Tyypillinen suomalainen henkirikos tapahtuu niin, että joukko syrjäytyneitä ja päihteitä väärinkäyttäviä keski-ikäisiä miehiä istuu viikonloppuna yksityisasunnossa ryyppäämässä. Kaikki ovat parin, kolmen promillen humalassa. Illan mittaan syntyy riita, joku tarttuu keittiöveitseen ja puukottaa ryyppykaverinsa kuoliaaksi. Usein sekä tekijä että uhri ovat poliisin vanhoja tuttuja.

Suomalaisten henkirikosten määrä on kuitenkin viime aikoina kääntynyt selvään laskuun. Mistä se kertoo? Olemmeko muuttuneet kansana jotenkin valoisammaksi? Raitistuneet? Emmekö enää ryyppää ja rähjää ja ratko ristiriitoja nyrkein ja puukoin? Olemmeko vaivihkaa keskieurooppalaistuneet? Emme suinkaan.

Henkirikostilastojen kaunistuminen kertoo vain väestön ikääntymisestä. Eläkeikäisiä on paljon, mutta hyvin harvoin he tarttuvat leipäveitseen muuten kuin välipalan teko mielessään. Sen sijaan Japanissa, ikääntymisen edelläkävijämaassa, eläkeläisten tekemät henkirikokset ovat viime vuosina lisääntyneet nopeasti.

Yli 65-vuotiaat suomalaiset eivät komeile rikostilastojen kärjessä, mutta alkoholia he käyttävät yhä reippaammin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore raportti eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytymisestä kertoo, että vaikka muut elintavat ovat kehittyneet terveelliseen suuntaan, eläkeikäisten alkoholinkäyttö lisääntyy. Raittiita eläkeikäisiä on yhä vähemmän ja vähintään kahdeksan annosta viikossa juovia yhä enemmän.

Pitäisikö tästä huolestua?