Olen lähiöiden kasvatti mutta koko aikuisikäni asunut eri kulmilla Etelä-Helsingissä. Lapsuuteni vietin Kannelmäessä, joka oli 60-luvulla varsin idyllinen alue. Asuimme rivitalossa pellon vieressä, nykyään se pelto on täynnä asuntoja. Kasvavassa lähiössä oli paljon lapsiperheitä ja lapset saivat olla ulkona ja sisällä aika vapaasti. Ruotsinkielinen kansakoulu oli kävelymatkan päässä, joten Kannelmäessä oli aika paljon ruotsinkielisiä lapsia. Myöhemmin muutimme Tammisaloon, josta kävin koulua Töölössä.

Tähän asuntoon muutimme kesällä 2015. Asuimme aikaisemmin Yrjönkadulla ihan Dianapuiston vieressä, missä oli todella vilkasta yöelämää. Meidän nuoriso tykkäsi asua siinä, mutta me aikuiset kaipasimme vähän enemmän rauhaa, joten vaihdoimme maisemaa tänne lähemmäs merta ja luontoa. Kaivopuisto ja sen edustan saaret ovat jokapäiväinen nautinto koiran kanssa kävellessä.

Muuttaessamme tähän kaikki neljä lasta asuivat vielä kotona, joten huoneita ei riittänyt kaikille. Nyt kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen ja huhuilemme täällä tyhjässä pesässä toisillemme mieheni kanssa. Aiemmin asuntoon yhteydessä ollut yksiö on saatu suljettua tästä, ja olemme voineet jatkaa tässä vuokralaisina. Lapset asuvat lähellä, eikä muuttaminen tunnu ajankohtaiselta ajatukselta.

Minulle on myös tärkeää, että kodissa on iso ruokailuhuone, johon voi kerätä laajempaakin perhettä yhteen. Täällä me vietämme joulua ja muita pyhiä, sunnuntaipäivällisiä, syntymäpäiviä ynnä muuta.