Iisalmessa sijaitseva Lunawoodin lämpöpuutehdas on kärsinyt pahasti tänään roihunneessa tulipalossa. Asiasta kertoi ensimmäisenä Yle. Lunawood tunnetaan menestystarinana, joka nosti Olavi Kärkkäisen miljonääriksi. Apu 50/2016 kertoi Kärkkäisen tarinan, joka on alla kokonaisuudessaan.

Pohjoissavolaisiin korpimaisemiin syntynyt Olavi Kärkkäinen raatoi jo nuorena savotalla. Samalla kehittyivät hyvät hoksottimet. Ideoista elinvoimaisimpana syntyi vientiyritys Lunawood, joka teki Kärkkäisestä miljonäärin.

Pellon keskeltä erottuvat lyhytkasvuinen pensaikko sekä kasa kivenmurikoita. Olavi Kärkkäisen veljen Eero Kärkkäisen ja tämän Pirjo-vaimon talo sijaitsee aivan Kärkkäisen perheen nyt jo hävinneen torpan maisemissa.

̶  Eerolla vieraillessani tunnen edelleen maaperästä versovat juureni. Nuorena ajattelin täällä tulevaisuudestani, että enintään Iisalmeen kehtaa lähteä, mutta ei yhtään kauemmaksi, Olavi Kärkkäinen toteaa.

Lämpöpuutuotteita valmistavalla Lunawood-yrityksellä miljonääriksi nousseen Kärkkäisen syntysijat ovat nykyisin kaupungista noin 25 kilometrin päässä. Sotien jälkeen Suomen maaseutu vielä eli omillaan ja perheet pysyivät syntysijoillaan.

̶  Aika korvessahan me elimme, Joka kevät routa nosti pintaan kivet, jotka piti käsin nostaa pois. Maaperästä ei kynnettäessä tullut juurikaan esiin savea.

Hyvääkin oli. Kärkkäinen muistaa kalaisat vedet, marjaisat metsämaat ja sen, että ihmisellä oli hyvä kotonaan. Ruokaa riitti omasta maasta ja lihaa saatiin, kun vuosittain palvattiin sika.

Olavi Kärkkäisen yrittäjäsielu sai alkunsa, kun hänelle avautui kotisijoilla ensimmäinen isompi tienestin lähde.

̶  Olimme veljieni kanssa metsäyhtiöllä kesätöissä siemenen kylvössä. Palkka oli hyvä, seitsemän markkaa päivässä.

Kärkkäinen oppi rahan arvon – ja tietyn ylpeyden omin voimin selviämisestä.

̶  Isä piti kunnia-asianaan huolehtia maailmaan saattamistaan kahdeksasta lapsesta ja kieltäytyi kunnan tossurahasta, jolla lapsille olisi saanut hankkia kenkiä.

Lapsuudenkodissa äiti oli kokoava voima ja Olavi Kärkkäinen sisaruksineen oppi kovan työnteon. Mutta siitäkin on jäljellä vain hyvät muistot.

̶  13-vuotiaana pääsin kesän ajaksi savottaan apumieheksi. Aulis-veljeni kanssa olemme yhdessä muistelleet, että jospa vielä saisi yhden samanlaisen kesän viettää.

Kärkkäinen tottui ruumiilliseen työhön. Hän uskoo, että se on ollut myös avain ajatteluun ja omintakeisiin ideoihin.

̶  Huonoissa olosuhteissa kannokoissa traktorin kanssa rymytessä ja eteen tulleiden ongelmien ratkaisuissa kehittyivät myös hoksottimet sekä oivalluskyky.

1960-luvulla Suomen maaseudulla kaikki muuttui äkisti. Monet nuoret lähtivät Ruotsiin. Värvääjät tulivat Kiuruveden torille esittelemään läntisen naapurimaamme tarjoamia houkuttelevia elinmahdollisuuksia.

̶  Jo seuraavana kesänä monet tulivat vanhalle kotiseudulleen Volvolla ajaen ja kertoivat, kuinka hedelmällinen elämä Ruotsissa oli appelsiineilla sulostettua.

