Ilmiö toistuu aina uudestaan. Kun sairaanhoitaja Karoliina Kettunen kertoo tuttavilleen työpaikastaan, keskustelukumppanin kulmat kurtistuvat, ja tämä toteaa pahoitellen, kuinka raskasta työn täytyy olla ja että itse hän ei voisi sitä tehdä.

Kettunen on työskennellyt Oulun yliopistollisen sairaalan syöpäkeskuksessa kuusi vuotta, niistä kaksi syöpä- ja veritautien osastolla. Hän nauttii työstään, sillä se motivoi ja tarjoaa uutta oppia.

Osaston maine ei Kettusen mukaan vastaa todellisuutta.

– Täällä on jäätävää osaamista, ja lääkehoitoa annetaan niin laajasti kuin vain voi. Esimerkiksi luuydinnäytteitä otetaan enemmän kuin missään muualla.

Osastohoitaja Sanna Ylijurva nyökyttelee vieressä.

– Hoitajien kädentaidot kehittyvät täällä väistämättä.

Samaan aikaan syöpä- ja veritautien osaston arkea vaikeuttaa hoitajapula, ja korona-aika on korostanut sitä. Osastolla on jouduttu harkitsemaan muun muassa työn järjestelemistä uudelleen.

Yhteensä noin 60 hoitajan osastolle ei löydy läheskään aina tarvittaessa sijaisia. Hoitajapula vaivaa koko sairaalaa, mutta täällä tilannetta vaikeuttaa sekin, etteivät vasta­valmistuneet erityisesti hakeudu syöpä- ja veritautien osastolle.

– Sitä toivoisi, että ihmiset uskaltaisivat tulla meille töihin, Kettunen sanoo.

Samaa toivoo osastonhoitaja Ylijurva.

– Syöpäosasto ei ole mediaseksikäs paikka, josta tehdään televisiosarjoja, kuten esimerkiksi ensihoito. Kun opiskelijat tulevat tänne harjoitteluun, he yllättyvät, miten mukavaa täällä on ja miten paljon he oppivat. Ei me koko ajan itketä tai tehdä surun kanssa töitä.

Hommat hoituvat tiimeissä, joissa yhdistyy eri erikoisalojen ammattitaito. Ylijurva kuvailee, että osastolla työskennellessä tulee usein tunne, että töitä tehdään lääketieteen ytimessä. Se tunne ei ole vailla katetta.

Osastolla hoidetaan muun muassa lymfoomia, hematologisia sairauksia kuten verisyöpää ja myeloomia sekä muita kiinteitä kasvaimia. Lisäksi osastolla toteutetaan kantasolusiirto-, Car-T-solu ja BBBD-hoitoja, ja sen yhteydessä toimii nelipaikkainen palliatiivisen oirehoidon yksikkö.

Oulun yliopistollinen sairaala ja sen syöpä- ja veritautien osasto tarjoaa Euroopan ainoana sairaalana aivolymfoomiin tehoavaa BBBD-hoitoa. Lyhenne on peräisin sanoista Blood-Brain Barrier Disruption. Lääkehoitoa varten sairaalaan matkustetaan kaikkialta Suomesta.

Osastolla toteutetaan myös soluhoitoja potilaan omilla geenimuunnelluilla valkosoluilla eli CAR-T-soluilla.

Osastolla seurataan tiukasti uusinta tutkimustietoa. Hoidon painotukset voivat muuttua nopeasti. Ylijurvan yhdentoista vuoden työuran aikana onkin tapahtunut suuria mullistuksia. Kun Ylijurva aloitti sairaanhoitajana, hoitoja ei tarjottu tasavertaisesti vanhemmille potilaille. Esimerkiksi kantasoluhoitojen ikäraja oli 65 vuotta. Nyt mitään syöpähoitoja ei suljeta kategorisesti vanhemmiltakaan potilailta.

– Hoitoja mietitään aina potilaan peruskunnon kautta.

Osastolla painottuvat lääke- ja nestehoito, samoin ravitsemus, sillä useat lääkitykset aiheuttavat pahoinvointia. Osastofarmaseutti Sanjay Patel kertoo, että iäkkäillä potilailla saattaa olla monia eri perussairauksia, joihin lääkitys pitää sovittaa. Lisäksi steriilin lääkkeen valmistuksen merkitys korostuu, koska osastolla hoidetaan syöpä- ja veritauteja sairastavia immuunipuutteisia potilaita. Patel on kotoisin Uudesta-Seelannista, ja hän on aikaisemmin työskennellyt sairaaloissa sekä entisessä kotimaassaan että Britanniassa. Tänne hänet toi suomalainen vaimo.

Neljä vuotta osastolla työskennellyt Patel kehuu henkilökuntaa erityisen mukavaksi. Karoliina Kettunen yhtyy kehuihin.

– Pystymme työporukassa purkamaan vaikeitakin asioita. Henki on hyvä, ja huumori lentää.

Kuten usein henkisesti vaativilla aloilla, työntekijöiden välinen huumori on muodostunut omanlaisekseen, ja se voi olla joskus rankkaakin.

