Pelto on puuton ja tasainen, vain muutaman kasvilajin peittämä alue, jollaiselle ei löydy vastinetta Suomen alkuperäisestä luonnosta.

Vaikka pelto onkin luonnoton, se on itse asiassa täynnä luontoa: moni eliölaji on sopeutunut elämään juuri pellon kaltaisissa avoimissa ympäristöissä. Pelto muistuttaa olosuhteiltaan aroa, joka on luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden sekä pensaiden peittämä kuivahko ja puuton kasvillisuusvyöhyke.

Peltojen raivaaminen on luonut Suomeen ”tekoaroja” ja siten monipuolistanut täkäläisiä elinympäristöjä.

Maaseudulla linnut ovat näkyvimpiä muistutuksia vuodenajan vaihtumisesta. Jäidenlähdön ja lumien sulamisen ohella kevään merkki on, kun kottaraiset ilmestyvät pihapiiriin.

Kiurun eli leivosen sirkuttelu korkealla ilmassa paikallaan lentäen on keväisen pellon riemukkaimpia tapahtumia. Sen ääni raikaa kauas.

Suurin osa peltolinnuista on muuttolintuja, mutta esimerkiksi kanalinnut pysyttelevät maassamme koko talven. Suomessa elää kaksi peltokanalajia: luonnonvaraisena esiintyvä peltopyy ja ihmisen mukana kulkeutunut fasaani.

Makeistehtailija Karl Fazer toi Suomen ensimmäiset fasaanit Saksasta Helsingin Malmille 1900-luvun alussa. Nykyisin noita koreita kanalintuja asustaa maassamme jopa noin satatuhatta yksilöä. Ei siis ihme, että moni harvemminkin lintuja tarkkaileva on nähnyt fasaanin ja kiinnittänyt siihen huomiota.

Fasaani on näkyvimmillään ja kuuluvimmillaan keväällä, kun kukot kamppailevat naaraista. Fasaani kuuluttaa reviiriään äänekkäällä rääkäisyllä sekä röyhyttelemällä siipiään.

Fasaani ei pärjäisi Suomen talvessa ilman ruokintaa, ja se elääkin ympäri vuoden ihmisasutuksen tuntumassa. Fasaani on kuin lintumaailman valkohäntäpeura: ihmisen tuoma eksoottinen ja piristävä lisä lajistoomme.

Linnut viihtyvät parhaiten monipuolisessa ja pienipiirteisessä maalaismaisemassa. Se ei ole pelkkää viljeltyä peltoa, vaan olennainen osa maisemaa ovat vesistöjen rannat pientareineen, maatilojen pihat ja puutarhat sekä ojat ja metsäsaarekkeet.

Yleensä luonto on rikkaimmillaan rajapinnassa, siellä, missä erilaiset maisematyypit kohtaavat. Monet linnut esimerkiksi tarvitsevat avointa peltomaata ruokailuun, mutta pesivät mielellään metsän tai pensaikon suojissa.

Birdlife Suomi -järjestö julkaisi tänä keväänä Linnuston tila Suomessa -raportin, joka osoittaa linnuston vähenevän. Uhanalaisten lintulajien määrä kasvaa, ja linnusto köyhtyy useissa elinympäristöissä.

Lajien uhanalaisuudesta kertovalla punaisella listalla on Suomessa nykyisin jopa 121 lintulajia, kun vuosituhannen vaihteessa siellä oli 72 lajia.

Luku on hälyttävä, sillä se vastaa jopa puolta Suomen pesimälinnustosta. Suomessa pesii noin 240 lintulajia, joista kolmisenkymmentä asustaa pääosin pelloilla ja niiden reunamilla. Maatalousympäristön pesimälintujen määrä on lähes puolittunut 1980-luvun jälkeen.

Linnut vähenevät, koska ne saavat entistä niukemmin poikasia. Poikastuoton heikkenemisen taustalla on tehomaatalous, erityisesti peltoalueiden elinympäristön yksipuolistuminen. Myös kasvinsuojeluaineet vaikuttavat peltosirkun ja muidenkin peltolintujen taantumiseen.

Peltolinnut hyötyvät luomuviljelystä, mutta lintujen elinmahdollisuuksia voi edistää kaikessa viljelyssä. Laitumella ruokaileva karja ylläpitää runsasta hyönteislajistoa, mikä tarjoaa linnuille ravintoa etenkin poikasaikaan, jolloin ruokaa kuluu eniten.

Linnut pystyvät hyödyntämään monenlaisia elinympäristöjä, kuten suurten aukeiden keskiosissa sijaitsevia harvakasvustoisia kesantoja. Ojien ja jokivarsien pensaat sekä matala puusto ovat lintujen kannalta tärkeitä.

Töyhtöhyyppä on eksoottisen näköinen: millään suomalaisella lintulajilla ei ole yhtä näyttävää töyhtöä. Linnun ääni on helppo tunnistaa: se on kuin vinkuva vappupilli!

Avoimessa ympäristössä elävät eläimet ovat usein arkoja. Töyhtöhyyppä ei ole poikkeus: se lennähtää herkästi siivilleen havaitessaan ympäristössä jotakin vähänkin poikkeavaa. Töyhtöhyypän lentoonlähtö on erittäin nopeaa, linnun siivet ovat kärkeen asti leveät, tylppäpäiset.

Töyhtöhyypän tarina kertoo paljon koko suomalaisen maatalousympäristön muutoksesta. Vielä runsaat sata vuotta sitten töyhtöhyyppä oli suomalaisille lähes tuntematon. Sitten se otti nopeasti asuinalueekseen koko maan viljelyalueet. Viime vuosina hyyppä on taas vähentynyt.

Edelleen töyhtöhyyppä on pomminvarma kevään merkki, ja sen vaappuvat muuttoparvet ovat lintuharrastajien hartaasti odottama näky. Paitsi pellolla, hyypän saattaa kohdata keskellä erämaata, sillä monien muiden kahlaajien tavoin se pesii myös soilla.

Päivitetty 20.5. – Ilmestynyt 13.5.2021