Kärkkäisen pojat eivät houkutukseen tarttuneet, koska heille oli tarjolla riittävästi savottaa synnyinmaan kamaralla.

Kärkkäisten elämä onkin tarina yrittämisestä keskellä supisuomalaista, autioituvaa maaseutua. Aikanaan Kärkkäiset toimivat traktorikauppiaina ”Taavetilla” eli David Brownilla – samalla merkillä, jonka koneita he olivat savotoilla rääkänneet omien laskelmiensa mukaan parikymmentätuhatta tuntia.

̶  Kun kohdalle osui hieman huonompi maksumies, menin juttelemaan asiasta, löimme kättä päälle ja sain rästiin jääneet maksut vähitellen. Moni muu kauppias haki saman tien koneen pois ja suosiolla kärsi tappiot.

Eräässä isossa keskusliikkeessä Kärkkäinen kesti töissä vain vuoden verran.

̶  En tykännyt siellä vallitsevasta eriarvoisuudesta. Siellä oli päällikköä päällikön päälle, mutta vähänlaisesti suorittavaa porukkaa. Palkkaakin maksettiin kitsaasti.

Kärkkäinen näki mahdollisuutensa muualla, opetteli omaan hommaan ja teki kolme neljä vuotta autokauppaa. Myös opiskelu markkinointi-instituutissa lisäsi nuoren miehen valmiuksia.

Sitten alkoi itää ajatus Kärkkäisen ideoimasta lämpöpuutehtaasta, tulevasta Lunawoodista. Alku oli kuitenkin kamppailua. Paikallispoliitikkojen jarrutus oli tyssätä yhtiön tien alkuunsa, ja kun Lunawoodista oli tulossa lämpökäsitellyn puun uusi kärkiyritys koko Suomessa, konsultit alkoivat pörrätä Kärkkäisten ympärillä.

̶  Myös kilpailijat heräsivät ja ehtivät ennen meidän suurinvestointiemme valmistumista sotkea alan mainetta pienlaitostensa puutteellisilla taidoilla.

Veljekset maksoivat oppirahat, mutta saivat myös kallisarvoista kokemusta. Lopputulos oli se, että vuonna 2000 rekisteröity ja 2002 tehtaan avajaisia juhlinut Lunawood kasvaa ja menestyy Iisalmessa. Alun vaikeudet ovat vaihtuneet nousukiitoon. Lunawood sijoittui jo 2007 Kauppalehti Option listaamien kasvuyritysten TOP 100 -listan ykköseksi. Myös henkilöstön määrä on kasvanut.

̶  Parhaimmillaan tehtaalla työskentelee 70 henkilöä ja logistiikassa sekä puunhankinnassa toinen mokoma.

Määrät ovat isoja seudulla, jota työttömyys on riivannut jo pitkään. Kärkkäinen jakaa menestyksensä reseptin:

̶  Henkilöstö on kaikkein tärkein voimavara. Heitä on motivoitava, innostettava ja palkittavakin, etteivät he tee vain sitä, mikä on ihan pakko tehdä.

̶  Helpoin malli johtajalle on laskeutua yläkerran konttorista, ja muistaa jakaa vastuuta. Itse osasin lähes kaikki työvaiheet tehtaalla ja tarvittaessa olin valmis laittamaan rukkaset käteen ja pukemaan haalarit päälle.

Vuonna 2010 Olavi ja Aulis Kärkkäinen myivät Lunawoodin ja sen rinnalle perustamansa lämpöpuukomposiitteihin keskittyneen tytäryhtiön, Lunacompin, Capmanille. Kauppa toi kummallekin veljekselle kolme miljoonaa euroa, mutta myynnin varsinainen syy oli traaginen.

̶  Työmme jatkajaksi ajateltu veljeni Auliksen poika Timo menehtyi tuolloin aivosyöpään, Olavi Kärkkäinen kertoo.

Tänä päivänä Kärkkäinen on veljensä kanssa Lunawoodin omistajana vielä noin kymmenen prosentin osuudella.

