Helsinkiläisen hotellin aulabaariin istahtaa mies, joka on tarjonnut suomalaisille penkkiurheilijoille lukuisia huikaisevia hetkiä television ääressä.

Kaksinkertainen F1-maailmanmestari Mika Häkkinen on käymässä kotimaassaan, sillä ystävät ovat järjestäneet hänelle yllätysjuhlat.

– 50-vuotiaana tuntuu siltä, että oma elämä ja terveys vaativat enemmän panostusta. Olisi liian yksinkertaista sanoa, että ikä ei tunnu missään. Nyt ei mennä vaan ja syödä mitä sattuu. Pitää tarkkailla, miten elää. Itsestään huolehtiminen nousee tärkeämmäksi kuin nuorempana. Sitä ikä minulle tarkoittaa, Häkkinen miettii.

Jossain vaiheessa Häkkinen seurasi elintoimintojaan aktiivirannekkeen avulla. Nyt se ei enää riitä. Jos polvet vähän jäykistyvätkin, ex-kilpa-ajaja hyväksyy sen.

– Se on luonnollista, näin tapahtuu kun ikääntyy. Yritän keskittyä siihen, että muutan elintapojani iän mukaan. Nykyisin ei ole mitään tekosyytä, etteikö siinä asiassa voisi ottaa apua, kun sitä kerran on tarjolla. Vaikkapa 30 vuotta sitten hyvinvointipalveluja ei ollut tarjolla, hän sanoo.

– Tällä hetkellä olen Hintsa Performancen lähettiläs. Se pitää huolta 80 prosentista F1-kuljettajista, ja sitä kautta tapaan ihmisiä lääketieteen saralta. Tämä työ on todella mielenkiintoista.

Vantaan Martinlaaksossa kasvanut Häkkinen meni vuonna 1998 naimisiin Erja Honkasen kanssa. Liitto päättyi eroon 2008, jonka jälkeen hän tapasi tsekkiläisen Markéta Remešován. Pariskunta meni naimisiin viime vuonna Rovaniemen tunnelmallisessa kivikirkossa.

– Olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulla on viisi lasta. Kuuntelen heidän tarinoitaan ja juttelemme siitä, miten he näkevät maailman tänä päivänä. Se opettaa paljon.

Teini-ikäiset Hugo, 17 ja Aina, 13, ovat avioliitosta Erja Häkkisen kanssa. Nykyisen puolisonsa Markétan kanssa hänellä on nelivuotiaat kaksoset Lynn ja Daniel sekä tytär Ella, 8.

– Ihmiset ovat nykyisin hirveän huolestuneita nuorista. On mielenkiintoista nähdä, että nuoret kyllä osaavat ajatella asioita. Lasten kasvaessa tulee se hetki, jolloin he pohtivat itse mitä haluavat elämältään. Heillä on kärsivällisyyttä, eikä koko ajan kiire. Meillä aikuisilla tuntuu olevan hiton kiire koko ajan!

Isänä Häkkinen kertoo antavansa lapsilleen paljon luottamusta.

– Annan heidän tehdä virheitä, kehotankin siihen. Muuten ei opi.

– Koulunkäynti on nykyisin todella haasteellista, paljon rankempaa kuin omassa nuoruudessani. Tietysti kansainvälisessä koulussa opiskelu vaatii älyttömän paljon, pelkästään kielien vuoksi. Esimerkiksi Hugo puhuu espanjaa, ranskaa, suomea ja englantia.

Häkkinen toteaakin, ettei opiskelussa ole oikotietä.

– Se on kovaa ja rankkaa työtä, sama pätee koko elämässä. Aamulla ei voi vaan päättää, että tänään en mene töihin. Sinne pitää mennä, ja tehdä hommat kunnolla loppuun asti. Lomailu on sitten eri asia.

Rakkaudesta puhuttaessa Häkkinen kieltäytyy jakamasta viisauksia.

– Rakkaus on tunnepohjainen asia, ja minä olen kilpa-autoilija. Olen tottunut siihen, että tunteita ei paljon näytetä. Eikä suomalainen mies nyt tunteile muutenkaan. Nykynuoriso on onneksi erilaista, he puhuvat avoimesti hyvistä ja huonoista asioista. Se on älyttömän hieno juttu.

Mika Häkkinen on Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari. Häkkinen kilpaili myös DTM-vakioautosarjassa 2005–2007. Häkkisestä käytettiin F1-uransa aikana usein lempinimeä The Flying Finn, Lentävä suomalainen.

