Ilmestynyt 26.2. – Päivitetty 16.12.2022

Presidenttiehdokas oli noussut täydestä tuntemattomuudesta, historianopettajasta hetkessä gallupien suosikiksi ja sitten ylivoimaiseen vaalien voittoon. Vasyl Petrovytsh Holoborodkon kasvot olivat nyt koko Ukrainan tuntemat, mutta vasta Vladimir Putin tekisi presidentin pyöreästä, hieman lapsellisesta naamataulusta koko maailman sympatioiden kohteen.

Se edellytti tosin sitä, että Kansan palvelija -puolueen perustaja ja kellokas siirtäisi roolihahmonsa syrjään ja näyttelijä, käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi tekisi oikeassa elämässä saman kuin hänen opettajahahmonsa Holoborodko 51-osaisessa televisiosarjassa.

Ja Zelenskyihän teki. Vaaliohjelmaakaan ei oikeastaan tarvittu, sillä kansa tiesi valmiiksi, että tämä ehdokas panee herrat kuriin ja nostaa rahvaan tilalle. Onhan hän kansan palvelija.

Kilpailijat nimittivät häntä pelleksi koko kisan ajan, mikä tietysti tuntuu paljon vaatimattomammalta kuin Putinilta kuullut ”narkomaani” ja ”natsi”.

Vuoden 2019 vaaleissa silloin vain hieman päälle nelikymppinen Zelenskyi nousi kolme kuukautta ennen äänestyspäivää mielipidetiedusteluissa ennakkosuosikin, entisen pääministeri Julija Tymoshenkon ohi ja lopulta päihitti kakkoskierroksella istuvan presidentin Petro Poroshenkon selkeästi kaikkialla paitsi aivan läntisimmässä Ukrainassa.

Tymoshenko ja Poroshenko olivat kansallissankareita, jotka olivat vuoden 2014 Kiovan Maidanilla olleet repäisemässä Ukrainaa irti Äiti-Venäjän syleilystä. Mutta viisi vuotta myöhemmin he olivat enää langenneita enkeleitä, kun taas Zelenskyi oli kansan mielikuvissa presidentin näköinen mies.

Monien muiden tavoin Zelenskyin edeltäjä Poroshenkokin oli luvannut kitkeä korruption, jos hän pääsisi valtaan. Valinnasta seurasi kuitenkin vain paljon skandaaleja, vähän tekoja – hän oli paitsi populisti, suklaatehtailija ja biznesmen, myös kokenut poliitikko, entinen ulko- ja valtiovarainministeri.

Tymoshenko, Poroshenko ja tätä ennen presidenttinä toiminut Oleksandr Turtshynov olivat kaikki kuusissakymmenissä; äänestäjät valitsivat paitsi järjestelmän ulkopuolisen, myös uuden sukupolven edustajan.

Zelenskyin kokemus oli kaikki media- ja showbisneksestä, mutta hän on näyttänyt, ettei amerikkalainen sanonta there’s no business like show business – vapaasti käännettynä: viihde on liiketoiminnan kuningaslaji – ei ole aivan tyhjästä nyhjäisty.

Talouselämän keskittymistä harvainvallan eli oligarkkien käsiin on kuvattu osuudella, joka Ukrainan kansantaloudesta on 50 suurimman bisnesmiehen näpeissä. Vuonna 2008 se oli vielä käsittämättömät 85 prosenttia, vuonna 2013 enää 45 prosenttia.

Mutta vuoden 2014 Krimin valtauksen ja itäisen Ukrainan irtautumisen jälkeen oligarkit köyhtyivät niin, että viiden rikkaimman liikemiehen omaisuudesta katosi puolet muutamassa vuodessa. Maan rikkaimman miehen Rinat Ahmetovin omistama Ukrainan suurin yritys System Capital Management (SCM) piti pääkonttoriaan Donetskista, mutta joutui siirtämään sen kapinallisten jaloista Kiovaan.

Ukrainan oligarkit vehkeilivät avoimesti myös Venäjän tiedustelun kanssa ennen Krimiä, ja Itä-Ukrainan jäätyneen konfliktin aikanakin Putin on yrittänyt peluuttaa näitä Zelenskyiä vastaan – sekä oligarkeilla että Putinilla on ollut yhteinen vastustaja.

Mitä enemmän Venäjä on painostanut Ukrainaa, sitä huonommin Putinin hajoita ja hallitse -taktiikka on toiminut. Oligarkeista onkin tullut nyt helmikuussa Zelenskyin tärkeitä liittolaisia, isänmaallisempina kuin koskaan aiemmin.

