Jos seisot Pekingin Taivaan temppelin holvia ympäröivän pyöreän seinän edessä, kuulet selkeästi 65 metrin päässä olevan henkilön kuiskauksen. Todistat kuiskausgalleriailmiötä, jossa ison tilan pyöreät pinnat heijastavat ääniaaltoja odottamattomiin suuntiin.

Kaukaisen kuiskauksen voi kuulla myös Lontoon Saint Paulin katedraalissa tai New Yorkin valtavalla Grand Central -rautatieasemalla, joissa molemmissa on pyöreitä muotoja.

Japanin Tsukuban yliopiston tutkijat hyödynsivät kuiskausgallerian fysikaalisia periaatteita luodessaan niin monimutkaisen kuvion, että sitä on taitavimminkaan pitkäkyntisen mahdotonta väärentää.

Ääniaaltojen sijaan tutkimuksessa käytettiin valoaaltoja, jotka heijastuvat jättimäisen tilan sijaan mikroskooppisen pienen onkalon sisällä. Tutkimus on julkaistu Materials Horizons -tiedelehdessä.

Tutkijoiden luoma millimetrin levyinen kuva koostuu valtavasta määrästä pienen pieniä onkaloita, joiden sisällä on valolle herkkä väriainepisara.

Kaikki onkalot ovat kooltaan ja muodoltaan ainutlaatuisia, mutta jokaisessa on pyöreyttä ja heijastava pinta. Kun onkaloa valaistaan satunnaisista suunnista, alkavat valoaallot heijastua odottamattomiin suuntiin. Tällöin jokaisen onkalon sisällä syntyy ainutlaatuinen värivarmenne.

– Olemme kehittäneet korkean turvallisuustason kaksivaiheisen optisen tunnistuksen, joka koostuu väriaineiden muodostamasta mikrokuviosta ja jokaisessa pikselissä tapahtuvasta valoheijastusten luomasta värivarmenteesta, sanoo professori Yohei Yamamoto yliopiston tiedotteessa.

Tutkijat käyttivät teknologiaansa ja loivat millimetrin kokoisen piirroksen kuulusta Mona Lisa -maalauksesta. Piirros pitää sisällään ainutlaatuisen valon fluoresenssiin perustuvan tunnisteen, jota on mahdotonta jäljentää. Tällaiset tunnisteet voivat tulevaisuudessa mahdollistaa ihmisten, laitteiden ja vaikkapa arvotaulujen täysin aukottoman tunnistamisen.