Leikkiä lapsilla
Puheenaiheet
Leikkiä lapsilla
Hyväksikäyttö. Unicefin hyvän tahdon lähettiläs Jyrki Linnankivi, Jyrki 69, kohtasi Nicaraguassa sirpaleista koottuja lapsia ja itkevän sankaripoliisin. Seksiturismi, kansainvälinen huumekauppa ja perheväkivalta maalaavat varjoja paratiisiin.
28.2.2013
 |
Apu

Teksti Niina Mälkiä, kuvat Estevan Oriol (paitsi kuva Estevan Oriolista Jyrki Linnankivi, poika ammeessa Jussi Kivipuro)

Aaltopellistä kootun talon katolla komeilee punainen satelliittiantenni. Se kertoo, että tällä perheellä menee ihan kivasti: on varaa televisioon. Talossa asuu 15-vuotias María.

Pari vuotta sitten María joutui pikku onnettomuuteen. Eläkepäiviään Granadassa viettänyt yhdysvaltalaismies kolhaisi häntä moottoripyörällään. María ei hoksannut, että se ei ollut vahinko.

Ronald J. Leno tarjosi korvaukseksi rahaa, hyvitteli myöhemmin illallisella, ystävystyi ja työntyi tytön elämään. Kun luottamus oli saavutettu, kuusikymppinen sai lapsen houkuteltua kotiinsa ja valokuvausstudioonsa. Pornokuvia kaupattiin netissä. Ne paljastuivat perheelle ja ystäville, ja Marían elämä oli pirstaleina.

Värikylläinen, kolonialistinen Granada on lähes jokaisen Nicaraguan-kävijän reitillä, mutta kaikki eivät tule tänne nauttimaan maisemista. Ellei sellaisiksi lasketa suklaasilmäisiä tyttöjä ja poikia.

Matkailutilastojen mukaan turistit tulevat Nicaraguaan naapurimaista ja Pohjois-Amerikasta. Eurooppalaisia on kourallinen. Seksiturismia ei kukaan uskalla kommentoida virallisesti, mutta:

– Pieniä tyttöjä etsivät vanhat miehet, todella vanhat, turistiopas kertoo ja tekee eleen, joka vahvistaa, että ajatus oksettaa häntä.

– Yhdysvaltalaisia, gringoja, hän lisää.

Nuorten suostuttelu ei ole vaikeaa. Lau-

tasantenni tuo peltitaloihinkin kanavakaupalla jenkkisarjoja, ja niiden elämäntyyliä lapset imitoivat. Uusia vaatteita, meikkejä ja kännyköitä haluavat ovat helppoja kohteita namusedille. Ja moni on jo kotona tottunut alistumaan aikuisen miehen tahtoon.

Unicefin hyvän tahdon lähettiläs Jyrki Linnankivi eli Jyrki 69 saa tavata Marían ja kaksi muuta hyväksikäytettyä tyttöä. Yksi on viillellyt käsivartensa. Joukkoraiskauksen ja pahoinpitelyn jälkeen kaksi viikkoa koomassa ollut vieruskaveri väsyy nopeasti, mutta jaksaa silti hymyillä. Tytöt kertovat tarinansa, ja Jyrki kuuntelee. Muuta hän ei juuri voi.

– En ole sosiaalityöntekijä. Hyvän tahdon lähettiläänä olen enemmän frendi, joka tulee kuuntelemaan lasten ja nuorten tarinoita. Hyvä, jos voin sillä tavalla auttaa.

Tytöt hymyilevät. He haluavat koskettaa Jyrkin hiuksia, antaa suukon poskelle. Jyrki sanoo, että tämä osa työstä on "tällaista Elvis-hommaa".

– Unicef ja Nicaraguan viranomaiset ovat huolehtineet siitä, että tyttöjä on kuunneltu, heitä autetaan ja tekijät on pantu lukkojen taakse, Jyrki kiittelee.

Marían hyväksikäyttäjä sai 17 vuoden tuomion kaupallisessa tarkoituksessa tehdyistä lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Niitä oli kymmeniä.

Nicaraguan halki kulkee raja. Atlantin puolella valtio muodostuu kahdesta itsehallintoalueesta, jotka vielä 120 vuotta sitten kuuluivat Britannialle. Pohjoista kutsutaan lyhenteellä RAAN, eteläinen on RAAS.

Itsehallintoalueilta löytyvät Nicaraguan kaksitoista köyhintä kuntaa. Kun koko maassa äärimmäisessä köyhyydessä elää viitisen prosenttia kansasta, näillä syrjäseuduilla alle yhdellä dollarilla päivässä elää lähes 70 prosenttia väestöstä. Vertailun vuoksi: marketin tarjouksesta saa dollarilla litran maitoa. Riisikilo maksaa enemmän.

