Kun kansanedustaja Mauri Pekkarinen on parhaillaan myös eduskunnan ensimmäinen varapuhemies, varsinkin oppositiovaiheessa hänen tavaramerkikseen nousseet kärkkäät päivänpoliittiset reagoinnit ja napakat välihuudot eduskunnassa eivät nyt oikein sovi.

Varapuhemiehen asema ja siihen kuuluva julkikuva ovat esteenä liialle sanalliselle innostumiselle – ainakin istuntosalissa.

Monin paikoin on arveltu ja arvioitu, että Pekkarinen tuli työnnetyksi sivuraiteelle vasten tahtoaan keskustan uuden puheenjohtajan ja pääministeriksi vaalivoiton myötä nousseen Juha Sipilän tahdosta.

Pekkarisen nimeä ei näkynyt kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen keskustan ministerilistalla, vaan hänet istutettiin keskustan jakkaralle eduskunnan puhemiehistöön. Sen jäsenenä Pekkarinen toki on valtiollisen arvoasteikon kärkipäässä, ja myös mustien autojen takapenkit ovat hänelle avoimina. Mutta…

Marraskuisena torstaina – hieman kuin varkain – paljastui, ettei vanhaa kehäkettua vielä olekaan tyrmätty.

Vajaat pari vuotta omassa nurkassaan näennäisesti naruihin nojailtuaan kehään kimposikin hyvin lyhyellä varoitusajalla kokenut kehäkettu.

Keskustan puoluehallituksen, europarlamenttiryhmän ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa oli määrä valita uusi elin-

keinoministeri Suomen Pankkiin siirtyvän Olli Rehnin tilalle.

Useilta suunnilta oli Rehnin eroilmoituksesta lähtien vakuuteltu, että kokous vain siunaa keskustan puheenjohtajan, pääministeri Juha Sipilän valinnan.

Salaperäisyyden verho ympäröi nimitystä. Keskustalaiset eivät asialla julkisesti spekuloineet, mitä nyt joku yksittäinen edustaja vakuutteli, että valinta on yksin Sipilän. Kokous vain hyväksyy valinnan.

Homma ei hoitunutkaan kuin Strömsössä, vaan ministeriksi valituksi tullut Sipilän ehdokas Mika Lintilä voitti kokouksessa vasta äänestyksen jälkeen – ja silloinkin äärimmäisen niukasti 37 –33.

Vastaehdokkaana oli Mauri Pekkarinen, joka itse asiasta kuultuna väittää Jyväskylässä, että "en millään olisi halunnut lähteä ehdolle".

– Mutta kun edellisiltana eduskuntaryhmästä niin kovasti pyysivät, lupauduin vastaamaan aamulla. Ehtoni oli, että saan ennen sitä soittaa puheenjohtajalle.

Keskustan ministerinvalintakokouksen alkamisajaksi oli merkitty torstai kello 9.00.

– Kello 7.30 soitin puheenjohtaja Juha Sipilälle, mutta hän ei vastannut, koska oli suihkussa. Aamutoimista selvittyään Sipilä soitti takaisin noin kello 8.10, ja sanoi, ettei hän aseta estettä ehdokkuudelleni, Pekkarinen kertoo.

Nyt, jälkikäteen Pekkarinen sivulauseessa miettii, että jos hän tosissaan olisi pyrkinyt ehdolle, siinä tapauksessa hän olisi tehnyt kampanjan.

Kävi siis kuin kävi, eikä Pekkarinen halua arvioida, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisikin voittanut äänestyksen.

Paitsi että hän olisi ollut valmis hyppäämään tutun elinkeinoministeriön tuttuihin raitahousuihin vaikka samalla hetkellä.

Voittanutta Mika Lintilää Pekkarinen ei ryhdy arvioimaan, toivottaa onnea vaan.

Omaa asemaansa Pekkarinen sen sijaan arvioi:

– Olin pätevä, mutta en välttämättä sopivin.

Pekkarinen on Suomen kaikkien aikojen viidenneksi pisimpään ministerinä istunut poliitikko. Hänen edellään ovat maalaisliitto-keskustalaiset Johannes Virolainen, Paavo Väyrynen, Ahti Karjalainen sekä demarien Kalevi Sorsa.

Nyt hieman yllättäen kesken kauden auenneelle elinkeinoministerin paikalle Pekkarinen ei kuitenkaan halunnut tai ymmärtänyt ainakaan julkisesti hinkua.

– Todellakin, koska en hirveän innokkaana ministeriehdokkaaksi lähtenyt, kieltämättä yllätyin suuresta kannatuksestani.