Heidän asemansa ei myöskään ole Zelenskyin valtakaudella horjunut merkittävästi. Sen lisäksi että rakenteellinen korruptio hyvä veli -verkostoineen on Ukrainassa hyvin syvällä eri puolilla yhteiskuntaa, sen kitkemistä vaikeuttaa myös se, että Zelenskyi tarvitsee oligarkkeja ja heidän rahaansa enemmän kuin ennen. Yksistään SCM:n osuus valtion verotuloista on merkittävä.

Äänestäjät taas ovat seuranneet tavallista herkemmällä korvalla, kuinka vaalilupaukset toteutuvat, onhan niitä iskostettu suositun tv-sarjan myöten heidän mieleensä viikosta toiseen jo paljon ennen vuoden 2019 vaalejakin.

Zelenskyin tasapainoilu puun ja kuoren välissä on ollut tuloksiltaan vaihtelevaa. Mutta kun Ahmetov ilmoitti Venäjän hyökkäyksen jälkeen maksavansa miljardi Ukrainan hrivnaa veroja etukäteen valtion kassaan (noin 30 miljoonaa euroa) ja keräävänsä Lontoon finanssipiireistä sijoitusyhtiönsä kautta rahaa yhteiskunnan pystyssä pitämiseen, on helppo päätellä, että ristiretki korruptiota vastaan on tauolla ja sotakirveet haudattu – ja Putinin juoni tältä osin epäonnistunut.

Vuoden 1978 alussa Krivoy Rogissa, keskisessä Ukrainassa, tietojenkäsittelyopin professori Alexander Zelenskyn perheeseen syntyi poika. Perheen kotikieli oli venäjä, joten poika sai venäläisen nimen Vladimir.

Kun poika oli lähes kahden vanha, alkoi Neuvostoliiton lopun alku, Afganistanin miehitys. Kun hän oli kuuden, valittiin perestroikaa ja glasnostia julistanut uudistaja Mihail Gorbatshov kommunistipuolueen pääsihteeriksi, ja hänen täytettyään kahdeksan imperiumin lähtölaskenta liipaisi Ukrainaa Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden hahmossa.

Tshernobyl paljasti koko neuvostokansalle järjestelmän kyvyttömyyden hallita kriisejä kansalaisten turvallisuus edellä, mutta se vei erityisesti ukrainalaisilta luottamuksen Moskovan keskusjohtoon. Oli vain hilkulla, että Ukrainan suurimman valtaväylän, Dneprin, vesi ei saastunut ja kolmen miljoonan asukkaan Kiova joutunut kärsimään katastrofista välittömästi.

Kun Ukraina itsenäistyi 1991, Vladimir eli ukrainalaisittain Volodymyr oli kolmentoista. Opiskeluaikoinaan hän innostui nuorison kansallisista sketsikilpailuista, KVN:stä. Neuvostoaikainen lyhenne tulee venäläisistä sanoista Klub Veseylyh i Nahodtshivyh eli Hauskojen ja kekseliäiden klubi. Parhaat ryhmät pääsivät kisaamaan valtavan suositussa televisio-ohjelmassa toisiaan vastaan. Zelenskyi ehti valmistua juristiksi, mutta viihde vei mennessään ja pian hänen lapsuuden lähiönsä mukaan nimetty porukka Kvartal-95 oli tehnyt läpimurron kokopäiväisesti Moskovan viihdebisnekseen.

Kolme vuotta Putinin valtaannousun jälkeen ryhmällä meni kuitenkin sukset ristiin KVN:n vetäjän, legendaarisen Aleksander Masljakovin kanssa ja ukrainalaiset palasivat Kiovaan ja panivat pystyyn televisiotuotantoyhtiön. He tekivät kaikkea mahdollista mainoksista musiikkiohjelmiin, usein liipaten poliittista satiiria, mutta vasta Kansan palvelija -ohjelma puolitoista vuotta Maidan-aukion vallankumouksen sekä sitä seuranneen Krimin miehittämisen jälkeen 2015 toi Zelenskyin kasvot koko kansalle tutuiksi.

Jo sarjan ensimmäisessä osassa jo tuotiin esiin, että päähenkilö kamppailee oikeuden tai oikeudenmukaisuuden puolesta. Sarjan toinen osa keräsi jo enemmän katsojia kuin kilpailevan kanavan jalkapallo-ottelu Ukraina-Slovenia.

Kun ennätettiin uuteen vuoteen 2018, niin televisiokanava 1+1 (jonka johdossa Zelenskyillä oli näppinsä mukana) ei esittänytkään perinteistä presidentti Petro Poroshenkon uudenvuoden tervehdystä. Tilalla oli tv-sarjan presidentti Holodoborodkon näköinen mies, mutta tällä kertaa Zelenskyi omana itsenään ilmoittamassa, että hän lähtee kisaamaan oikeasti oikeasta presidentin paikasta.