Olemme RAAS:n pääkaupungissa Bluefieldsissa. Pikaveneet pärisevät etelästä pohjoiseen ja takaisin. Pelikaaniparvi keinuu mainingeissa. Rannalta lentää siima. Se takertuu yhteen linnuista ja alkaa kiskoa sitä rantaan. Siiman toisessa päässä on kaksi noin kymmenvuotiasta poikaa.

Pelikaani panee hanttiin, mutta pojat voittavat. He hakkaavat linnun lento- ja uimakyvyttömäksi ja työntävät sen sitten takaisin veteen. Siellä se kelluu, kunnes ajautuu rannalla rähjäävän koiran luokse.

Väkivalta on tapa. Isät hakkaavat äitejä, äidit lapsia, lapset toisiaan ja eläimiä. Sedät, tädit ja isoäidit kurittavat siinä missä vanhemmatkin. Eikä opettaja aina edes tiedä, että oppilasta ei saa lyödä. Lisäksi lasten seksuaalinen hyväksikäyttö alkaa jo 7–11 vuoden iässä.

Psykologi Kathy Willis kertoo, että väkivalta Bluefieldsissä on lisääntynyt. Hän puhuu aiheesta aina, kun hänellä on siihen tilaisuus. Willis korostaa tietoisuuden merkitystä:

– Lasten ja nuorten on ymmärrettävä, että hakkaaminen ja hyväksikäyttö on laitonta.

Perheväkivalta rakentaa tietä kansainvälisen rikollisuuden lieveilmiöille. Salakuljettajat suhaavat huumelastissa Kolumbiasta Yhdysvaltoihin, rahojen kanssa takaisin. Rannikon asukkaat toimivat välittäjinä ja varastoijina. Osa heistä on lapsia ja nuoria.

Hyvän tahdon lähettiläs kuulee tarinan toisensa jälkeen. Paratiisiin, jollaisena Jyrki 69 näkee Nicaraguan luontoineen ja ihmisineen, lankeaa varjoja ja luikertelee käärmeitä, "sairaita pahiksia", jotka pyrkivät hyötymään toisten ahdingosta.

– Unicef kutsui minut avuksi, laittamaan Nicaraguaa maailmankartalle tästä näkökulmasta. Goottirockyhtyeen laulajana viestini on erilainen kuin suurlähettiläiden tai muiden virallisten tahojen. Viesti myös menee toisenlaiselle yleisölle, Jyrki sanoo.

– Rock’n’roll-kartalla Nicaragua on toki ollut jo pitkään, hän lisää ja viittaa Clashin Sandinista!-albumiin ja Rolling Stonesin Uncercover of the Night -kappaleen tunnelmiin.

Jyrki uskoo siihen, että ihmisillä on hyvää tahtoa ja energiaa muuttaa asioita. Erityisesti nuorilla.

– Vaikka maailmassa tapahtuu pahoja asioita, haluan pitää viestini positiivisena. Yli puolet nicaragualaisista on alle 18-vuotiaita, joten nuorissa on voimaa. Heidät on vain saatava uskomaan itseensä.

Yksi lasten oikeuksia Bluefieldsissä puolustava järjestö on nimeltään CEDEHCA. Lyhenne tulee sanoista ihmis-, kansalais- ja autonomisten oikeuksien keskus.

CEDEHCAn nuoriso-ohjelman koordinaattori Gorman Jaentschke esittelee "kamakulman". Se on tienristeys, johon nuoret kerääntyvät iltaisin tarjoamaan palvelujaan huumerikollisille. Jos poliisi häiritsee, pimeille kujille on helppo kadota.

Läheltä voi tavata jopa 12-vuotiaita tyttöjä myymässä itseään – usein äidin pakottamana.

– Nälkä syö häpeän äidin kasvoilta,

Jaentschke sanoo.

Bluefieldsissä pienten tyttöjen asiakkaat eivät ole valkoisia ikämiehiä, vaan huumerikollisia Kolumbiasta ja Costa Ricasta.

Poliisi on rikollisten tähtäimessä jatkuvasti. Viime vuonna RAAN:ssa ja RAAS:ssa kuoli viisi poliisia rikollisten luoteihin. Toisaalta alueella on tehty poliisin toistaiseksi näyttävin pelastusoperaatio, jossa vapautettiin kaksitoista seksityöhön pakotettua lasta. Lapset oli kuljetettu yli kuuden tunnin pikavenematkan päässä sijaitsevalle saarelle, jota nicaragualaiset ja kolumbialaiset rikolliset pitivät bilepaikkanaan. Joukon johtaja, entinen raskaansarjan nyrkkeilijä Evans Queen alias Evans Quinn, tuomittiin viime syyskuussa 18 vuodeksi vankilaan huume-, ase- ja ihmiskaupasta sekä lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta.

