Yrjö Timonen seisoo laiturilla ja katsoo ohuen jään peittämälle merenselälle.
On kulunut kolme viikkoa siitä hirveästä hetkestä, kun hänen tyttärensä Hanna Ruax ja hänen kihlattunsa, amerikkalainen Alex Ghassan kuolivat Yhdysvalloissa, Oaklandin kaupungissa. Teknobileissä vanhassa varastohallissa räjähdysmäisesti syttyneessä palossa kuoli 36 ihmistä.
– Varastossa ei ollut palovaroittimia, savuntunnistimia tai merkintää poistumisteistä, ja se oli täynnä helposti syttyviä materiaaleja. Rakennuksen toisesta kerroksesta, jossa Hanna ja Alex olivat, oli mahdotonta löytää sankan savun keskeltä portaita alas, sanoo Hannan isä, yrittäjä ja kouluttaja Yrjö Timonen.
Palo sai viranomaisten tutkimusten mukaan alkunsa todennäköisesti jääkaapin sähköviasta.
– Mitään rikokseen viittaavaa ei ole löydetty.
Yrjö Timonen on tekemässä tällä viikolla rikosilmoituksen vihapuheesta, jota hänen tyttärestään on levitetty netin keskustelupalstoilla jo puolitoista vuotta.
– Kirjoitukset Hannasta ovat rienaavia ja sairaita. Jos rikosilmoitus ei riitä, teen kansalaisaloitteen vihapuheen kriminalisoimisesta. En pelkää ylleni satavaa ryöppyä. Tiedän, että Hanna olisi toivonut minun toimivan juuri näin.
Kun Yrjö Timonen soitti Aller Media Oy:n omistamalle Suomi 24 -sivustolle Hannan kuoleman jälkeisistä kirjoituksista, hän sai lopulta kiinni yhden nuoren miehen. Tämä kehotti Timosta painamaan ilmiantonappia, ketään vastuuhenkilöä ei löytynyt.
– On väärin, että uhrin läheisten pitää itse valvoa vihapuheita. Päättäjät eivät ole tässä kohdin hereillä.
Tietyiltä keskustelupalstoilta saa kuvan, että vihapuhetta levittää iso joukko kansalaisia.
– Näin ei ole, mutta kun kirjoituksia jaetaan alustalta toiselle, saa kuvan laajemmasta porukasta. Se on myös hyvin verkostoitunut, Timonen sanoo.
Hanna Ruax ja hänen kihlattunsa Alex Ghassan lähettivät kuvan isänpäivätervehdykseksi Suomeen. Alexilla oli kaksostytöt, jotka jäivät isättömiksi.
Vihapuhe alkoi jo syksyllä 2015, jolloin Hanna Ruax järjesti vaatekeräyksen maahanmuuttajille Mikael Agricolan kirkolla Helsingissä.
– Hanna heräsi heti tilanteeseen, jossa Eurooppaan ja Suomeen alkoi vyöryä tuhansien pakolaisten virta. Vaatekeräys onnistui niin hyvin, että vaatteita riitti kaikille tulijoille, ja vähän ylikin. Suomalaisten auttamishalu tuli jälleen todistetuksi.
Hanna Ruaxin asenne vihapuheiden kirjoittajia kohtaan ei ollut raivo, vaan sääli.
– Hän ei ryhtynyt mollaamaan solvaajia. Hänestä tuli vain vahvempi, sillä vihapuhe kertoo ennen kaikkea kirjoittajista, Yrjö Timonen sanoo.
Netin nimettömien keskustelupalstojen solvaukset jatkuivat tänä syksynä, kun Hanna Ruax vei joogamatosta leikkaamansa sydämen Elielinaukiolle uusnatsien mielenosoituksessa pahoinpitelyyn kuolleen Jimi Karttusen muistoksi.
Sydämen ympärille muodostui hetkessä kynttilämeri.
– Hanna ei tuntenut Jimi Karttusta, mutta hän reagoi voimakkaasti siihen, että julkisella paikalla pahoinpidellään joku kuoliaaksi. Että sellaista tapahtuu Suomessa, Yrjö Timonen sanoo.
Hanna Ruax toimi kotimaassaan Suomessa aktiivisesti sorrettujen ja vähäosaisten puolesta.
Yrjö Timonen katsoo ja sanoo, että hänen esikoisessaan näkyi jo lapsena vahva huolehtimisen ja oikeudenmukaisuuden piirre.
