haberille ja Beckille on, että molemmat ovat pohdiskelevia ja humaaneja. Kumpikin yrittää löytää syy-yhteyden tapahtuneeseen, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat ja mitä yhteiskunnassa tapahtuvien asioiden takana on.

– Mietin esimerkiksi jengirikollisuutta, joka koskettaa meitä kaikkia Ruotsissa ja miten siitä on tullut näin hallitseva tekijä. Ei minulla silti ole mitään vastausta, Haber miettii.

Haber sanoo, että jokainen käsikirjoitus ja sen kohtaus pitää kohdata kuin se kuin se olisi ensi kerta. Pitää olla naiivi ja avoin. Ja tosissaan. Kun Beckien kuvaaminen aloitettiin, kukaan ei tajunnut, että tarina jatkuisi näin pitkään.

Sinun täytyy rakastaa Beckiä, kun olet ollut hänen nahoissaan niin kauan, sanon Haberille.

Peter Haber hieraisee otsaansa ja sanoo rakastavansa roolia niin kauan, kuin se kiinnostaa häntä. Näin on ollut tähän mennessä Beckin kohdalla.

– Parhaassa tapauksessa se kiinnostaa myös yleisöä. Ihmisestä löytyy aina uusia puolia. Siksi luulen, ettei koskaan voi oppia tuntemaan ketään kokonaan ja täysvaltaisesti. On aina kulmia ja pieniä soppia, joihin ei pääse käsiksi ensimmäisellä puoliajalla, ja joita voi löytää myöhemmin.

Haberin mielestä Beck-filmien muotokieli on muuttunut. Alussa kaikki oli hyvin tummaa. David Fincherin elokuva Seven inspiroi ensimmäisten Beck-leffojen tekijöitä.

Nykyisin lavastus ja roolihenkilöiden vaatetus on paljon valoisampaa.

Haber myöntää, että Beck on muuttunut vuosien varrella, tullut kyynisemmäksi ja väsyneemmäksi. Silti hän ei anna periksi. Joskus hän on toivoton yksinäisyydessään. Beckillä ei ole muuta kuin työ, tytär Inger ja lapsenlapsi Vilhelm. Beck on ylpeä siitä, että Vilhelmistä on myös tullut poliisi. Tärkeä ihmissuhde on ollut lisäksi naapuri Valdemar, jota näytteli huhtikuun alussa kuollut Ingvar Hirdwall.

– Kun aloitimme 25 vuotta sitten, käsikirjoittajat olivat aikaansa edellä. Meille naurettiin, koska ensimmäisissä filmeissä kerroimme nettipedofiileistä. Silloin ei tiedetty, mitä se tarkoittaa.

Viimeisissä televisiossa näytetyissä elokuvissa Beckin elämä on ollut kehnoissa kantimissa ja hän on ollut sivuosassa. Hänellä on pahalaatuinen aivokasvain.

Beck ei silti osaa olla tekemättä töitä ja palaa poliisiasemalle eläkeläisenä.

Haber paljastaa, että ensi syksynä julkaistavissa uusissa elokuvajaksoissa Martin Beckin rooli kasvaa. Hän joutuu kohtaamaan taas henkilökohtaista kipua ja tuskaa.

– Mutta en voi paljastaa enempää...

Omassa elämässään Haber on kohdannut paljon vastoinkäymisiä. Hänen äitinsä kuoli vain viisikymppisenä, isän mursi suru ja hänkin kuoli ennen aikojaan.

Haberin entinen vaimo ja yhteisen Nina-tyttären äiti, näyttelijä Anne-Li Norberg kuoli syöpään muutamia vuosia sitten. Myös Haberin nykyisellä kullalla, Lena M. Hansonilla todettiin syöpä vuonna 2004. Hän kävi läpi rankat hoidot ja on sanonut saaneensa Peteriltä kaiken tuen. Nyt hänellä on terveen paperit.

Lenalla on poika Jonathan entisestä suhteesta ja kaksi lastenlasta. Lenalla ja Peterillä on yhteinen poika Viktor.

Itse Peter Haber on kärsinyt luulosairaudesta. Joskus hän on epäillyt syöpää, joskus taas sydänkohtausta.

– Hypokondriani on kuitenkin laimentunut iän karttuessa. Näyttelijät saavat taudin helposti. Vaikka olisi kuinka sairas, pitää näytellä.

Viereltä on poistunut myös rakkaita kollegoita. Viimeksi kävi näin, kun huhtikuun lopulla menehtyi suomalainen Stina Rautelin, joka esitti 15 Beck-elokuvassa Lena Klingströmiä.

Mieluiten Peter Haber linnoittautuisi kotiinsa avovaimonsa kanssa, katselisi tv:tä ja lukisi. Heillä on yhteinen elokuvatuotantoyhtiö, jonka kautta miljoonat kruunut kulkevat.

Pariskunnan yhteiset ilot ovat ruoanlaitto ja loputtomat keskustelut.

Pari on pitänyt yhtä yli 30 vuotta. He tapasivat Tukholman kaupunginteatterissa Arthur Millerin Noitavainon harjoituksissa. Se oli salamarakkautta. Intohimo ja keskinäinen kemia syttyivät heti. Peter Haber on joskus sanonut, että Jumalalla oli sormensa pelissä.

Haber täytti 70 vuotta viime joulukuussa. Hän kertoi Dagens Nyheterin haastattelussa, että koulussa hän ei mukautunut poikien kuvioihin. Peter ei ollut kiinnostunut jääkiekosta. Hän oli koulun hassuttaja ja viihdyttäjä. Pelastukseksi koitui koulun näytelmäkerho, johon Peter tuhlasi energiansa. Koulusta päästyään hän perusti vapaan teatteriryhmän, joka kierteli ympäri maata.

Haber kertoi samassa haastattelussa, miten itsekritiikki on kasvanut vuosien myötä. Mikään menestys ei auta. Hänen on hyvin vaikeaa katsoa omia elokuviaan.

Beckit ovat suuren luokan teollista tuotantoa, joita katsotaan ympäri maailmaa. Seuraavia jaksoja kuvataan vuonna 2024.

Mutta mitä tapahtuu, jos Haber ei haluaisikaan olla enää mukana? Loppuuko elokuvien tuotanto, jos nimihenkilö poistuu? Voisiko ratkaisu olla, että lapsenlapsi Vilhelm, josta on tullut poliisi ja jolla on sama sukunimi, saa pääosan?

– Niin pitkälle ei kukaan ole ajatellut, Peter Haber vannoo ja hymyn juonne hänen suupielissään syvenee.