Eedenissä on varjonsa, mutta manalassakin paistaa välillä aurinko. Bluefieldsin laajin ja köyhin barrio (kaupunginosa), suolle syntynyt suttuinen El Canal, tarjoaa Jyrkille ja unicefiläisille hymyjä ja hyvää mieltä, kikattavia lapsia, hihittävän 15-vuotiaan, joka leikkii puolitoistavuotiaan poikansa kanssa, ja onnellisen 30-vuotiaan isoäidin.

Sade hakkaa peltikattoon.

Se huutaa kilpaa 16-vuotiaan Sholeyn kanssa, mutta tytön ääni kantaa:

– Te voitte sanoa hyväksikäytön uhrille, että "sinä et ole syyllinen etkä ole menettänyt kasvojasi". Te voitte auttaa häntä olemaan se, joka hän oli aikaisemmin.

Laguna de Perlas on vajaan 10 000 asukkaan kunta tunnin pikavenematkan päässä Bluefieldsista pohjoiseen.

Laguna de Perlasin kulttuuritaloon on kokoontunut parikymmentä 15–25-vuotiasta tyttöä ja poikaa. Kaikilla on samanlaiset paidat. Toisessa hihansuussa lukee Accion Medica Cristiana, toisessa Unicef. Nuoret ovat kristillisen järjestön vapaaehtoistyöntekijöitä. Sholey kouluttaa.

"Jos Jumala suo" ja "Jumalalle kiitos" vilahtavat keskustelussa, mutta se ei tarkoita, että nyt julistettaisiin Jumalan sanaa.

Nicaraguassa fraasit solahtavat sujuvasti myös uskonnottoman suusta. Uskonnon sijaan täällä puhutaan omasta kehosta ja koskemattomuudesta: jos kukaan ei ole kertonut, nuori ei oikeasti tiedä, että häneen ei saa kajota tai että huumeet vahingoittavat hänen terveyttään.

Päihteet kuuluvat niin isien kuin poikienkin arkeen. Heillä, jotka eivät pääse töihin Karibian risteilyaluksille, ei tunnu olevan muuta tekemistä kuin juopotella. Raitilla kulkee hämmentävä määrä ennen aikojaan vanhentuneita miehiä.

Nuorten piti järjestää vieraille urheilullista ohjelmaa ulkona, mutta sade yltyy. On keksittävä jotain muuta. Pettymys paistaa kasvoilta, sillä hyvän tahdon lähettilästä on odotettu. Paikallinen radioasema on soittanut The 69 Eyesin musiikkia. Satamassa oltiin vastassa komean banderollin kanssa.

Jyrki ehdottaa: hän voisi jakaa nimikirjoituksia. Hetki sitten aikuismaisen kypsästi keskustelleet nuoret säntäävät hälisten jonoon. Yksi nostaa fanikortin päänsä ylle ja tuulettaa, toiselta pääsee itku.

Nuorissa on energiaa, mutta vanhempiakaan ei sovi unohtaa. Yksi Accion Medica -järjestön kurssittamista on neljän lapsen äiti Kenya Denise Onlónez.

– Olen oppinut vahvistamaan lasteni turvallisuudentunnetta. Seitsemän vuotta sitten huumeiden käytön aloittanut poikanikin uskaltaa keskustella kanssani. Ohjelma on auttanut kertomaan etenkin nuoremmille, miten he voivat välttää huumeita ja miksi on hyvä pidättäytyä seksistä liian nuorena.

Onlónez toivoo, että vanhemmille suunnattu ohjelma saisi tukea jatkossakin, jotta mahdollisimman monet saisivat apua vanhemmuuteensa.

– Tällainen toiminta rakentaa parempaa yhteiskuntaa, hän sanoo.

Iltapäivällä Jyrki antaa haastattelun Caribbean Pearl -radioasemalla. Hän kertoo The 69 Eyesin musiikista, joka on melankolista ja surullista mutta jossa on paljon toivoa. Ihan niin kuin Nicaraguan nuorten elämässä. Hän kannustaa heitä pysymään vahvoina – ja lupaa tulla takaisin.

Toisen lupauksensa mies pitää jo samana iltana. Hän nauhoittaa paikallisten muusikkojen ja karibialaista musiikkiperinnettä taltioivan Bluefields Sound Systemin kanssa kappaleen, jonka nimi on Pearl Lagoon. Siinä "The Doors kohtaa karibialaisen reggaen".

