Kristo Salminen liitää tanssilattialla tanssin toisensa perään. Herrasmiehen vaatteissa, ryhti suorana. Askeleet kohdilleen, nostoja, juoksua, tukirankaa mutkalle vääntäviä liikkeitä. Ilmekään ei isolla miehellä värähdä eikä kerro, että lattialla tanssii mies, jolla on jo lapsena todettu lautaselkä, joka on kärsinyt selkäkivuista ikänsä ja joka on viety sairaalaan välilevynpullistumien vuoksi.

Sitten koittaa se ilta, kun kolmannen tanssiparin on jätettävä tanssilattia. Kansa on äänestänyt ja Kristo ja parinsa Saana Akiola joutuvat jättämään kilpailun kesken. Kriston kasvoilla kimmeltää hiki ja huokuu helpotus.

Mikko Leppilampi kutsuu haastatteluun tanssiparin. Kristo kertoo vanhalle työkaverilleen tuntemuksiaan.

– Olen niin iloinen ja ylpeä tästä koko kokemuksesta. Mä tein niin paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut ajatella, enkä tarkoita ainoastaan vaan tätä edistymistä täällä tanssilattialla tai jatkoon pääsemistä vaan menin yli niin isoista jutuista ittelleni, että… Kristo hengähtää syvään.

– Mä näen sen. Sanottakoon se katsojillekin, eikä mitään sisäpiirijuttuja, mutta satun tuntemaan tämän herrasmiehen sen verran hyvin ja tiedän vähän taustoja, että tiedän mistä puhut ja mä olen susta tosi ylpeä, Mikko vastaa.

– Kiitos, Kristo huokaa.

Nuori Kristo Salminen oli Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa rento ja itsevarma. Miten, sitä hän ei oikein ymmärrä vieläkään. Oli vuosi 1992 ja koulun ovet aukesivat vain 18-vuotiaalle näyt­telijän alulle. Pian hän alkoi epäillä omia taitojaan.

– Se ehkä johtuu taustastani. Olin lukossa monista eri syistä. Yhtäkkiä iskostui, miten helvetin vakavaa ja vaikeaa, totista torvensoittoa tämä on.

Sukurasitetta oli enemmän kuin tarpeeksi. Isänsä on suomalaisen teatterin legenda, Esko Salminen. Kriston äiti on näyttelijä Heidi Krohn ja myös isovanhemmat Kyllikki Väre ja Unto Salminen olivat saman alan kuuluisuuksia.

– Oli iso ylämäki kauhottavana, että pääsi omien henkisten esteiden yli. Työn tekeminen oli rämpimistä, mutta otin vastaan kaikki duunit mitä sain, koska luulin ettei kukaan ota minua mihinkään. Usko omaan tekemiseen ei ollut syvä.

Intohimoinen mies teki kaikkensa roolien eteen. Taustansa vuoksi hän kuvitteli, että ihmetemppuja odotetaan.

– Toki sama ongelma on muillakin, joiden vanhemmat ovat samalla alalla, oli kyseessä sitten jääkiekkoilijan poika tai laulajan lapsi.

Pikkuhiljaa näytteleminen alkoi kulkea ja tuli yhä isompia rooleja. Se ajoi yrittämään entistä kovempaa, kehoa säästämättä. Silloin taakka alkoi painaa, kaikki tehty työ 20 vuoden ajalta.

– Jokainen kiipeämäni metri oli maksanut kaksi kertaa enemmän kuin ehkä normaalisti olisi pitänyt. Jouduin tekemään niin paljon töitä oman epävarmuuteni kanssa. Kun lopulta sain ne isot roolit ja onnistuin niissä, olin jo puhki.

– Ei se ole mitään mambojamboa. Kun stressaantuu, hartiat nousevat korviin, pallea jännittyy ja ryhti muuttuu. Ja jos tulee voimakkaita fyysisiä oireita, ei auta jos lääkäri sanoo: Stressaapa vähemmän, ota hei rennosti!

Pienemmätkin asiat alkoivat tuntua kropassa paineina. Puhumattakaan, kun eteen tulivat valtavat, kuolemanvakavat stressinaiheet.

Tuli kauhea vuosi 2015. Kriston Sonja-siskolta poistettiin aivokasvain. Omaan perheeseen syn­tyivät kaksoset, jotka tulivat maailmaan keskosina. Sitten Kriston toinen sisko kuoli rintasyöpään.

