Julkaistu Avun Mitä olen oppinut -juttusarjassa 19.5.2016.
Julkisen ja yksityisen Jutin ero ei ole iso. Olen mielestäni aika kiltti, ja julkisuus on tullut kiekon kautta.
Jo varhain sain mailan. Olin vilkas poika, ja Tampereella oli luonnollista lyödä kaltaiselleni kiekkomaila käteen.
Isä kannusti olemaan aina oma itseni. Äidiltä sain sydämen, rakkauden ja tuen. Kun ihmiselle tulee hätä, hän sanoo ensimmäiseksi: ”Äiti!” Niin sanon minäkin.
Tesomalla peli oli höntsyä, jossa kaikki pääsivät kaukaloon. Välillä isot tosin pesivät pienten naamat lumella. Se karaisi.
Kun 176-senttisenä Pyynikin Tahdon Portailla kipaisin yli sata askelmaa reppuselässä Tapparan 194-senttinen Jari Grönstrand, se opetti kestämään, vaikka lopputulos nykysanoin olikin www.vinaali.vi.
Esikuvani oli Pekka Marjamäki. Hän oli aikaansa edellä, ja laukaus oli ainutlaatuinen. ”Marjasta” tuli kaverini, jonka huumorinpilkettä silmäkulmassa ihailin.
Pekan äkkikuolema 2012 oli raskas menetys. Näin hänet päivää ennen kuin minulle tuli soitto: Nyt on ”vanha kolmonen” huonossa hapessa! Pian tulikin suruviesti.
Nyt Marjamäki on maalivahtikaverinsa Antti Leppäsen kera jääkiekkomaailman yläkerrassa. Siellä on aina aurinkoinen keli ja ulkojäät, jotka eivät ikinä sula. Siellä heidän kanssaan sitten joskus törmään.
Kun menin Luulajaan pelaamaan, osasin ruotsia kolme sanaa: Ja, Nej, Tack. Nopeasti opin kielen, ja se on säilynyt yhä hyvänä.
1994 MM-kisoissa voitimme 31 erää, mutta hävisimme loppuottelun rankkareilla. Saman tien Curt Lindström lanseerasi idean ”Lite bättre”. Se johti meidät ensimmäiseen MM-kultahuumaan.
Elämäni iloisimpia hetkiä ovat lasteni syntymät. Silloin vietin reissuelämää. Isompana he vain kysyivät, koska isi tulee ja koska isi lähtee? En tiedä vieläkään, mikä on normaalia. Meillä isi oli kesällä paikalla, vaikka melkoisesti lapset viettivät kanssani aikaa jäähallilla.
Lapsilleni välitän aitouden arvoa, että ovat rohkeasti sellaisia kuin ovat. Heiltä olen oppinut, että kaikki kolme lopulta tekevät valintansa itse, ja minä tuen heitä.
Tuoreinkaan avioliitto ei ole avannut mysteeriä. Onhan nainen ihan omanlaatuisensa tapaus, josta me miehet emme loppuviimein ymmärrä oikein mitään.
Perustimme vaimoni Satu Jutilan kanssa TT-Taivaan. Jääkiekon MM-kisojen ajan järjestämme ohjelmallisia kiekkotapahtumia. Seuraavaksi aiomme luoda ainutlaatuisia yritysklubeja.
Televisiossa viljelemääni ”Ylämummoa” en suojannut nimiini, mutta yrittäjänä tajusin rekisteröidä lauseet: Ny rillataan, Ny grillataan, Jutti grillaa ja Juti rillaa.
Kun päästin itseni lihomaan, laihdutuksestanikin tuli julkista. Sadun tavattuani hikoiltiin muuallakin kuin saunassa. Ei minusta kukkakeppiä saa nytkään, mutta olotila ja yöunet paranivat oleellisesti.
Missä olen viiden vuoden päästä? Siitä minulla ei ole hajuakaan. Elämän tarkoitus on ilo, ja on helvetin kiva olla suomalainen ja tamperelainen.
