Luonto, mä rakastan sua!
Puheenaiheet
Luonto, mä rakastan sua!
Suomessa ei ole oikeutta hengittää ilman luonto­suhdetta, kirjoittaa Virpi Salmi.
23.2.2012
 |
Image

 

Puen ylleni tanskalaisen Knowledge Cotton Apparelin ekovaatteita. Olen alkanut kiinnittää huomiota vaatteiden terveellisyyteen, sillä monet kankaat on kyllästetty melkoisilla myrkyillä. Mitä ei pistäisi suuhunsa, sitä ei myöskään kannata pistää päälleen.”

Näin kuvaili ”perjantaipukeutumistaan” juontaja Tuomas Kytömäki Me Naisissa (50/2011). Lyhyestä kysymys–vastaus-haastattelusta ei selviä, mitä terveelliset vaatteet tekevät. Laskevatko ne Tuomaksen LDL-kolesterolia? Vähentävätkö ne riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen? Minkä kanssa hän syö puuvillaa?

Tuomas tietysti tarkoitti, että hän on alkanut kiinnittää huomiota vaatteiden luonnollisuuteen, siis siihen, ettei vaatteissa olisi ”keinotekoisia” aineita eli ”myrkkyjä”.

Vaatteiden ja termien kanssa sekoilu kertoo siitä, että Tuomas on tyypillinen, varhaiskeski-ikää lähestyvä kaupunkilainen, jolla on luontotrauma ja joka on tiedostanut sen.

Kesät heinäseipäiden sisällä asuneet ja herbaarioitaan liimailleet suuret ikäluokat ovat saaneet meidät jälkeläisensä uskomaan, että he ovat viimeisiä, jotka tietävät luonnosta yhtään mitään, vaikka ovatkin viettäneet pääosan elämästään kaukolämpöverkkoihin liitetyissä omakotitaloissa Citymarkettien takana.

Suurten ikäluokkien lapsuusmuistoissa luonto oli talvisota, jonka läpi rämmittiin pimeässä pakkasessa puusuksilla, sormet kaskeamisesta ruvella. Se oli hirveää, mutta ai että, sitä kelpaa muistella. He ovat syytelleet meitä kaupungissa kasvaneita jälkeläisiään luonnosta vieraantuneiksi lorvijoiksi, jotka eivät erota vasikkaa ja variksenmarjaa toisistaan ja jotka hakevat mökkisaunan halot Nesteeltä.

Syytökset ovat tietysti totta. Tämä on ongelma, sillä kuten tiedämme, Suomi on Euroopan luonnonläheisin maa, jossa pirteänkeltaisiin sadevaatteisiin pukeutuneet ihmiset samoilevat älypuhelimen gps:n avulla aarniometsässä poimimassa suppilovahveroita.

Suomessa ei ole oikeutta hengittää ilman luontosuhdetta. Sinulla, minulla ja Tuomak­sellakin on oltava sellainen.

Koska luonto on Nurmijärvellä asti ja kaikki hyvät mestat ovat Kalliossa, luontosuhteen luominen on hankalaa. Siksi luontoa on ruvettu paapomaan, niin kuin muitakin kaukana olevia, abstrakteja asioita, kuten ihmis­oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, reilua kauppaa, mitä näitä nyt on.

Koska luonnon puolella oleminen on automaattisesti hyvä teko, järjellä ja tiedolla ei ole luonnon paapomisessa suurtakaan merkitystä. Kyllähän ihmisen luonto nyt kertoo, mikä on luonnollista ja mikä ei! Luontoa pitää kannattaa, ja kannattaminen täytyy ilmaista baarissa, Facebook-statuksissa ja kaupassa, josta täytyy ostaa mahdollisimman ”luonnollisia” asioita, joista voi kertoa baarissa ja Facebook-statuksissa.

”Tiedostava puuvilla” (Knowledge Cotton) kuulostaa tosi luonnolliselta! Paperipussi on selkeästi luonnollisempi kuin muovipussi, koska paperi on ruskeaa (luonnon väri!) ja kasvaa puussa. ”Kehäkukkavoide” on luonnollisempi kuin ”voide”, koska kukka. Vierasperäinen valmistusaineen nimi, jota en ymmärrä, on epäluonnollisempi kuin Suomen luonto, joka on suomea ja luontoa. Ja kemikaali, se on ihmisen keksimä ja teollinen, siis yhtä kaukana luonnosta kuin logiikka mun päästä just nyt. Luonnollista on myös kaikki vanhan­aikainen, hidas, tehoton ja epäkaupunkimainen.

Edistyksellisimmät luonnonpalvojat suunnittelevat muuttavansa luontoon eli maalle, sillä he ovat lapsina lukeneet Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoja, joissa tasapainoiset porvariskoirat elävät suvun kesken ihanassa pihapiirissä, kasvattavat onnellisia possuja eikä kukaan kuole tuberkuloosiin.

Tietysti luonto on hieno asia, ja on ihan oikein kiinnittää huomiota siihen, ettei tapeta kalakantoja, vesistöjä ja ihmisiä Che Guevara -t-paitojen takia.

Mutta kaikilla on niin kovat paineet esittää luonnosta huolestunutta länsimaista kuluttajaa, että mikä tahansa lööperi ”terveellisten vaatteiden” käyttämisestä kuulostaa siltä, että tässä on nyt tiedostava ihminen pelastamassa maailmaa.

Onneksi tiedostaminen on helppoa. Se onnistuu esimerkiksi Knowledge Cotton Apparelin nettisivuilla. Siellä on höveliä respect-sanan käyttöä sekä minuutin oppimäärä puuvillateollisuuteen, joka on siis paha, paitsi Knowledge Cotton Apparelin osalta, sillä he haluavat vain rakastaa luontoa.

Ja ehkä sponsoroida tv-juontaja Kytömäkeä.

*

Virpi Salmi on Imagen uusi kolumnisti, joka osti kerran Lushista susien suojelua tukevan saippuan, koska siinä oli söpö tassun kuva.

Kommentoi »