– Myös potilaat heittävät välillä roimaa vitsiä. Toki vaikeitakin hetkiä on, Kettunen sanoo.

Sairaudesta kuuleminen on potilaalle sokki, mutta hoitohenkilökunnalle se ei ole mikään järkytys, vaan asia, jota ruvetaan hoitamaan kuntoon.

Vakavasti sairaiden potilaiden kohtaaminen on hoitajille luontevaa. Siitä huolimatta joidenkin potilaiden tarinat jäävät joskus pyörimään mieleen työpäivän jälkeen. Kettunen palautuu muun muassa pyöräilemällä työmatkansa. Se kuuluu monien muidenkin osaston hoitajien rutiineihin.

Sairaanhoitaja Jenna Takkisenkin työvuoro alkaa pyöräilemällä. Seitsemän aamuvuoroon Takkinen on herännyt jo viiden jälkeen. Hän on lenkittänyt kaksi lapinkoiraansa, syönyt aamupuuron ja pyöräillyt seitsemän kilometrin matkan sairaalaan.

Aamun ensimmäinen työtehtävä on raportin lukeminen. Yöhoitajat lähtevät varttia yli seitsemältä kotiin, ja sitä ennen pitää ehtiä vaihtaa kuulumiset. Onko yön aikana tapahtunut jotakin poikkeavaa tai onko jonkun potilaan voinnissa tapahtunut suuria muutoksia?

Yöhoitajat ovat jakaneet päivävuoron tiimeihin, ja tiimit jakavat hoitajille potilaat. Jaoissa pitää ottaa huomioon muun muassa hoitajien luvat: esimerkiksi IV-luvat, sytostaattiluvat ja korkea-annosluvat. Esimerkiksi Jenna Takkisella on harvinaisen BBBD-hoidon luvat.

Potilaiden lääke- ja sytostaattihoidot sekä muut hoitotoimenpiteet alkavat aamulla, samoin potilaiden lämmön, verenpaineen ja painon kontrollointi. Aamupalaverin aikana käydään hematologien eli veritautilääkärien kanssa yhdessä läpi päivän asiat.

– Päivät ovat aika kiireisiä, ja hoitajia tarvittaisiin enemmän. Tykkään silti työn haastavuudesta, ja meidän potilaathan ovat mahtavia. Myös mukavat työkaverit lisäävät työn mielekkyyttä ja auttavat jaksamaan, Takkinen kertoo.

Kiireiset päivät johtavat ikävä kyllä siihen, ettei osastolta ehdi yleensä koskaan poistua sairaalan ravintoloihin lounaalle. Tänään Takkista odottaa taukohuoneen jääkaapissa savuporokeitto. Hän syö sen, kun tulee sopiva tauko. Etukäteen lounasaikaa on mahdotonta varata.

Iltavuoro puolestaan saapuu töihin puoli kahdelta, ja kolmelta Takkinen lähtee pyöräilemään kotiin.

– Liikun vapaa-ajallani paljon. Harrastan muun muassa crossfitiä, sen avulla saan nollattua pääni. Se on hyvää vastapainoa henkistä kanttia vaativalle työlle.

Vaikka työ on rankkaa, se on hyvin palkitsevaa. Osastolla tarjotaan vain harvalle täysin lohduttomia uutisia.

– Aika moni saa hoidoista hyötyä. Vaikka he eivät kokonaan paranisikaan, hoidot jarruttavat tautia ja he saavat lisää elinaikaa, Kettunen sanoo.

Viime viikot ovat olleet sairastelujen ja kesälomien vuoksi poikkeuksellisen kiireisiä, mutta nyt viikko viikko vaikuttaa jopa rauhalliselta.

Tilanteet muuttuvat nopeasti. Kun päätös hoidon aloittamisesta tehdään, töihin ryhdytään yleensä heti, jopa saman päivän aikana.

Osa potilaista on hoidossa osastolla muutaman päivän, toiset taas saattavat viettää siellä jopa viisi viikkoa.

Kun potilaat lähtevät osastolta tai kun hoidot on saatettu päätökseen, hoitajat saavat usein kiitosta joko potilailta itseltään tai omaisilta – ja kiitoksella on suuri merkitys. Myös jo parantuneet potilaat lähettävät monesti terveisiä tai vierailevat joskus ohimennen osastolla.

Kun koronarajoitukset keväällä 2022 hellittivät, osaston hoitajat alkoivat suunnitella yhteistä virkistäytymisiltaa. Kesälomat tulivat nopeasti vastaan, suunniteltuun tapahtumaan ei lopulta ehtinyt ilmoittautua riittävästi osallistujia.

Apu-tonnilla osasto aikoo nyt vihdoin varata tilan yhteistä illanviettoa varten.

Kun työvuorot ovat niin kiireisiä, ettei niiden aikana ehdi juuri istahtaa, on tärkeää saada vapaa-aikaa, jolloin on aikaa istahtaa alas ja vaihtaa rauhassa kuulumiset.