Häkkisen Formula 1 -ura alkoi vuonna 1991, jolloin hän pääsi kilpailemaan Lotuksella. Menestysvuodet hän koki McLaren-tallissa, ja pitkä ura kilpa-auton ratissa loppui vuonna 2001.

– F1-maailmassa tapahtuu paljon asioita, jotka ovat erittäin dramaattisia ja tunteisiin käyviä. Sen vuoksi niitä ei voi koskaan unohtaa. Mukaan mahtuu sekä positiivisia että negatiivisia asioita. Totta kai kilpailujen voitot ovat hienoja hetkiä. Toisaalta voittoon pääseminen vaatii todella paljon työtä, myös taustalla. On hyvä pitää mielessä, että F1 ei ole yhden ihmisen suoritus, vaan tiimityötä, tuhansien ihmisten panostus.

Vuonna 1995 tapahtui jotain, jota Häkkinen ajattelee edelleen päivittäin.

Kauden päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaidessa tuolloin 27-vuotias kuljettaja ajoi rajusti ulos Brewery Bend -kaarteessa vasemman takarenkaan tyhjentymisen takia.

Suomalaisen auto päätyi noin 200 kilometrin tuntinopeudella rengasvalliin, minkä seurauksena kuljettajan pää paiskautui valtavalla voimalla auton ohjauspyörään ja heilui sen jälkeen vielä puolelta toiselle.

Häkkisen onneksi onnettomuuspaikalle noin 15 sekunnissa saapuneessa sairasautossa istuivat läheisen Royal Adelaide Hospitalin teho-osaston lääkärit Jerome Cockings ja Stephen Lewis, joista molemmat olivat erikoistuneet päävammoihin.

Kun suomalaiskuski oli saatu nostettua ulos autosta, Cockings teki Häkkisen henkitorveen viillon, jolla turvattiin hapen saanti. Hengenpelastustöillä oli kiire, sillä Häkkinen ei kyennyt itse hengittämään.

Sairaalassa selvisi, että koomaan vajonnut mies oli saanut vakavia niskavammoja ja kallonmurtuman. Hän sai sairaalassa ensiluokkaista hoitoa ja toipui nopeasti. Häkkinen palasi F1-radoille onnettomuuden jälkeen jo talvella 1996. Maailmanmestaruuksia hän juhli kausilla 1998 ja 1999.

– Onnettomuudesta ei jäänyt traumoja. Pyrin muutenkin ajattelemaan asioita aina positiivisen kautta, se on hirveän tärkeä juttu – vaikka totta kai pitää olla realiteetit mukana.

– Tuollainen onnettomuus pysäyttää väkisin ja pistää miettimään. Esimerkiksi kaikki turha kiire loppui siihen paikkaan. Ihmisen on pakko oppia pysähtymään ja pohtimaan: Kuka olen? Kenen kanssa haluan olla tekemisissä? Mitä haluan elämältä?

Kevyemmät tapaturmat unohtuvat pian eikä niitä puida toipumisen jälkeen.

– Siinä mielessä kokemani oli paljon vakavampi juttu. Ei sitä muuten ajattelisi enää 20 vuoden jälkeen. Uskon silti, että ilman tapahtunutta en olisi kaksinkertainen maailmanmestari.

Tulevaisuuden suhteen Häkkisellä on tavoitteensa, sekä työn että perhe-elämän osalta.

– Pyrin pitämään tasapainon töiden ja perheen suhteen. Silloin on haasteellisempaa, jos ei ehdi viettää aikaa lasten kanssa. Onneksi voin valita itse kuinka paljon teen töitä.

Monacossa jo vuosia asunut Häkkinen käy usein Suomessa, mutta ei kaipaa pysyvämmin kotimaahansa.

– En tiedä tarvitseeko meidän kenenkään juurtua tai juuttua mihinkään. Olen suomalainen ja tulen aina olemaan. Suomi on kaunis maa, mutta ei tänne tarvitse ankkuria heittää. Tykkään liikkua ja katsella eri paikkoja, tiedän olevani onnekas kun voin tehdä niin.

Häkkinen myös kehuu Monacon tarjoamaa turvallisuutta, koulutusta ja terveydenhoitoa.

– On upeaa, että saan asua siellä perheeni kanssa.

Mika Häkkinen toteaa, että jos hän elämässä jotain on oppinut, niin sen, että pyrkii välttämään kyynistymistä.

– Älä kävele asioiden ohi vaan opi ja tee virheitä. Älä sulkeudu, vaan luota ihmisiin. Sitten on paljon helpompaa vanhempana, kun tiedät kenen kanssa kannattaa olla tekemisissä.