Tänä vuonna olemme saaneet kuulla ja lukea, kuinka meitä Suomessa uhkaa talvella mahdollinen sähköpula. Uutinen on varmasti ollut yllätys monille, sillä sähkön tuotantokapasiteetti on Suomessa vahvistumassa Olkiluoto 3:n viimein valmistuttua ja tuulivoimaloiden rakentaminenkin on ollut kiivasta. Voiko sähkö siis oikeasti loppua?

Suomen oma sähköntuotanto rakentuu muutaman peruspilarin varaan. Meillä sähköä tuotetaan ensinnäkin fossiilisten polttoaineiden avulla erilaisissa voimaloissa ja teollisuuslaitoksissa, jolloin polttoaine voi olla öljyä, kivihiiltä, puuhaketta, turvetta ymv. varastoitavaa polttoainetta.

Meillä on viisi ydinvoimalaa, kun Olkiluoto 3 on hiljalleen myös kaupallisessa käytössä. Kun Suomen kaikki ydinvoimalat toimivat, ydinsähköä saadaan tasaisesti hiukan yli 4 300 megawattia (MW).

Suomessa on myös vesivoimaa, jonka tuotantokapasiteetti on maksimissaan 3 200 MW. Lisäksi viimeaikaisten investointien ansiosta tuulivoiman kapasiteetti on vuoden 2022 lopussa jo noin 5 000 MW. Aurinkovoimaa on verkossa noin 600 MW edestä.

Kaikista yllämainituista sähköntuotantotavoista huolimatta Suomen tuotanto ei ole riittänyt kattamaan kulutusta.

Vuonna 2020 Suomeen tuotiin keskimäärin joka hetki noin 1 500 MW sähköä Ruotsista, Norjasta ja/tai Venäjältä. Vuonna 2021 tuonti oli vajaa 2 000 MW, tänä vuonna se on ollut hiukan alle 1 500 MW.

Kun Venäjä hyökkäisi Ukrainaan, sähkön tuonti Venäjältä loppui. Samaan aikaan fossiilisista polttoaineista eroon hankkiutuminen on aiheuttanut sähkön tuottamisessa vakaan tuotannon ongelman.

Turve-, öljy-, hake-, kivihiili- yms. kattilat ovat suoraviivaisia tuotantolaitoksia. Kun polttoaine on hankittu, laitosta voidaan pyörittää tasaisesti. Tuotetun sähkön määrä on ennakoitavissa ja laitoksia voidaan käynnistää pakkasilla, kun energiantarve kasvaa. Tuulivoimalan toiminta puolestaan on kiinni vallitsevasta säästä, joten akuuteissa hätätilanteissa niistä ei ole apua.

Suomen tilanne ilman Olkiluoto 3:n tuotantoa se, että sähkön kulutuksen huipputehot ovat huonolla tuurilla karkaamassa tuotantokapasiteetilta.

Esimerkiksi vuoden 2021 tammikuun 15. päivä huippukulutus oli noin 14 000 MW ja kun tuotantoa löytyi 9 800 MW, vaje katettiin sähkön tuonnilla naapurimaista. Käytöstä jo poistettujen fossiilisten voimalaitosten korvaaminen oli tarkoitus suorittaa ydinsähköllä sekä alati kasvavalla tuuli- ja aurinkovoimalla ja myös sähkön tuonnilla. Ajoituksen puolesta alasajo on ollut hiukan hätäisesti suoritettu, ja se aiheuttaa 2023 alkuvuoden pullonkaulan.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kysymykseen, mistä sähkö hankitaan tammikuun 2023 kovilla pakkasilla, jos fossiilisia polttoainekattiloita ei saa käynnistää, eikä paista aurinko eikä tuule? Silloin ollaan sähkön tuonnin varassa ja vajeen suuruudesta riippuu, riittääkö siirtokapasiteetti nyt, kun Venäjältä ei sähköä enää tuoda.