– Hanna eli vahvalla tunteella, mutta mikään höyrypää hän ei ollut. Hän oli valoisa ja rohkea monilahjakkuus, jolla riitti kunnianhimoa ja laajaa yleissivistystä. Henkilökohtaisen elämänsä vastoinkäymisistä hän löysi aina keinon selviytyä. Hannan itku muuttui nopeasti nauruksi.
Hanna Ruaxin sukujuuret johtavat isän puolelta Pohjois-Karjalaan Pielisjärvelle, äidin puolelta rajan takaiseen Karjalaan Muolaan, josta äidinäiti lähti monien karjalaisten tavoin kahdesti evakkoon.
– Hannan syntymäpäivä oli sama kuin Normandian maihinnousun, kuudes kesäkuuta. Minusta se symboloi hienosti sitä, miten Hanna kavahti rasismia, uusnatsismia ja kaikenlaista ääriajattelua.
Julkisuuteen isä tulee nyt kertoakseen, millainen hänen tyttärensä, humaanien elämänarvojen puolestapuhuja, oli.
– Jos Hannaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi ihmisoikeustaistelija. Perheellemme ja ystävilleen hän oli valon tuoja.
Silti omaiset eivät enää toivo kukkia Oaklandin varastopalossa joulukuun toinen päivä menehtyneen Hannan muistolle.
Omaiset ja ystävät ovat pyytäneet, että Ruaxin elämäntyötä ja arvoja kunnioitetaan parhaiten tukemalla Amnestyn ja monikansallisen naisverkosto Monaliikun työtä.
Vuonna 1984 syntynyt lallistettu joogaohjaaja ja
korusuunnittelija Hanna Ruax oli yksi verkoston luojista.
– Tiedän, että Hanna olisi toivonut minun puolustavan avointa, suvaitsevaista Suomea. Sen puolesta hän teki työtä, Yrjö Timonen sanoo.
Timosen oma mitta on tullut nyt täyteen vihapuheesta, jossa hänen tulipalossa kuollutta tytärtään ja tämän sulhasta solvataan.
– Hanna ja Alex tapasivat toisensa runsas vuosi sitten Euroopassa. Kaksi luovaa, hyvällä itsetunnolla varustettua sukulaissielua rakastui toisiinsa. He ehtivät kihloihin, ja naimisiinmeno oli suunnitelmissa.
Muun muassa amerikkalaisen elokuvaohjaaja Spike Leen kanssa yhteistyötä tehneellä ohjaaja Alex Ghassanilla oli edellisestä liitostaan nelivuotiaat kaksostytöt, jotka menettivät onnettomuudessa isänsä.
– Tiesimme, että Hanna ja Alex olivat paikalla diskossa. Alex oli videoinut tapahtumaa vain tunti ennen palon syttymistä, ja aavistimme pahinta heti onnettomuusuutisen levitessä maailmalle, Timonen sanoo.
Virallinen tieto Hanna Ruaxin menehtymisestä saatiin itsenäisyyspäivän aattona, myöhään illalla, jolloin poliisiviranomaiset seisoivat Hannan äidin oven takana.
Vuonna 1984 syntynyt Hanna Ruax ehti lyhyen elämänsä aikana työskennellä korusuunnittelijana ja joogaohjaajana.
Surun keskellä Yrjö Timosella on voimia ja halua nostaa esiin Suomessa vallitseva ilmapiiri. Hänestä on huolestuttavaa, että avoimesti rasististen järjestöjen kieli on muuttumassa hyväksytyksi.
Timonen laajentaa keskustelua perheensä kohtaamasta tragediasta yhteiskunnalliselle tasolle ja sanoo, että sananvapauslaki jättää nimettömälle vihapuheelle liikaa porsaanreikiä.
– Vihapuhe on asianomistajarikos. Sen pitäisi olla syyttäjän alainen asia. Esimerkiksi Englannissa näin on. Pahimmat keskustelupalstat netissä ovat sellaisia, ettei niillä ole vastuullisia päätoimittajia. Onko meillä niin munaton parlamentti, ettei somealustojen ylläpitäjiä saada mihinkään vastuuseen?
Timonen sanoo, että vihapuhe ja valeuutiset olisi saatava kuriin lainsäädäntöteitse. Samaa mieltä ovat poliisiviranomaiset: tietoverkostoja varten pitäisi saada oma lainsäädäntö.
– Vain viranomaiset voisivat sulkea alustat, joilla vihapuhetta viljellään. Lainsäädäntötie on ainut vaihtoehto kääntää tilanne parempaan suuntaan, se ei ole sananvapauden rajoittamista.
