Vuonna 2011 Lauri Tähkästä, 41, tuntui, että hän oli elänyt helpompiakin ajanjaksoja. Hän oli juuri eronnut ison kohun saattelemana Elonkerjuu-yhtyeestä. Myös laulajan avioeroa puitiin julkisuudessa.
Myrskyn silmässä Tähkä ei varsinaisesti etsinyt pakopaikkaa, kunnes eräs Paula Koivuniemi, 67, vinkkasi Bulevardilla kerrostalossa sijaitsevasta asunnosta. Arvohuoneisto sattui sijaitsemaan kaksi kerrosta alempana Koivuniemen omasta asunnosta. Paula vakuutti vuosien kokemuksella, että talon asukkaat kunnioittavat naapureidensa yksityisyyttä, joten Lauri uskalsi tarttua tarjoukseen. Tästä alkoi Tähkän uusi elämänvaihe, mutta se oli myös erään ystävyyden alku.
Toki nämä kaksi taiteilijaa olivat tavanneet aikaisemminkin vuosien mittaan keikkapaikoilla. Bulevardilla kiireessä vaihdetut kuulumiset vaihtuivat pitkiin kahvittelusessioihin ja ruokahetkiin. Ovet olivat auki molempiin suuntiin.
– Minulla oli tuolloin epätoivon hetkiä. Olin median hampaissa ja minulla oli epävarmoja ajatuksia koko alasta. Paula, joka on laskenut monet kosket, potki minua perseelle ja jäähdytteli, että kaikki menisi hyvin, Lauri muistelee neljä vuotta myöhemmin.
Kaksikon välille syntyi nopeasti syvä luottamus. Paula arvelee, että luontevaa kanssakäymistä edesauttoivat molempien eteläpohjalaiset, yrittäjähenkiset juuret.
– Olemme oppineet molemmat kotoa samanlaisen työnteon kulttuurin. Pohjalainen hoitaa hommansa niin, että kukaan ei pääse sanomaan, että olet mennyt tekemään työsi huonosti.
Pohjalaisissa maisemissa, lapsuusmaisemissaan Teuvalla, Tähkä tutustui ensimmäistä kertaa Koivuniemen tuotantoon. Elettiin vuotta 1987.
– Istuin Nissanissa ja kuuntelin Buona notte -albumia. Olin tuolloin ehkä 15-vuotias.
Paula puolestaan näki Laurin ensimmäistä kertaa esiintymässä televisiossa.
– Katsoin, että onpa ihana pohjalaispoika. Tuosta on pakko tulla supertähti. Diggasin täysillä Laten energiaa. Sellaista harvoin näkee suomalaisissa.
Energiaa ja ideoita Tähkässä tuntuu olevan tänäänkin enemmän kuin pienessä kylässä. Laulaja tanssii, juoksee ja velmuilee vaatteiden sovituksen lomassa. Koivuniemi on hillitympi, mutta tuttu pilke ilmestyy silmäkulmaan, kun laulaja herää kunnolla luottomeikkaajansa Raili Hulkkosen käsittelyssä. Ensin on kuultava tietenkin Laten rakkauselämän kuulumiset. Kaksikon puhe hiljenee supinaksi, näitä päivityksiä ei lehtien palstoille haluta.
– Olen puhunut Paulalle asioita, joista en ole voinut puhua muille. Hänelle ei tarvitse vääntää asioita rautalangasta, sillä hän on käynyt itse läpi samoja asioita. Hänen edessään voin olla myös heikko. Kyllä me olemme yhdessä itkeneetkin silloin kahvipöydän ääressä, Lauri myöntää.
– On myös hienoa, että kuulen Latelta miehen näkökulman asioihin. Ja hän taas minulta naisen ajatuksia, Paula jatkaa.
Kaksikon kohtaamiset ovat nykyään harvassa, sillä Tähkä muutti Helsinki-vuoden jälkeen Paattisille Turun pohjoispuolelle, jossa hän asuu nykyään kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa.
Viime aikoina kaksikko on soitellut enemmän työasioissa, sillä Koivuniemeltä tulee marraskuussa duettoalbumi, jolla myös Tähkä on mukana. Albumilla Paula duetoi kymmenen suomalaisen miesartistin kanssa.
Miehiä ja Paulaa yhdistää yhteinen työhistoria. Tähkä on säveltänyt ystävälleen levylle Askel askeleelta -dueton. Kappale on vielä raakileena Tähkän kannettavalla tietokoneella, mutta sanat ovat löytäneet paikkansa.
Kulkee, mun levottomat ajatukset kulkee sun luo,
Askel askeleelta, katse kerrallaan, kasvan uudestaan luottamaan, tahdon uskaltaa olla toivon maa, jossa kukkaan puut puhkeaa.
