Yhdysvaltalainen laulaja Lizzo julkaisi heinäkuussa albumin nimeltä Special.

Sosiaalisessa mediassa vahvasti vaikuttava artisti sai jo kesäkuussa palautetta kappaleestaan Grrrls, koska siinä käytettiin sanaa spaz. Sitä kritisoitiin vammaisia ihmisiä halveksuvaksi, sillä sen saattoi ajatella viittaavan cp-vammaisiin halventavassa mielessä, vaikka sanalla oli myös muita, paljon neutraalimpia merkityksiä.

Lizzo veti oitis kappaleensa pois suoratoistosta, korjasi sanan ja latasi sen uudelleen suoratoistopalveluihin. Se tyydytti isoa osaa kritiikin esittäneistä – mutta joillekin se oli riittämätön toimenpide.

Seuraavaksi popmaailman suurimpiin kuuluva hahmo Beyoncé julkaisi albumin nimeltä Renaissance. Yksi kappale sisälsi saman spaz-sanan.

Lisäksi laulaja Kelis syytti Beyoncéa kappaleensa luvattomasta lainaamisesta. Ei aikaakaan, kun megatähti editoi albumiaan palautteen pohjalta.

Huomasin lukevani näistä käänteistä vasta siinä vaiheessa, kun muutokset oli jo tehty. Kaikki kävi nopeasti, niin kuin sosiaalisen median aikakaudella käy.

Nuorten Tiktok-sukupolvi muovaa yhteiskunnallista keskustelua ja samalla yhteiskuntia nopeasti, ja hidastumista ei ole odotettavissa.

Tämän päivän uutisiin ja tapahtumiin reagoidaan ja niitä analysoidaan tämän päivän aikana – huomenna on liian myöhäistä.

Niille ihmisille, jotka haluavat pohtia asioita ja sulatella niitä ennen mahdollista reaktiota, tahti on liian nopea.

Twitterissä ja Facebookissa on paljon meitä, jotka olemme hitaampia. Siellä ehdimme reagoida ja keskustella, mutta Tiktok-väkeen verrattuna olemme kilpikonnia mudassa.

Olen syntynyt 1980-luvulla. Kasvoin 90-luvun Suomessa ja kävin koulua naapuruston lasten kanssa.

Opiskelimme samoja aineita, ja koulun jälkeen vietimme aikaamme taloyhtiöiden pihoilla erilaisten leikkien ja pelien parissa.

Vanhemmat huusivat meidät sisälle ikkunoista. Emme omistaneet elektronisia laitteita, joihin viestit kotoa olisivat kilahtaneet. Katsoimme olohuoneessa televisiota: uutisia, suomalaisia ja saksalaisia sarjoja ja joskus jonkun amerikkalaisen elokuvan. Monessa perheessä luettiin sanomalehtiä, ja merkittävät uutiset tulivat yleensä aikuisilta tietoomme.

Internet tuli arkeemme vasta yläkoululaisina, ja silloinkin sitä oli mahdollista käyttää vain isoilla yhteisillä tietokoneilla koulussa tai kirjastossa – ja silloiset nettisivustot latautuivat tuskastuttavan hitaasti.

Nyt 2020-luvulla oma sukupolveni kasvattaa lapsia ja nuoria, joille maailma, johon me kasvoimme, tuntuu historialliselta ja vaikealta hahmottaa. Siinä maailmassa ei ollut kaikkien taskussa puhelinta.

Tämän ajan yhteiskunnallinen muutos ja sen nopeus näkyvät eniten popkulttuurissa ja nuorten suosimissa sosiaalisen median kanavissa.

Monet artistit käyttävät sosiaalista mediaa taitavasti, mutta megatähdetkään eivät voi nuorten suosimassa somessa valita tapaansa olla ja sanoa.

Palaute on nopeaa, ja siihen on pakko reagoida.