Työt alkavat pyöriä Sampo Kaulasen mielessä heti kauppiaan herättyä.

Kaulasten ruokakunnassa herätään koko lailla yhtäaikaisesti hieman ennen seitsemää.

– Paitsi tiistaisin, jolloin Jounin Kaupan väki perinteisesti palaveeraa aamukuudelta, Michele Murphy-Kaulanen, 34, kertoo.

– Silloin silmät pitää pestä viiden vaiheilla, jotta olisi pirteänä kokoontumisessa.

Tänään uusperheen vahvuus on kolme, kun Sampo Kaulanen, 35, ja pariskunnan yhdeksänkuukautinen tytär Rianna kömpivät ylös.

– Seurustelumme alkuaikoina Sampon tapana oli pompata sängystä kuin vieteri-ukko, pestä hampaat ja lähteä liikkeelle. Poikamiesperuja, Murphy-Kaulanen sanoo.

Hän kapinoi vakavasti miehensä aamutapoja vastaan.

– Nykyisin juomme aamukahvit rauhassa sängyssä ennen töihin lähtöä.

Sampo Kaulanen tunnustaa, että uuteen käytäntöön oli hankala tottua.

– Päässä alkavat heti herättyäni pyöriä tekemättömät työt ja tietty stressivaihde.

– Tosin nukun yöni hyvin, vaikka kuinka iso läjä paperihommia olisi illalla jäänyt odottamaan.

Murphy-Kaulasen mukaan aviomies on hermostuneena kuin painekattila.

– Yhdysvaltalaisena minulle tulee tuolloin mieleen teenkeitin, joka veden kiehuessa viheltää.

– Sampo punastuu kaulasta, ja silloin on parasta vain antaa miehen ”potkia renkaita”. Hän laantuu kyllä yhtä nopeasti kuin hän kiehahtaakin.

Sampo Kaulanen tunnustaa, että joskus hänen aikeitaan on vaikea lukea.

– Minä kun olen sellainen unelmoija.

Kotitalossa Jounin Kaupan pysäköintialueen kupeessa näyttää nyt hyvin erilaiselta kuin isännän poikamiesaikoina.

– Täällä talossa ei ollut lampun lamppua eikä edes keittiön pöytää. Olin silloin aina töissä, Sampo Kaulanen muistelee.

Rakkaus Micheleen, jota Kaulanen kutsuu Mintuksi, syntyi 2010 television bisneshenkisessä tosi-tv-ohjelmassa Diili.

– Katselin, kun paita auki paikalle tulleelle Sampolle häärättiin jostakin solmiota.

– Ja kun Sampo kuvauksissa ensi kertaa avasi suunsa, muistan supisseeni kaverilleni, että kuinka voi olla noin tyhmä jätkä.

Tuolloinen Michele Murphy ei tiennyt Sampo Kaulasesta saati Jounin Kaupasta mitään, mutta niin vain pari tutustui.

– Tuli sellainen selkeä visio, että tuon naisen haluan itselleni, Kaulanen paljastaa.

Ja niin lapinmies haki Yhdysvaltoihin matkustaneen naisen tunturiin.

Samalla syntyi uusperhe.Sampo Kaulasella on edellisestä liitostaan yhdeksänvuotias tytär ja Michele Murphy-Kaulasella neljätoista- ja yhdeksänvuotiaat tyttäret.

– Asun Tampereella tyttärien luona määräviikot. Toisinaan kaikki tyttäremme ovat yhdessä Ylläksellä.

Isä- ja äitipuoliksi perheessä ei ryhdytty.

– Pidämme tarkat rajat siinä, että kullakin lapsella on omat vanhempansa. Ja kaikki on sujunut välimatkasta huolimatta.

Työmatka Jounin Kaupalle taittuu minuutissa. Sampo Kaulanen kävelee pysäköintipaikan yli toimistolleen. Rianna-tytär lähtee äitinsä viemänä päiväkotiin.

– Sanotaan, ettei ole kahta samanlaista työpäivää. Olen suunnitellut mitä tahansa, kaupalla se taatusti muuttuu.

Sampo Kaulanen tervehtii työntekijöitään. Vakituisia on 12, sesonkeina jopa 40. Ulkoistettu siivous ja kiinteistönhoito työllistävät myös.

Jounin Kaupan Alkossa, Routa-kahvilassa, apteekissa ja toimistoissa työskentelee 20–30 henkeä. Lisäksi Sampo Kaulasen yrittäjille vuokraamaan vanhan Jounin Kaupan kiinteistöön on syntynyt yli 20 työpaikkaa.

– Joskus kuulen arvostelua, että entinen Jounin Kauppa oli tunnelmallisempi. Pitikö siitä luopua ja mahtailla näin suurta?

– Kyllä piti. Asiakkaat ovat vaativampia, ja vanhoissa tiloissa tuleva tavara ei mahtunut enää minnekään. Henkilökunnan sosiaalitilatkin olivat olemattomat.