Pekkarinen ei halua kutsua äänimääräänsä ja valintaprosessia ensimmäiseksi isoksi näpäytykseksi Sipilälle, vaan väittää pitävänsä tärkeänä, "että puheenjohtaja saa valita lähipiirinsä".

– Mutta poliittisen liikkeen sisällä, siis myös keskustassa, on saatava käydä avointa keskustelua.

Sen tiimoilta Pekkarisella on viesti puheenjohtaja, pääministeri Sipilälle.

– Kun hän puheenjohtajana toimii valitsemallaan tavalla, silloin on välttämätöntä, että hän sallii ja hyväksyy ydintiiminsä ja sen ulkopuolella olevan vaikuttajajoukon, muun muassa eduskuntaryhmän, välille syntyvän oikean jännitteen ja kriittisenkin keskustelun.

Pekkarinen – ei puoluehallituksen jäsenenä – toivoo ja uskoo, että puheenjohtaja Juha Sipilä ymmärtää, "että näin todella pitää toimia".

Varapuhemiehen tehtävään Pekkarinen tuli kevään 2015 vaalien jälkeen.

– Kun lähtee eduskuntavaaleihin ehdolle, vaikuttamaan haluavan tavoitteena on tulla valituksi ministeriksi.

Hän luettelee, että on korkeissa eduskuntatehtävissä toiminut mm. seköä valtiovarain- että talousvaliokunnan puheenjohtajana ja eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

– Ne tehtävät ovat siis tulleet nähdyiksi.Mutta eduskunnan puhemiehistössä en tätä ennen ole istunut. Ja onhan hallinnolliselle osaamiselleni käyttöä tehtävässä, Pekkarinen tuumii, pitää tauon ja jatkaa sitten.

– En vain ole varma, onko tämä kaltaiseni vaikuttajapoliitikon tehtävä.

Yleisesti ajatellaan, etteivät varapuhemiehet voisi olla äänessä myös istuntosalissa, jossa heillä toisin kuin puhemiehellä on paikat. Pekkarinen kertoo laskeneensa, että varapuhemiehenä esimerkiksi puoluetoverinsa Johannes Koskinen piti 34 puhetta ja kokoomuksen Ilkka Kanervakin 29 puhetta omien varapuhemieskausiensa aikana.

– Olen ajatellut palata samantapaiseen käytäntöön, jota he edustivat. Mutta kun minulla aikaisemmin oli koko eduskunnassa eniten puheenvuoroja, sillä tavalla en nyt voi enkä halua salissa toimia.

Mauri Pekkarinen sanoo, että nykyasemastaan huolimatta hän vaikuttaa koko ajan niin valtakunnan kuin maakunnankin tasolla. Hän sanoo myös olevansa edelleen ehdolla joko eduskunta- tai eurovaaleissa.

– Jos terveyttä riittää.

Kevään kuntavaalien suhteen Pekkarinen ei ole vielä ratkaisuaan tehnyt.

– Viimeksi kuntavaaleissa sain kaikista keskustalaisista ehdokkaista koko maan suurimman äänimäärän. Ymmärrän, että Jyväskylässä keskustalla on paineita saada minut ehdolle.

Euroopan suuntaankin Pekkarinen saattaa mieliä. Hän on alusta lähtien ollut EU-jäsenyyden kannattaja keskustassa. Euroon siirtymistämme Pekkarinen ja koko Keskusta sen sijaan vastustivat – Pekkarisen valmisteleman raportin pohjalta.

– Globalisaatio ja siihen sisältyvä digitalisaatio ovat olennaisia Euroopan unionissa. Luonteensa vuoksi EU:iin sisältyy erottelun siemen. Samaan aikaan kun eliitti lokeroituu, kansa vieraantuu unionista.

Pekkarinen pitää elintärkeänä, että kyseenalaistamiselle on oltava hallinnossa sijansa.

– Erityisen tärkeää tämä on EU:ssa, mutta EU ja kansallisvaltiot näyttävät ainakin tällä haavaa unohtaneen asian, Pekkarinen sanoo.

Pekkarinen sanoo, että kyseenalaistajia ei pidä heti leimata ja hiljentää.

– Mutta jos ja kun EU:ssa näin tehdään, se johtaa vastaiskuun, joka on populismi.

Jo tapahtuneita merkkejä Euroopassa riittää Brexitistä lähtien Itävaltaan, Unkariin, muuallekin.

Pekkarisen mielestä EU-päättäjien joukosta pitäisi löytyä korvia kuuntelemaan ihmisiä, ja ihmiset olisi pidettävä mukana ja tietoisina.