Vuosi sitten toisensa tavanneet tytär ja Alex Ghassan olivat sukulaisieluja,
joita yhdistivät humaanit elämänarvot.
Vihapuhetta eivät viljele vain syrjäytyneet nuoret tai muuten elämässään pettyneet kansalaiset. Joukkoon mahtuu eri-ikäisiä, myös hyvin toimeen tulevia suomalaisia.
– Uskon, että Suomessa on ennenkin vallinnut tällaisia mielialoja. Ne eivät vain päässeet pintaan, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin eikä nettiä ollut. Nyt maksamme kovaa hintaa 1990-luvun alun lamavuosista, jolloin menetettiin yksi sukupolvi nuoria, Timonen sanoo.
Yrjö Timonen tietää yrittäjänä, miten lama kuristi pienyrityksiä ja tuhansia perheitä.
– Pelkään, että nyt toistetaan 1990-luvun virheet. Oma katkeruus, yksinäisyys tai sosiaalisten suhteiden puute eivät silti anna oikeutusta vihapuheelle.
Hän on miettinyt sitäkin, mikä vastuu vanhemmilla on nuorten somekäyttäytymisestä.
– Vanhempien pitäisi ehdottomasti kyetä puuttumaan tilanteisiin, joissa he havaitsevat nuoren alkaneen suoltaa vihapuhetta nettiin. Kun nuori antaa pikkusormensa vihalle, sieltä paluu on vaikeaa.
Timonen puhuu valtapuolueidenkin vastuusta.
– Ongelma olisi viimeistään nyt nostettava esille voimakkaasti. Tuntuu siltä, ettei poliitikkoja kiinnosta se, mikä tulevaisuuden Suomi on, vaan oma kannatusprosentti seuraavissa vaaleissa. Yhdenkään poliitikon ei pitäisi kuitata vihapuheita yksittäistapauksiksi, sillä ilmiö on laajempi, ja sillä on hiljaista hyväksyntää.
Yrjö Timonen jatkaa vihapuheesta valemediaan.
– Se lisää huonoa yhteiskunnallista ilmapiiriä. Valheet ja viha ruokkivat toisiaan, ja jos ihmiset eivät nouse kollektiivisesti niitä vastaan, avoimen yhteiskuntamme ilmapiiri muuttuu pysyvästi.
Hän sanoo, ettei äärioikeistolaisen populismin kasvua voida syyttää vain sillä, että samaa tapahtuu muualla Euroopassa.
– Olemme olleet liian välinpitämättömiä, emmekä ole puolustaneet arvoja, joille maa luotiin sata vuotta sitten.
Hannan isä huomauttaa, että menestyksestä, jolla köyhästä agraariyhteiskunnasta luotiin taloudellinen ja kulttuurinen menestystarina, saamme kiittää aikoinaan myös Venäjältä, Ruotsista, Norjasta ja Saksasta tulleita ihmisiä.
– Valheet ja viha ruokkivat toisiaan. Jos ihmiset eivät nouse kollektiivisesti niitä vastaan, avoimen yhteiskuntamme ilmapiiri muttuu pysyvästi. Tarvitaan lainsäädäntöä, jolla vihapuhe saadaan loppumaan, Yrjö Timonen sanoo.
Kenenkään ei pitäisi tuntea pelkoa julkisilla paikoilla. Se oli yksi Hanna Ruaxin mielipiteistä.
– Jos kansalaiset alkavat tuntea turvattomuutta, olemme kohta samassa tilanteessa kuin Saksassa 1930-luvulla, Timonen sanoo.
Hän itse ei tunne pelkoa. Tukea ja lohtua tyttärensä menetyksen hetkellä hän on saanut ortodoksisesta kirkosta, johon kuuluu: ”Kaikella on tarkoituksensa.”
– Esirukoukset ja palvelukset ovat auttaneet minua. Joudun silti kohtaamaan Hannan kuoleman konkreettisesti neljästi kertaa, viimeisen kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun menen vastaanottamaan hänen arkkuaan.
Yrjö Timonen sanoo, että Hannan valo ei sammunut kuolemaan.
– Tyttäreni puolusti sitä Suomea, joka maamme pitäisi olla – ei rasistinen, suljettu, vihamielinen Suomi, vaan avoin, lakeja ja ihmisoikeuksia kunnioittava Suomi. Kansallinen voimavaramme on ollut kyky aitoon myötätuntoon. Sitä ei saa hävittää. ●
Teksti Liisa Talvitie, kuvat Petri Mulari ja Hanna Ruaxin kotialbumi