Lunawoodin myynnin jälkeen Kärkkäinen on voinut keskittyä lähipiiriinsä. Elämänkumppani Arja on ollut rinnalla jo vuodesta 1971. Asia oli selvä Hippavaaran tanssilavalla Vieremällä jo ensi katseista.

̶  Rakastuin tummaan ihannenaiseeni. Arjan äiti vain oli jostakin saanut käsityksen, että kauppaopistolaisena olin jonkinlainen pankkimies. Tuleva anoppini olikin tytärtään valistanut, että älä sinä herrankekkuloihin sorru.

̶  Tuleva appiukkoni puolestaan oli tytärtään kannustanut, että ”piä siitä miehestä kiini”.

Nyt, kun yhdessä on vietetty miltei puoli vuosisataa, Olavi Kärkkäinen jo uskoo tietävänsä yhteisen selviytymisstrategian.

̶  Ole tukena kaikessa, äläkä salaa mitään.

Motolle on ollut käyttöä, sillä Kärkkäisillä on ollut monien iloisten hetkien ohessa myös paljon vastoinkäymisiä. Arja Kärkkäinen on parantunut neljästä eri syöpälajista, ja kerran on kantasolutkin vaihdettu.

̶  Vaimoni on ollut Pohjois-Savon syöpäyhdistyksen tukihenkilönä, ja itse annan kirjani Elämän tikapuut tuotosta suurimman osan yhdistykselle. Ja olemme pariskuntana käyneet salillisille ihmisiä kertomassa, kuinka selvitä vaikeista elämänvaiheista.

Kärkkäiset ovat selvinneet kaikesta yhdessä. Vaikeudet ovat myös opettaneet, että pelkät miljoonat eivät tuo autuutta.

̶  Raha on väline kohtuulliseen toimeentuloon. Onnellisuuden suhteen hyvä terveys on paljon merkityksellisempi. 

Kärkkäiset näkevät yhä kotoaan Lunawoodin tehtaan piipusta tulevat savut. Se on elonmerkki. Oma elämä kulkee monin onnellisin ilmein.

̶  Toisella tyttärellämme on viisivuotias tytär ja toisella kuusi- ja seitsemänvuotiaat tyttäret.

Ukki ja mummu Kärkkäinen pärjäävät lastenlastensa kanssa loistavasti.

̶  He ovat hyvässä iässä, ja viihtyvät luonnossa kuten mekin. Aina meillä on jotakin mukavaa puuhaa, nyt keväällä esimerkiksi teemme linnunpönttöjä, haravoimme ja ajamme kottikärryillä.

̶  Se on sellaista mukavaa pientä kisaa koko aika heidän kanssaan, Olavi Kärkkäinen hymyilee.

Mikä Lunawood?

Erikoistunut myrkyttömään lämpöpuuhun.

Lämpökäsittely muun muassa parantaa puun sään- ja lahonkestävyyttä ja mitassa sekä muodossa pysymistä.

Yrityksen tuotteita viedään noin neljäänkymmeneen maahan.

Sen liikevaihto oli vuonna 2016 noin 40 miljoonaa euroa.

Tehtaat sijaitsevat Iisalmessa, Kaskisissa ja Joensuussa.

Kuka Olavi Kärkkäinen?

Yrittäjä, eläkkeellä.

Syntynyt helmikuussa 1950 Kiuruvedellä, asuu Iisalmessa.

Perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi tytärtä sekä kolme lastenlasta.

Harrastaa mökkeilyä, sauvakävelyä, hiihtoa ja kättentaitoja

Julkaisi vuoden lopulla kirjan Elämän tikapuut (Maahenki Oy, 2015).

Ärsyyntyy tyytymättömyydestä ja turhasta valittamisesta, kun asiat ovat hyvin.

Iloitsee yksinkertaisista, perhepiirissä kohdalleen osuvista asioista. 

Jutussa on käytetty lähteenä myös Seuran artikkelia ja Lunawoodin verkkosivuja.

Teksti Hannu Koskela, kuvat Timo Villanen

Juttua muokattu 4.12. klo 9.50: otsikkoa muutettu.