Sarjan menestyksen takana oli huolellinen yleisötutkimus: on kuin siinä olisi yhdistetty some-ajan tarkka viestien kohdentaminen ja yleisöjen tuntemus sekä vanhemmille ikäluokille tyypillinen television valta-asema heidän median käytössään.

Polittista satiiria – jota ohjelma pohjimmiltaan oli – on hyvin vaikea tehdä täsmänaurettavaksi ja voikin hyvin sanoa, että Kansan palvelija -sarja oli alun alkaen sekä vanhalle vallalle irvailua että aitoa populistista politiikan tekoa.

Jos oli tv-tuotantoyhtiölle helppo keksiä nimi Kvartal 95 viihdetiimin mukaan, ei Zelenskyin uuden puolueenkaan nimeä tarvinnut hakea kaukaa. Siitä tuli tv-sarjan kaima – ja kaikilla oli jo valmis käsitys siitä, millaista politiikkaa Kansan palvelija -puolue ajaa.

Zelenskyillä on populisteille tyypilliset hyveet: taitava poliittinen pelisilmä, nasevasti käsikirjoitettuja lasautuksia ja häntä on helppo lähestyä.

Hänessä ei ole mitään erityistä särmää, hän on naapurin poika niin laajan Ukrainan länsi- kuin itäosissa ja täydellisen kaksikielisenä hän puhuu venäjänkielisille venäjää, ukrainankielisille ukrainaa ja kuten niin monet Ukrainassa, usein molempia sekaisin.

Kun ei ole oikein mitään erityistä, ei ole myöskään mitään vastaan. Zelenskyi on paitsi mies ilman menneisyyttä, hän on mies vailla ominaisuuksia. Täydellinen jokamies, yleisesti ottaen miellyttävä. Poliittinen linja? Sellaista ei tarvittu. Vaaliohjelma 2019 oli vain muutaman liuskan pitkä, kaikkihan nyt hänet tunsivat eli ihmisillä oli epämääräinen yleiskäsitys siitä, että tässä on hyvä tyyppi.

Itse asiassa, jos vaalilupauksia olisi ollut yhtään enempää kuin panna korruptio kuriin, niin Zelenskyi olisi ehtinyt vajaassa kolmessa vuodessa ajautua siihen, mihin populistit aina valtaan päästyään ajautuvat, eli suuriin vaikeuksiin. Eivät hänen saavutuksensa nytkään ole ehtineet olla mittavat, mutta hänen kannatuspohjastaan oli kuitenkin niin paljon jäljellä, että kriisin hetkellä hänen asemaansa ei ole kukaan kyseenalaistanut – ei kansa, eivätkä oligarkit. Ja varsinkaan ei ulkomaailma.

Ja kun Zelenskyi näyttäytyy videolla kävelemässä rentona mutta väsyneenä Kiovan keskustan presidentinpalatsin ulkopuolella samaan aikaan, kun kaupungin laidoilla taistellaan, hän herättää luottamusta. Ei voi olla vain huumorimies, sellainen joka on rohkea, ja josta kaikki tietävät – ilman että hänen olisi itsensä edes tarvinnut sanoa – että hänen henkensä on Vladimir Putinin tähtäimessä ja hän yksi koko hyökkäyksen maalitauluista.

Sellaisella hetkellä sodanjulistuspuheensa etukäteen nauhoittanut ja vainoharhaisia turvavälejä pitävä Putin näyttäytyy henkiseltä peukaloiselta, joka vaatii lähipiiriltään varmuuden vuoksi julkisia uskollisuudenvakuutuksia.

Entinen näyttelijä ja hauskuuttaja Zelenskyi on Putiniin verrattuna tehtäviensä mukana kasvanut jättiläinen, joka käsikirjoittaa edelleen itse omat esiintymisensä ja kokeneena tv-tuottajana myös tuottaa ne.

Keväällä 2022 pelissä eivät ole enää katsojaluvut: nyt koko maailma katselee Zelenskyiä hänen elämänsä roolissa.

Pärjäämistä jännittävät kotona sydän syrjällään myös perhe, kouluajoista lähtien rinnalla kulkenut vaimo Olena, 17-vuotias tytär Oleksandra sekä 9-vuotias poika Kyrylo. Heidänkin henkensä on kiinni siitä, kuinka Volodymyr Zelenskyi pärjää.

Jokamies on joka päivä myös sankari.

Päivitetty 16.12. – Ilmestynyt 26.2.2022