– Siinä tapahtui monta juttua muutaman vuoden sisällä. Tein samaan aikaan isoja rooleja, Vanja-enon nimiroolia ja kuningas Rikhard III:n. Paljon asioita jäi käsittelemättä. Olin hyvin synkissä tunnelmissa, mutta samaan aikaan piti jatkaa töitä. Lopettaminen ei olisi auttanut ketään.

Jossain kohtaa lautasella ja lasissa alkoi olla liikaa täytettä. Kristo alkoi hoitaa mielipahaansa kaljalla ja syömällä.

– Kyllä minua yritettiin auttaakin, mutta jälkikäteen on vaikea sanoa, mikä siinä oli isoin ongelma.

Kristolla oli jo 12-vuotiaana todettu lautaselkä. Siinä selän luonnollinen notko puuttuu osittain, mikä vaikuttaa selän normaaliin liikkuvuuteen.

– Se aiheutti silloin ongelmia ja painetta. Kävin vain töissä enkä urheillut, keskityimme vaimon kanssa kaksosiin. Vaikka he eivät olleet pikkukeskosia, alussa oli erittäin jännittäviä vaiheita. Jouduimme huolehtimaan osittain heidän ravinnostaan nenä–maha-letkuilla.

Sitten selkä alkoi hajota kunnolla.

– Siitä oli ollut vaivaa pitkin matkaa, mutta kun välilevyt madaltuivat tarpeeksi, hermot jäivät pinteeseen.

– Perisuomalaisesti häpesin, että nyt minä vien tilan joltain, joka tarvitsee kyytiä enemmän. Joten peruin sen ambulanssin. Ja sitten soitin uudestaan, että ehkä tarvitsen sitä kuitenkin, Kristo kertoo.

Lopulta ambulanssi tuli. Magneettikuvissa näkyi kaksi välilevynmadaltumaa, jotka painoivat hermoa niin, että silmissä sumeni. Muuallakin kroppa huusi apua. Jalkateräkin meni toisinaan veltoksi.

Ambulanssi- ja sairaalareissun jälkeen Kristo alkoi miettiä, että näinkö tämän elämän pitää mennä.

– Säikähdin, sillä minulta oli jo aiemmin mennyt monesti jalat alta. Koin painetta olla kunnossa, sillä olin ollut pitkiä pätkiä sairaslomalla. Pelkäsin, että menetän työkykyni lopullisesti ja joudun sairauseläkkeelle. Vaikka selkävaivat olivat olleet riesani pitkään, tilanne paheni sille tasolle, että jouduin ottamaan näytösten väliajalla kolmiolääkkeitä. Minulla oli sellainen olo, että katkean keskeltä kahtia. Pahimpaan aikaan ajattelin, että elämäni on ohi.

Uransa huipulla ollut mies jäi sairauslomalle. Lopulta hän irtisanoutui Kansallisteatterista.

Irtisanoutumisen jälkeen Kristo alkoi todella miettiä, kuka hän on. Ainakaan hän ei olisi enää Kansallisteatterin näyttelijä.

Kriston piti myös pystyä sanomaan itselleen ääneen, että turpaan tuli niin, että tukka meinasi lähteä.

– Täytyi käsitellä asiat eikä jäädä vellomaan. Olisi ollut helpompaa nasauttaa kalja auki ja ottaa pieni puudutus, kuin aidosti pysähtyä kuulemaan itseään.

Selkä oli saatava parempaan kuntoon. Avuksi tuli painonnostovalmentaja Matti Vestman.

– Ensin treenasimme luudanvarrella, sitten lisäsimme vähitellen painoja. Huomasin, että laji auttoi selkääni ihan heti. Painonnosto oli pelastukseni, jonka avulla pääsin eroon kipulääkkeistä.

Kristo meni pariksi vuodeksi töihin Vestmanin työhyvinvointiprojekteihin ja alkoi luennoida selkävaivoistaan. Lisäksi hän kouluttautui henkilökohtaiseksi valmentajaksi ja lähti myöhemmin mukaan valtakunnalliseen Liikkuva aikuinen -projektiin, joka tukee terveysliikuntaa.