Kaulanen kertoo, kuinka muuan vanha lapinpappa oli kuullut jonkun valittelevan, kuinka ennen kaikki oli paremmin.

– Ei kyllä ollut, hän sanoi, vaan aina oli ahdasta, kylmää ja nälkää...

Kirvesmiehenä toiminut isoisä Jouni Kaulanen perusti 23. maaliskuuta 1950 kotitalonsa alakerran kamariin kaupan, kun matkailijat olivat kaupan tarpeesta Äkäslompolossa valitelleet. Pitkään Jouni Kaulanen teki myös rakennus- ja porohommia, kunnes kauppayrittäminen vei.

– Pikkupojasta lähtien pyörin Jouni-vaarini kintereillä ja opin, kuinka ihmisten kanssa jutustellaan ja kuinka on tärkeätä olla oma itsensä, Sampo Kaulanen kertoo.

Hänen äitinsä ja isänsä Esa ja Anne Kaulanen jatkoivat kauppaa.

– Isä on erityyppinen kuin vaari oli. Isältä opin suorapuheisuutta hieman liikaakin.

– Vuonna 2005 varsinaisesti alkoi minun työhistoriani Jounin Kaupassa. 25-vuotiaaksi asti en ollut varma, haluanko jatkaa. Sitten aloin edes tajuamaan jotain.

Jounin Kaupan liikevaihto oli viime vuonna yli yhdeksän miljoonaa euroa.

Aamupäivän aikana Sampo Kaulanen hyllyttää, hinnoittelee ja siirtelee myytäviä tuotteita. Hän myös tapaa paria edustajaa ja haastattelee työhön pyrkivän nuoren.

– Isossa yrityksessä vastuut ovat isot. Oli vaikea paikka, kun uusi rakennus valmistui ja rahat olivat loppu. Toivottavasti sellaista ei tule enää.

– Yrittäminen ei sinänsä tee minusta miljonääriä, kunhan elanto perheelle tulee, ja jos tienaisin enemmän, myös matkustelisimme enemmän. Nyt tunnusluvut ovat mukavasti yläviistossa, Kaulanen sanoo.

Ruokatunnin Kaulasen pariskunta viettää yhdessä henkilökuntaruokalassa. Sampo Kaulasen äiti on luvannut hakea Riannan päiväkodista ja hoitaa tätä iltapäivän, jona aikana Sampo Kaulanen uppoutuu some- ja sähköpostielämään.

– Mielestäni some on nykymaailmassa suora jatke vaarini pirttijutusteluille.

Keväällä peukuttajia oli 3 000, nyt lähes 100 000. Kaupan sivut näkee viikoittain jopa miljoona ihmistä. Jounin Kauppa on myös ehdolla Some Awards -palkinnon saajaksi vuoden someyllättäjän sarjassa.

Sampo Kaulanen arvioi Diilin ja Ylläs – huipulla tuulee -ohjelman tuoneen lähinnä positiivista julkisuutta.

– Mutta se voi kääntyä myös toisin päin, niin että minun on kyllä päivittäin mietittävä tarkkaan kommenttejani.

Hän on päättänyt, että yrittäjän on hyvä vastata kaikkiin viesteihin. Ongelmallista on niiden määrä ja monasti myös sisältö.

– Tänään olen saanut jo useita addresseja tyyliin ”synnytysklinikat säilytettävä” tai ”pedofiilit kastroitava”. Opiskelijat tahtovat haalareihinsa Jounin Kaupan lätkän ja urheiluseurat ympäri maan kannatusilmoituksen ohjelmiinsa.

Kaulaselle ehdotetaan myös erilaisia tempauksia. Tänään häntä lähestytään idealla Mummojen Olympialaiset.

Mutta Kaulasen oma unelmointi- ja ideaverstas tuottaa sekin kummallisuuksia.

– Uusimpana syntyi Hullun polkaisu, jossa kesällä ajetaan polkupyörillä 350 kilometriä Äkäslompolosta Norjan Altaan.

Illalla Kaulasten kotitalossa kokataan. Vaimo saa vapaasti valita raaka-aineet, jotka ovat tänään sisäfile ja pasta.

Erikoinen yhdistelmä innostaa Sampo Kaulasta myös asun suhteen.

– Kokkihattu vain päähän ja muuten olen alaston kokki, hän paljastaa.

Edellisiltana hän valmisti jalopenopitsaa.

– Toissaillan annos on ehkä kuukauden vaativin. Paistoin silloin kaksi makkaraa takkatulella, Sampo Kaulanen hymyilee.

Kello kahdeksan aikaan isä vie tyttärensä kylpyyn. Sitten nautitaan iltapuuro ja aletaan pyrkiä unten maille. Vanhemmat istuvat vielä television ääressä, kun Rianna nukahtaa.

– Rianna on kuin isänsä. Yleensä oikein rauhallinen, mutta osaa tarvitessaan ottaa oman hetkensä ja tilansa, Michele Murphy-Kaulanen sanoo.