Maahanmuutto on noussut keskeiseksi teemaksi poliittisessa keskustelussa ainakin 1990-luvun alusta lähtien. Keskusteluista syntyy helposti vaikutelma, että kyseessä on toistuva keskustelu ilman merkittävää kehitystä.

Retoriikka, joka vetoaa tunteisiin ja yksinkertaistaa asioita, ei ole uusi ilmiö. Samaa puhetta kuultiin jo 1990-luvulla uutisissa ja luettiin lehdistä. Polarisaatio on kuitenkin kiihtynyt sosiaalisen median myötä, ja yhä useammat osallistuvat keskusteluun. Maahanmuutosta käytävä keskustelu ei ole ongelma, keskustelutavan ja tiedon laadun suhteen on haasteita.

Poliittinen keskustelu maahanmuutosta huomioi huonosti tai näennäisesti pitkän aikavälin seuraukset, ja usein se jättää huomioimatta maahanmuuton ja muiden yhteiskunnallisten kysymysten keskinäiset yhteydet. Lisäksi keskustelu keskittyy usein humanitaariseen maahanmuuttoon, joka on vain pieni osa Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta.

2017 julkaistu sosiaali-ja terveysministeriön raportti maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista osoittaa matemaattisen laskutoimituksen hankaluuden, tilanteen muuttuessa laskelma muuttuu. On julkisia hyödykkeitä, joiden kustannukset eivät automaattisesti nouse käyttäjien mukaan ja toisaalta on välilliset vaikutukset. Raportti päättyy: Taloudelliset reunaehdot sanelevat osin sitä, miten laajasti ihmisoikeuksia voidaan toteuttaa. Samalla logiikalla voisi todeta, että taloudelliset reunaehdot sanelevat, miten laajasti yhteiskunnassa voidaan harjoittaa rasismia ja ylläpitää syrjiviä käytäntöjä – rasismi nimittäin maksaa myös yhteiskunnalle.

Keskustelu maahanmuuttajien työllisyydestä pyörii maahan muuttaneissa siitä huolimatta, että tutkimukset ovat osoittaneet työmarkkinoiden olevan syrjiviä – monen on vaikea päästä töihin koulutuksesta ja motivaatiosta huolimatta. Työmahdollisuuksien puute saattaa ajaa työikäistä väkeä muualle, vaikka he haluaisivat olla täällä. Toisaalta kansainvälisiä osaajia olisi tarkoitus houkutella tänne.

Populistien johdolla käytävän maahanmuuttokeskustelun varjolla yhteiskunnasta luodaan vihamielinen ja rasismia normalisoiva ilmapiiri, joka vaikuttaa myös ei-valkoihoisiin suomalaisiin ja ajan myötä jokaiseen suomalaiseen. Maahanmuuttoa kritisoimalla valtaan päässeen puolueen omissa intresseissä on ylläpitää polarisaatiota. Suomalaisen yhteiskunnan intressien ja populistien intressien ollessa ristiriidassa populisti valitsee aina itsensä.

Kansantalouden näkökulmasta tarkasteltuna Suomi tarvitsee kipeästi rakentavampaa ja moniulotteisempaa keskustelua maahanmuutosta, joka tarkastelee poliittisten ideologioiden taustalla olevia oletuksia, arvoja ja eettisiä näkökulmia. Nykykeskustelua käydään usein poliittisten pisteiden keräämisen näkökulmasta, mikä vaarantaa yhteiskunnan edun pitkällä aikavälillä. Yksinkertaistukset ja tunteisiin vetoava retoriikka edistävät ennakkoluuloja, mutta ne estävät dialogin ja sulkevat ovet ja ikkunat juuri silloin, kun niitä tarvitaan.

Suomesta ei ole tulossa monimuotoista yhteiskuntaa – Suomi on jo monimuotoinen yhteiskunta.