Jyrki Linnankivi tapaa matkansa aikana monia sankareita. Yksi heistä on Victoriano Ruiz. Hän on ihmiskauppaa tutkivan poliisin erikoisyksikön johtaja. Ruiz myöntää itkevänsä, kun käsiteltäväksi tulee lapsikauppatapaus. Kun hän keskustelee, hän koskettaa, puhuu lämpimästi, hymyilee ja kuuntelee.

Ruiz kehuu yhteistyötä valppaiden kansalaisten, viranomaisten ja lastensuojelujärjestöjen kanssa. Jälkimmäisten tuella poliisi voi tarjota uhreille psykologin palveluja ja rakentaa poliisiasemien yhteyteen toimistotiloja, joissa seksirikoksia ja ihmiskauppaa voidaan käsitellä uhrien yksityisyyttä suojaten.

Jyrki kysyy, voidaanko ennaltaehkäisevässä työssä hyödyntää nuorten omia kanavia: tv-sarjoja, elokuvia, sosiaalista mediaa. Viesti asennemuutoksen tarpeesta voisi kulkea nopeasti nuorten itsensä välityksellä. Victoriano Ruiz kertoo, että poliisi on ollut mukana Keski-Amerikassa huippusuositun tv-sarjan tekemisessä, valmentamassa näyttelijöitä ymmärtämään ihmiskaupan kuvioita. Myös nettiä hyödynnetään koko ajan enemmän. Mutta enemmänkin voisi tehdä.

Jyrki heittää pallon paikallisille muusikoille. Hekin voisivat viedä viestiä eteenpäin. Sitä samaa, joka lukee esimerkiksi CEDEHCAn painattamissa miskitonkielisissä julisteissa: Kaisa rau sauhkanka apu kira iwaya. Erittäin vapaasti suomennettuna: Hei, mitä jos alettaisiin elää ilman väkivaltaa?

Tämä kuva ei poistu mielestä koskaan: kadunkulmassa Bluefieldsissä seisoo kaksi pientä tyttöä. Silmät liikkuvat levottomina, mutta muuten lapset ovat kuin kiveä.

Tytöt kertovat olevansa 6- ja 10-vuotiaita ja odottavansa opettajaansa. Pienempi näyttää vanhemmalta. Olan yli kulkee nahkaisen olkalaukun hihna, posken yli pitkä ruhje. Isomman tytön vatsa on joko lapsenpyöreä tai tytöstä on tulossa äiti. Ohikulkija huutaa: "Tyttö, hymyile miehille, hymyile!" Se on kuulemma täällä tapana eikä välttämättä tarkoita mitään pahaa. Mutta Nicaraguassa koulut ovat juuri nyt kiinni lo-

mien takia. Ja vaikka ei olisikaan lomakausi, kouluissa tuskin olisi silti väkeä: kello on puoli kuusi illalla.

Marían nimi on muutettu.

”Lahjoita UNICEFin lapsikaupan vastaiseen työhön Nicaraguassa.”

Nicaragua

Köyhyys: Karibian alueella vain Haitilla menee kehnommin kuin Nicaragualla.

Kasvu: Talous kasvaa 5–10 prosenttia vuosittain. Matkailubisnes houkuttaa.

Väestö: 6 miljoonasta asukkaasta yli puolet on lapsia.

Arki: Koulu ja terveydenhoito ovat ilmaisia, mutta etenkin maaseudulla palvelujen taso on heikko.

Valta: Presidentti Daniel Ortega valittiin perustuslain vastaisesti kolmannelle kaudelleen vuonna 2011. Vallan ja varojen keskittyminen, sananvapauden supistuminen ja korruptio puhuttavat maassa ja maailmalla.

Kirkko: Katolinen kirkko on vahva poliittinen vaikuttaja. Se on esimerkiksi abortin

täyskiellon takana.

Suhteet: Suomi lopettaa suoran kehitysavun Nicaragualle ja keskittyy vastedes kaupan ja kansalaisjärjestöyhteistyön tukemiseen.

Estevan Oriol

Valokuvaaja. Kuvat tähän juttuun on ottanut yhdysvaltalainen valokuvaaja, musiikkivideoiden tuottaja ja ohjaaja Estevan Oriol, joka kuvasi The 69 Eyesin levynkannen vuonna 2009.

Tuolloin Jyrki 69 mainitsi hänelle Unicefin hyvän tahdon lähettilään roolistaan ja tulevasta matkastaan Afrikkaan.

Los Angelesissa vapaaehtoista jengi- ja katulapsityötä tekevä Estevan innostui ja halusi joskus vastaavalle matkalle. Se toteutui nyt Nicaraguassa, yhdessä Jyrki 69:n kanssa.

Kommentoi »