Painonoston avulla hän treenasi itsensä siihen kuntoon, että pystyi syksyllä 2021 jo tanssimaan tähtien kanssa. Hän palasi myös tv-rooleihin, kuten Mieheni vaimo -tv-sarjaan.

Vaikka Kristo liiti syksyllä tv:n tanssiparketilla, kaiken kääntänyt elämänmuutos on vielä kesken.

– Tämä on jatkuvaa taistelua. En ole ollut pohjalla ja eheytynyt. Kamppailen koko ajan samojen asioiden kanssa, edelleen, koko ajan. Päivästä toiseen. Joskus se menee paremmin, joskus huonommin. Elämä on monimutkaista ja vaikeaa. Sellainen minäkin olen. Se ei tarkoita, että en olisi kiitollinen liikuntakykyni säilymisestä.

Kiukutteleva selkä asettaa silti yhä raameja elämään. Selkä vihoittelee ja liikunta on hankalaa.

– Olen hyväksynyt sen, että elämässä on erilaisia vaiheita. Joskus tuntuu täysin toivottomalta, mutta kannattaa muistaa, ettei mikään kestä ikuisesti. Se on opetus, jonka myös itse yritän muistaa.

Paino rasittaa niveliä, selkää, nilkkaa ja polvia.

– Minulla on rajat, mikä on hyväksyttävää painoni ja ulkonäköni suhteen. Toki ne ovat siirtyneet ajan myötä... Nuorempana olin hyvässä kunnossa pitkään, mutta se perustui usein itseinhoon ja repimiseen. Olen äärimmäisyyksien ihminen, mutta en enää jaksa välittää ulkonäöstä niin paljon. Roolitkin ovat muuttuneet kiinnostavimmiksi, kun ei tarvitse enää näytellä pikkuprinssejä.

Niin ulkonäkö, sehän on toisten katseena olevalla näyttelijällä osa työtä. Kristo myöntää syövänsä ja juovansa joskus liikaa. Sekin näkyy ulkomuodossa. Sellaista on elämä.

– Aika harvoin ylipainoinen on ylipainoinen siksi, että hänestä on kiva syödä liikaa. Kyllähän se usein liittyy muihin elämänhallinnan ongelmiin.

Painosta puhuminen on herkkä asia, sen Kristo myöntää. Hänen ylipainoinen tuttavansa käy öisin kävelemässä, sillä päivisin ei kehtaa.

Kriston mukaan kaikki rakastavat sata kiloa pudottavia, mutta kuka rakastaa heitä, jotka kantavat yhä ylimääräisiä kiloja päällään?

– Toisten ulkonäönarvostelussa ylipaino – ja miehen ylipaino – on se viimeinen linnake. Seksuaalivähemmistöjä kohtaan suhtaudutaan nykyään jo vähän suvaitsevaisemmin ja naisten ylipainoon ei saa puuttua, onneksi. Ylipainoiselle miehelle saa sanoa melkein mitä vaan.

Elokuussa ikämittarissa lukee 50. Miltä se tuntuu?

– Tuntuu hirveältä ja kuolen ihan kohta, koska olen näin vanha ja lihava. Mutta eikös 50 ole uusi 30? Eikun, oikeasti 50 tuntuu ihan aidosti hyvältä. On nähty vettä muuallakin kuin äidin silmissä. Toisaalta minulle on tullut tunne siitä, että on kiire tehdä asioita. Asioita ei voi jättää huomiseen. Vaimoni on riemuissaan elämänvaiheestani, koska tulen uusien suunnitelmieni kanssa päälle kuin yleinen syyttäjä – oli kyseessä harrastus tai ulkomaanmatka. Että Japaniin täytyy lähteä nyt heti!

Aika on rajallinen. Sen ymmärtäminen auttaa Kriston hyväksymään arkea. Kaikkea ei kuitenkaan saa, olennaista on keskittyä tärkeisiin asioihin. Sen hän sanoo oppineensa.

– Että osaisi rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Miten selviät vastoinkäymistäsi selväjärkisenä? Siihen kysymykseen Kristo ei osaa vastata. Ainakaan suoraan.

Kuvauspaikka Hotelli Rantapuisto, Helsinki. Meikki ja hiukset Muru Ritala, tyyli Hani Haimi. Pikkutakki, kauluspaita, liivi, t-paita ja housut XTRA-MENSWEAR, Bulevardi 1.