– Jos kansa ei ymmärrä ja hyväksy EU:n päätöksentekoa, ei kansaa pidä yrittää vaihtaa, vaan päättäjät.

Pekkarinen näkee EU:n johdon syventäneen integraatiota esimerkiksi pankkisektorilla ja metsäpolitiikassa.

– Ja se on tapahtunut tavalla, jota tavalliset ihmiset eivät voi ymmärtää, Pekkarinen huomauttaa.

Suomeen rakennettavan maakuntahallinnon Mauri Pekkarinen tiivistää kolmeen osaan.

– Ensimmäinen niistä on suorat vaalit, jotka toteutuvat sellaisenaan, Pekkarinen aloittaa.

– Mutta toinen osa eli päätösvalta rahoituksesta puuttuu kokonaan, kun maakunnille sekä raha että ohjeistus tulevat ylhäältä, valtiolta.

Kolmantena osana on yleinen toimivalta.

– Se lyyhää rahoituksen ongelmallisuuden alla, ja toteutuu arviolta 75-prosenttisesti.

Pekkarinen arvioi silti uudistuksen perustan olevan hyvä.

Jättisuuri pähkinä on sote-uudistus niin taloudeltaan kuin vaikutuksiltaan. Sote-tehtäviin uppoaa maakuntien rahapotista noin 80 prosenttia, lopulla rahalla pitää selvittää liikenne-, elinkeino- ja maaseutupolitiikka, ympäristöasiat sekä yleinen alueellinen kehittäminen.

– Maakuntapohjaisuus 18 maakunnassa on hyvä päätös verrattuna varsinkin siihen, että ratkaisua oltiin sullomassa viiteen suuralueeseen.

Kiista keskustan ja suuralueita ajaneen Aleksander Stubbin tuolloin johtaman kokoomuksen välillä oli johtaa hallituskriisiin.

Sote-uudistus käynnistyy vuonna 2019, mutta Pekkarisen arvion mukaan järjestelmä toimii kunnolla vasta 2020-luvulla.

– Dramaattisin ja suurin kysymys sotessa on valinnan vapaus. Kuka, mikä ja millä ehdoin saa tulla kentälle tarjoamaan palvelujaan? Muuttuuko todeksi vaara, että isot, yksityiset palveluntarjoajayritykset kuorivat kermat päältä? Pekkarinen pohtii.

Pekkarinen sanoo, että riski on sekä alueellinen että sosiaalinen.

– Uudistuksen on tuotava hyvää sekä

haja-asutusalueilla asuville että muuallakin yhteiskunnan heikoimmille.

– Perus- ja erikoissairaanhoidon välinen toimiva integraatio on kyettävä varmistamaan, jos Suomi avaa ovensa apposen avoimeksi yksityisille yrityksille. Kermankuorijoita ei voi hyväksyä. Siksi on varmistettava, että yksityistäminen myös auttaa hyvien tavoitteiden saavuttamisessa.

Mauri Pekkarinen kulkee säännöllisesti omaa maakuntaansa Keski-Suomea pitkin ja poikin. Hän myös valvoo kotiseutunsa etuja pääkallonpaikalla Helsingissä valtakunnan tasolla ja laajemmin myös EU:n tasolla.

Peruasiat kansan äänitorvena olemisesta hän on oppinut vuosikymmenet sitten.

– Jos poliitikkona haluaa jatkaa, on säännöllisesti jalkauduttava äänestäjien kanssa juttusille, Pekkarinen päättää.

Hän tekee kuin puhuu. Tihkusade kastelee Jyväskylää, kun Mauri pekkarinen lähtee kävelykatu- ja kahvilakierroksilleen. Sen jälkeen kalenterissa on taas yksi kokous. Kehäkettu on liikkeellä taas.

teksti Hannu Koskela, kuvat Hanne Manelius

Juttu on ilmestynyt Avun numerossa 48/2016.

Kuka?

Mauri Pekkarinen

Keskustan kansanedustaja 1979–.

Eduskunnan ensimmäinen varapuhemies 2015–.

Sisäministeri 1991–95.

Kauppa- ja teollisuusministeri 2003–07.

Elinkeinoministeri 2008—11.

Jyväskylän kaupunginvaltuutettu 1977–

2004 ja 2009–.

Ikä 69.

Syntynyt Kinnulassa, asuu Jyväskylässä, jonne tuli 1969 opiskelemaan.

Yhteiskuntatieteiden maisteri.

Vaimo, neljä lasta, yhdeksän lastenlasta.

Harrastaa musiikkia sekä käy juoksu- tai hiihtolenkillä kolme neljä kertaa viikossa.