On tullut aika vallata digitaaliset keskustelualustat takaisin normaalien keskustelusääntöjen piiriin. Liian pitkään on voivoteltu sosiaalisen median myrkyllistä, aggressiivista ja vastenmielistä ilmapiiriä.

On hämmästyttävää, miten helposti keskustelu luovutetaan pienelle vähemmistölle, joka purkaa aggressioitaan tai hämmentää mielialoja suunnitelmallisesti. Tämän vähemmistön ei pidä antaa määrittää yhteisen keskustelun sisältöä ja suuntaa. Sosiaaliseen mediaan liittyvä polemiikki on luonnollista seurausta siitä ennenkokemattomasta tilanteesta ihmiskunnan historiassa, että julkisella keskustelulla ei ole enää virallista valvojaa. Omien näkemysten ja mielipiteiden julkaisukynnys on pelkästään oman valinnan varassa.

Nyt kaikki kuohuva on mahdollista julkistaa joko nimellä tai nimimerkillä. Nimimerkin taakse piiloutuminen madaltaa harkinnan kynnystä vielä entisestään, ja ilmoille pääsee paljon sellaista, jota ei missään tapauksessa tulisi kasvotusten sanotuksi.

Tähän kun vielä lisätään globaalien jättiyhtiöiden säätämät salakavalat algoritmit, jotka tuovat eteemme mahdollisimman kaksinapaista ja repivää sisältöä, avuttomuuden kokemus on yleinen.

Omavalvontaan ja itsesääntelyyn tottuminen vaatii aikansa, mutta on syytä ottaa askel eteenpäin. Periaate on yksinkertainen: etäkeskustelussa pätevät aivan samat säännöt kuin lähikeskustelussakin.

Ihmismieli ei ole teknologian myllerryksessä muuttunut. Ihmistä ohjaavat edelleen aivan samat tunteet ja tarpeet kuin aina ennenkin: toiveet, pelot, ilo ja ahdistus, turvallisuus ja turvattomuus. Ne tunteet ja tarpeet ovat yhä totisinta totta sen ärsykevirran keskelläkin, jonka pyörteessä yritämme hallita elämäämme ja luoda jälkipolville uskoa tulevaisuuteen. Ikiaikaiset tunteet ja tarpeet tulevat ajan mittaan palauttamaan uuteen keskustelukulttuuriin vanhan tasapainon.

Aggressiivisia ja loukkaavia puheenvuoroja täytyy johonkin rajaan sietää, mutta kukaan ei voi pakottaa niitä arvostamaan saati kunnioittamaan. Pahantahtoisuus ei muutu hyväntahtoiseksi, vaikka sitä hyväntahtoisesti yrittäisi lukea. Loukkaava puhe ei saa osakseen arvostusta eikä kunnioitusta.

On luvallista, ja viime kädessä välttämätöntä, valvoa omia rajojaan ja suojella mielenrauhaansa pahalta tahdolta. Nimimerkin takaa huutelua ei tarvitse ottaa yhtä vakavasti kuin omalla nimellä kirjoittamista – nimimerkillä ei ole tilivelvollisuutta.

Algoritmit voivat tyrkyttää mustavalkoista vastakkainasettelua, mutta ne eivät päätä puheenvuorojemme sisältöä. Siitä päätämme jokainen aivan itse.

Sosiaalisen median keskustelukulttuuri muuttuu väistämättä vähitellen samanlaiseksi kuin keskustelu kasvotusten. Ilkeys, nimittely ja uhkailu eivät lopulta ole digitaalisessa keskustelussa sen hyväksyttävämpiä kuin kasvollisessakaan.

Ilkeä someviestijä tulee ajan mittaan huomaamaan, ettei hänen kanssaan haluta olla yhteistyössä tai ehkä missään tekemisissä.

Uudet keskustelualustat ovat tulleet jäädäkseen, ja ne tarjoavat kaikesta huolimatta ainutlaatuisen mahdollisuuden rakentaa yhteisyyttä yli perinteisten rajojen. Tässä uskossa eteenpäin!