– Tätä varmaan levytetään kauan, Koivuniemi naurahtaa ja pyyhkii kyyneleitään kappaleen viimeisten sävelten kadottua.
– Kappale kertoo, kuinka nuori mies rakastaa naista ja olisi valmis antamaan kaikkensa hänelle, mutta nainen ei ole valmis, Tähkä kuvailee.
Paula ihailee Tähkän kykyä tehdä kappaleita, kertoa tarinoita. Lauri ihailee puolestaan Paulan pitkää ja arvokasta uraa. Töihin liittyvissä asioissa he arvostavat toistensa mielipiteitä.
– Olemme Paulan kanssa sellaisia persoonia, että joojoo-ihmiset eivät edes hakeudu meidän seuraamme. Paula osaa olla myös tiukka. Itsellä siitä tulee tuttuuden tunne, tuollaisiahan ihmiset meidän kotiseuduilla ovat. Hyvällä tavalla tuittupäisiä.
Molemmille työ on elämäntapa, jota ei tarvitse toiselle perustella.
– Meillä molemmilla työ on mennyt kaiken muun edelle. Ehkä tälle elämäntavalle olisi ollut kepeämpiäkin vaihtoehtoja, Paula arvelee.
Joitakin työtarjouksia kaksikko miettii yhdessä, kuten lähtemistä mukaan Voice of Finland -ohjelman tähtivalmentajiksi. Yleensä molemmat luottavat valinnoissa intuitioonsa. Paula miettii myös jaksamistaan.
– Pohjalainen ei ikinä tyrkytä itseään. En ole koskaan miettinyt urallani mitään suurempia etappeja. Olen tehnyt työtäni ja eteeni on tupsahtanut hienoja asioita, Paula sanoo.
– Meissä molemmissa on herkkyyttä ja epävarmuutta, joka voi näkyä lavalla hyvänä vahvuutena. On ihan tervettä pohtia välillä, pystynkö tähän, vaikka pohjalainenhan tietää aina juuri, miten asiat hoidetaan. Emme ikinä onnistuttuamme kulje takki auki, korkeintaan voimme keskenämme hokea, että helvetti, kun oltiin kovia, Lauri jatkaa.
Alaan liittyvään epävarmuuteen on molempien pitänyt totutella, vaikka keikoilla on aina riittänytkin yleisöä.
– Kun siirryin 2000-luvulla tekemään tanssilavoilta enemmän festarikeikkoja, hoin joka ilta bändin pojille, että ei tänne ketään tule, vaikka paikat olivat loppuunmyytyjä. En ole ikinä pitänyt urallani pitkää taukoa. Kun olin pidempään New Yorkissa, kävin sieltäkin välillä tekemässä Lapin-kiertueen. Minun oli pakko nähdä, että tulivatko ihmiset yhä, Koivuniemi sanoo.
Tulivathan ne. Tähän on oppinut luottamaan myös Tähkä.
– Minulla on työhöni viha-rakkaussuhde. Vähän niinkuin Andre Agassi vihasi tennistä, vihaan välillä tätä alaa. Sitten tulee niitä huippuhetkiä, keikkoja ja kappaleiden tekemistä, jotka eivät edes tunnu työltä. Paineet ovat vähentyneet, kun olen ymmärtänyt, että minulla on yleisö, joka elää mukanani erilaisia vaiheita.
Paulaa ja Lauria yhdistää myös kurinalaisuus, joka näkyy myös ulkomuodossa. Molemmat ovat ikäisekseen hyvässä kunnossa.
– Latehan on vielä nuori poika. Kurinalaisuus on avainsana, että jaksaa tätä työtä. En ole ruokailun suhteen yhtään tiukkapipo, saatan ottaa samppanjaa silloin tällöin. Röökin jätin ajat sitten ja tykkään kuntoilla, sillä se tuo paremman yöunen, Paula kertoo.
Tähkällä keikkojen jatkojen jatkot ovat taakse jäänyttä elämää.
– Lähden keikoilta mahdollisimman usein ajamaan kotiin. Olen nähnyt, miten varsinkin miesartisteilla alkoholi vie mukanaan. Niin on vaikea tehdä pitkää uraa.
Kaksikko alkaa miettiä, ovatko he ovat olleet ikinä yhdessä juhlimassa. Mieleen tulee vain yhteisiä lenkkejä Espoossa, jolloin Paula on sauvakävellyt ja Lauri juossut. Paula alkaa saman tien suunnitella yhteistä iltamaa syksymmälle, pimeneviin iltoihin, jolloin kesän keikkakiireet ovat hellittäneet ja yhteinen duetto on saatu onnellisesti albumille. ●
Teksti Emilia Saloranta, kuvat Jouni Harala
Lue myös:
