Nyt on aika. Siis mille? Viimeiselle rallille, aikuistumiselle, elämän iloille, Nico-pojan uudelle GP2-sarjalle. Nyt on myös aikaa ja rauhaa pysähtyä ja viihtyä. Vaikka olisikin mielestään mies vailla identiteettiä ja kunnon kieltä.

Artic Rallyn alkuun on pari tuntia. Kiemuroina tanssivan sikarinsavun takaa erottuvat tutut mursunviikset.

– Ennen kello 12 ei saisi. Mutta jos viimeisen rallin kunniaksi, iltapäivällä kun ei voi polttaa, Keijo "Keke" Rosberg perustelee ja tupruttaa nautinnollisesti.

Sen, että Rovaniemeltä starttaava luminen ralli 2005 saa jäädä viimeiseksi, päättivät Keke ja hänen kartturinsa Kaj Häkkinen viime vuonna.

– Juteltiin, että alkaa olla aika. Eikä se perustunut pettymykseen, mehän oli juuri voitettu tämä meidän sisäinen pokaali.

Kekelle ja muille samaa pokaalia harrastuspohjalta jahtaaville kaveriporukkalaisille, jotka yhä ovat leikissä mukana, kerta on kymmenes.

– Päätettiin Kaitsun kanssa, että viimeisellä kerralla isotellaan, mennään WRC:llä. Otettiin tarjouksetkin, mutta todettiin, että jokin tolkku täytyy olla. Kun kustannukset alkoivat olla sitä luokkaa, että omakotitalon hinta palaa kahdessa päivässä, jätettiin WRC ja luiskahdettiin takaisin Mitsubisheihin.

– Ei, ei mulla ole ikävä kilpaa ajamista. Tulen hyvin toimeen sen kanssa, että en osaa sitä enää, en pystyisi. Kun näen Räikkösen, Montoyan tai kenet tahansa, ei koskaan tule sitä fiilistä, että olisi se aika kivaa… Olen täysin tyytyväinen siihen mitä olen saanut autoilussa tehdä. Hyvä, ettei enää tarvitse rääkätä itseään fyysisesti ja henkisesti sillä tasolla!

Keken kilpakavereista Kari Sohlberg siirtyi WCR-autoon. Hänelle tämä ei ole viimeinen kerta, hän vannoo, ettei aio lopettaa koskaan.

Milloin autourheilupistoksen saanut mies alkaa olla turvallisuusriski?

– Kerronpa hyvän esimerkin. Paul Newman täytti pari päivää sitten 80 vuotta. Hän ajaa ensi viikonloppuna Daytonan 24-tunnin kisan urheiluautolla. Siis iso kilpailu, nopeat autot, nopea kisa – minä en enää lähtisi. Mies on 80 ja menee – siinä sulle haitaria. Newman muuten aloitti kilpa-autoilun 54-vuotiaana.

Keke ajoi aikoinaan Newmanin tallissa pari vuotta, ja sanoo miehen auraa ainutlaatuiseksi.

– Jos en olisi näin vanha ja laiska, lähtisin Daytonaan, Keke jupisee.

Vanhalle sinisilmälle hän tuikkasi onnittelufaksin, joka meni jotenkin siihen malliin, että et varmaan vieläkään ole aikuinen…

Ja minkähän ikäiseksi 56-vuotias Rosberg itsensä tuntee?

– Hyvä kysymys! Puhun aina siitä, että olen niin vanha. Kyllähän elämä periaatteessa menee niin, että enää ei ole päiviä, jolloin oppisi jotain uutta, on vain päiviä, jolloin antaa jotain vanhaa pois. Taas on yksi asia, jota ei voi enää tehdä.

– Elämä ottaa uuden muodon: se on vielä paljon parempaa kuin ennen. Elämä on käymistilaa, ja muuttuu koko ajan, viimeistään viiden vuoden välein, aina tulee uusia vaiheita ja ongelmia. Vielä minulla ei ole tasannetunnetta, vaan kaikki kohoaa yhä. Mulla on ollut onni saada tehdä elämässäni asioita, joita olen halunnut tehdä, joista pidän, jotka ovat minulle tärkeitä.

Keke määrittää itsensä projekti-ihmiseksi, joka rakentaa, piirtää, suunnittelee. Koko ajan on jokin projekti, tähtäys kesken.

Yksi juuri loppuunsaatetuista projekteista on Nico Rosbergin, 19, tallisopimus uuteen GP2-luokkaan. Se allekirjoitettiin arktisen rallin aattopäivänä.

– Se oli minulle aika kova henkisesti, yrität tietysti tehdä pojallesi parasta mahdollista ja koin sen yllättävän raskaana. Tähän asti on ollut niin helppoa: tein viisi vuotta sitten oman tiimin, jossa Nico ajoi ensin kaksi vuotta cartingia ja sitten muita sarjoja omassa talossa. Silloin sai keskittyä tekemään siitä ympäristöstä paras mahdollinen. Sopimuksen vääntäminen ei ole konstruktiivista, vaan helvetin raskasta, isä manaa.

Alkuun oli päätetty, että Nico ei aja Keken tallissa, vaikka tämä sellaisen GP2-sarjaan perustaisikin. Välillä Keke oli sittenkin päätymässä Nicon ja Niki Laudan Matias-pojan tiimin vetäjäksi. Loppuratkaisu on sellainen, että Nico ajaa ART-tallissa, ja Kekellä ei ole lusikkaansa GP2-sarjan tiimisopassa.

– ART on uusi tiimi, joka perustuu ranskalaiseen F3-tiimiin. Se lyö hynttyyt yhteen Nicolas Todtin, Jean Todtin pojan kanssa. Nicolas ja Nico ovat vanhoja kavereita, mikä tuo mukanaan luottamuksen tunteen. Nicolas on hyvin isänsä kaltainen, tekijä, Keke määrittelee.

GP2-sarja ajetaan F1-kisojen Euroopan 11 osakilpailun yhteydessä, viimeinen taisto tapahtuu tosin Bahrainissa. Keken kohdalla se tarkoittaa paluuta kiertämään F1-kisoja.

– Olen ruvennut miettimään, että pitäisikö ottaa joku kuski hoidettavakseni, että olisi tekemistä. Nico on kasvanut ja isä on kasvanut, molemmat ovat varttuneet ammattilaisiksi siinä suhteessa, että poika ajaa ja isä on hermona ulkopuolella. Olen muuttunut ja osaan jo pysytellä taustalla, mitä en ehkä aikanaan osannut, eikä se kai olisi ollut paikallakaan, kun kundi oli nuorempi.

– Mutta nyt poika seisoo aika tukevasti omilla jaloillaan ja antaa selkeästi ymmärtää, ettei halua minun koko ajan tunkevan nokkaani joka paikkaan. Takarivi on paikkani, viihdyn siellä. Luulen, että Nicon toivetilanne olisi sellainen, että olisin kisoissa paikalla, mutta hän ei näkisi minua koko viikonloppuna. Jos sattuisi olemaan jotain asiaa tai murhetta, niin sitten voisi käydä kysymässä, Keke nauraa.

– Olen ihan samanlainen isä kuin kaikki muutkin tuollaiselle teini-ikäiselle pojalle – jota inhottaa se miten isä kävelee, syö, nukkuu, elää, ihan kaikki. Ja silti se yrittää olla kauhean kiltti isällä. Oikeasti se kuitenkin pitää isästään, vaikka kaikki faijan tekemiset harmittaa niin.

Keke kertoo useimmille murkkuikäisten vanhemmille tuttua tarinaa siitä, miten kommunikointi puhelimessa sujuu hienosti, nenättäin siitä ei tahdo tulla mitään. Se on osa irtiottoprosessia, ja hyvä niin.

– Meillä on hyvä suhde, on ollut aina. Meillä vain on tämä negatiivinen lisä, kun me tehdään tätä harrastusta yhdessä. Joudutaan keskustelemaan syvällisistä asioista, ja eihän poika halua isän kanssa syvällisiä jauhaa, kaveerata, olla tiimissä. Tiimityötä tämä kuitenkin on. Välillä joudun sanomaan, että hei, olenko minä ainoa, joka tekee tätä – sopisi vähän osallistua. Ja hän taas sanoo, että kun sä et koskaan kerro mulle mitään!

– Ja silti kaikki on 120-prosenttisesti positiivista. Ikinä ei ole ollut ryppyä rakkaudessa, ei isoa eikä pientä.

Siitä Rosberg senior otti itseensä ja tuli ylpeäksi, että poika vietti hyvin ansaitsemansa joululoman kotona. Nyt juniori on juuri palannut testirupeamalta perheen toiseen kotiin Itävaltaan. Ei jatkanut matkaa talolle asti, vaan jäi Salzburgiin, koska siellä on hänen kuntoharjoittelijansa Erwin Göllner: rääkki tämän nimenomaan F1-kestävyyttä varten kehittämillä laitteilla jatkui välittömästi.

– Poika on täyspäiväammattilainen. Ei ole sellaisia päiviä, että se roikkuisi sohvalla, että mitäs tekisi tänään? Syksyllä poika ehti olla kotona viikon verran. Sinalle tuottaa välillä vaikeuksia ymmärtää sitä, Keke kuvaa äidin tilannetta.

Nicon viimesyksyisistä F1-kaavailuista Keke toteaa rauhallisesti, että kolme kuukautta tuhlaantui, koska he ratsastivat väärällä hevosella. Sovitut asiat menivät henkilövaihdosten takia ikkunasta ulos kuin jätevesi; semmoista sattuu.

Miltä GP2-sarja ja sen niputtaminen kuninkuusluokan kisoihin vaikuttaa?

– Se tuo uutta verta ja kaksi kisaa samalle viikonlopulle. F 3000-sarja olikin jo väljähtynyt, siinä mielessä tämä tietää hyvää. Toivottavasti uudesta luokasta pidetään pitkällä tähtäimellä hyvä huoli, sillä niinhän se on, että jos Bernie Eccelstone on mukana ja pitää huolen, siitä tulee kestävä ja hyvä luokka. Jos Bernie ei ole mukana, sarjan elämänkaari on viisi vuotta.

Suomalainen Battery säilyy Nicon sponsorina uudessa sarjassa, ja neuvottelut toisen suomalaisen tukijan kanssa, jonka Keke määrittelee sanoilla tärkeä, merkittävä ja seksikäs, ovat edenneet pitkälle.

Kun Keke nyt lähtee kiertämään F1-kisoja ja on sitä mieltä, että hommaa pitäisi olla enemmän, maistuisiko kisojen kommentointi suomalaisille?

– En ole vielä ehtinyt miettiä sitä, en mä tiedä. En ole mikään kommentaattori, ulosantini ei ole tarpeeksi hyvä. Kuuntelin juuri Toni Niemistä mäenlaskua kommentoimassa, se oli hieno! Oikein pysähdyin kuuntelemaan.

– Suomen kieleni on kauhea. Se on sillä tasolla, jonne se jäi, kun Suomesta lähdin, ja siitähän on kauan… Kieli on jäänyt ihmeelliselle kakaramurretasolle, mikä häirittee mua – eli siis häiritsee minua. Sen takia inhoan kuulla omaa ääntäni, Keke manaa.

Hän arvioi saksalaiset kommentaattoripuuhansa yhtä sietämättömiksi.

– En tunne itseäni täydeksi millään kielellä. Siinäpä se. Olen menettänyt identiteettini täysin. Olen aina sanonut vaimolleni, että olen sinun takiasi antanut pois oman identiteettini, kansallisuuteni ja kaikki siihen liittyvät arvot, Keke dramatisoi, mutta joutuu myöntämään, että tietysti kansallisuus passissa on yhä suomalainen.

– Totta kai vuosien mittaan pikkuhiljaa menettää suomalaisomaisuudet, perinteet ja tavat. Nykyään paistan oman joulukinkun ja syön sen itsekseni, kun ei sitä kukaan muu halua! Se on viimeinen pala suomalaista perinnettä. Joka joulu soitan äidille ja kysyn, että miten se nyt taas tehtiinkään? Viime vuonna olin polttaa koko talon, unohdin kinkun uuniin ja lähdin hiihtämään.

Keke ilmoittaa suurieleisesti, että koko kammottava prosessi sai alkunsa siitä, kun hän jäi seksuaaliseen koukkuun vaimonsa kanssa. 470:stä suomalaisuuteen liittyvästä asiasta on 469 tippunut pois!

Sina ja Keke ovat juuri viettäneet viikon Levin talossaan. Loma ajoittui sopivasti Keken Lea-äidin 80-vuotisjuhlien jatkeeksi.

– Äiti voi erittäin hyvin. Väitti tulleensa vanhaksi, mutta mitään merkkejä ei näy – hän on ainoa, joka huomaa sen. Ennen minä menin nukkumaan kuin äiti. Se on hyvä merkki.

– Olen ollut maailmalla niin kauan, ettei äiti ole rakentanut oloaan varaani. Siinä kyllä huomaan tulleeni aikuisemmaksi, että ajattelen: oma kakarani tulee kohtelemaan minua niin kuin itse kohtelen vanhempiani. Se pelko saa yrittämään parannusta. Jos kerkiäisi vielä saada vähän kotipisteitä, Keke nyökyttelee.

Keken Lars-isä kuoli toistakymmentä vuotta sitten.

– Tunnistan itsessäni joka päivä enemmän samoja piirteitä kuin isässä – varmaan juuri sen takia, että hän ei enää ole täällä. Sillä tavalla ajattelen häntä usein. Nicon kautta tulee monesti sellaisia hetkiä, että tuosta faija olisi tykännyt!

– Isän ja minun suhde oli hyvin samanlainen kuin Nicon ja minun nyt. Totean, että olen elänyt saman tilanteen, mutta toisessa roolissa, näin se menee. En voi väittää, että isäni toiminta olisi missään vaiheessa ollut virheellistä, enkä väitä että minunkaan olisi. Nuori mies ajattelee nuoren miehen tavalla, eikä se aina synkkaa vanhan miehen ajatustapaan.

Talo Levillä tuo Rosbergit Suomen lumille. Sina pitää hiihtämisestä, mutta kieliongelma rassaa. Monella kielellä pärjääjän on tukalaa pudota ulkopuoliseksi, ja niinhän aina käy, kun alkaa olla hauskaa: kieli vaihtuu väistämättä paikalliseksi.

Lapin talon rakentaminen oli yksi Keken projekteja, iso ilo.

– Ja ihan hullua. Perheelle jopa myönsin, että täysin hullua – ja se tehdään silti, Keke virnistää.

Rosberg senior on nuorentunut toistakymmentä kiloa.

– Kesällä olin aika raskas. Tein tämän eteen syksyllä paljon töitä, että saisin itsetunnon takaisin. Olen niitä, jotka saavat taistella painoa vastaan koko ikänsä. Kun ei saisi syödä kuin kuumaa ilmaa, ei edes katsoa kun toiset syö – siitäkin lihoo. Eihän nautintoja enää monta jäljellä ole, kun saisi edes syödä, hän marmattaa.

Keken suosikkivinkki on tämä: alkoholiton olut, ei prosenttien puutteen vaan kalorien vähyyden takia, niitä on vain kolmannes!

Sitten hän alkaa pudotella lauseita, jotka sopisivat isojen ikäluokkien kimppajulistukseksi.

– Ikäerot alas ja ylöspäin alkavat menettää merkityksensä. Kaikkien kanssa on kiva olla. Kaikki on oikeastaan helvetin hauskaa. Kaikesta nauttii ihan eri tavalla kuin ennen, materiaalisista asioista ja henkisistä.

– Ennen oli niin kiire, ettei ehtinyt nauttia. Ei kerennyt edes katsoa missä mennään. Tässä iässä ei tarvitse enää ulospäin näyttää yhtään mitään. Nautin konkreettisista, tavallisista asioista ihan suunnattomasti. No, vaikkapa meidän Itävallan-talosta. Siellä se on istunut mäellä jo 20 vuotta, ja yhtäkkiä se on mulle nautinto. Samalla tavalla kuin Levin-talo, olen sen piirtänyt, tehnyt ja touhunnut. Toteuttanut itseäni.

– On aikaa imeä raitista ilmaa ihan eri tavalla kuin ennen. Ennen ilmaa oli vain sen takia, että saa sitä hengittääkseen, nyt huomaa sen laadun. Itävallan talossa katson miten hienosti ne hirretkin on siihen pantu, ja nautin siitä. Sääolot ovat fantastisia, valo vaihtuu, taivas on sininen ja aurinko paistaa – ihan toisella tavalla kerää sellaiset asiat mukaansa.

Jos Keke olisi hempeämpi mies, hän käyttäisi varmaankin sanaa onnellinen. Mutta ei ikää vielä lepsuuteen asti ole tullut, hän sanoo siis että on kivaa, hauskaa.

– Aisteista siinä on kysymys. On aikaa ja rauhaa itsensä kanssa kuulostella niitäkin. Aistilistaan kuuluu tietysti punaviini, hyvä ruoka ja kaikki se, mikä on kiellettyjen listalla – melkein.

Niin, aistimaan ehtii juuri ennen kuin kaikki haalistuu…

Keke muistaa äkkiä, että on hän luopumisjupinoistaan huolimatta oppinut jotain uuttakin: tietokoneen käytön. Viisi vuotta hän aikoinaan elätti itsensä tietokonetyössä, mutta uudet pc:t olivat jääneet tutustumatta. Muutamassa tunnissa aukko oli paikattu.

Opista ei ole seurannut pelkästään hyvää: nyt viestivyöry saapuu omaan koneeseen ohi sihteerin, eikä se ole ollenkaan hyvä.

Keke sanoo jättäneensä ansiotyön. Nykyään hän tekee töitä, muttei saa palkkaa – eläkeläisyyteen siirtyminen siis onnistui ongelmitta, jipii!

Rosbergin toimiston sarka jakautuu kolmia. DTM-talli lopetettiin, BMW-pikkuformula jatkuu, samoin F3-talli. Suunnittelu- ja insinööritoimistopuoli tekee töitä autoteollisuudelle, on suunnittelua ja prototyyppien valmistusta, erikoisalueena kinematiikka, kilpa-autoilun puolelta osaston liikevaihdosta tulee vain kuudennes.

– Pikkuformuloissa meillä on tällä hetkellä jopa kaksi suomalaista kuskia, mistä olen henkilökohtaisesti kovin iloinen: Markus Niemelä ja Henry Karjalainen, Keke kertoo.

Siis yhä suomalaisten kummisetä?

– Ei, enkä ole koskaan mielestäni ollutkaan, en edes J.J. Järvilehdolle tai Mika Häkkiselle. Jos Mikalle haetaan kummisetää, niin eiköhän se ole Sohlbergin Kari. Eihän meillä ole Mikan kanssa enää mitään yhteistä, ja se on sääli, kun 15 vuotta tehtiin yhdessä töitä, eikä koskaan ollut poikittaista sanaa. Mika päätti selvästi, että kuulun hänen ammattimaisempaan elämäänsä ja nyt hänelle on toinen elämä.

F3- ja DTM-kisat ajetaan nipussa. F3-pomo Rosberg uskoo katsovansa paikan päällä ehkä puolet Häkkisen DTM-ajoista, joka viikonloppu ei voi kiertää, ja GP2 ja Nico vievät voiton.

– Mikan tulevaisuus riippuu hänestä itsestään. Jossain vaiheessa honeymoon menee ohi niin kuin kaikessa kilpaurheilussa, ja alkaa työ. On vaikea tietää, käärikö Mika hihat ylös ja ryhtyy tosissaan töihin vai sanooko, että tässä on liikaa hommia. Hänen autonajamisen lahjansahan ovat kiistattomat. Kyse on vain siitä, mihin niitä käytetään.

Rallitie Rovaniemen laitamilla kulkee kuin keskellä satumaata. Lumi kipunoi valkoisena, aurinko vetelehtii horisontissa ja tekee maisemasta vaaleanpunaista vaahtokarkkia.

Ei Keke kuitenkaan niin muuttunut mies ole, että jäisi aistejaan lepuuttamaan ja unohtaisi ajaa. Hän käyttää ajajan lahjansa taiten ja kurvaa sijalle 22. Mika Häkkinen ajaa loppuvaiheessa ulos sijalta 14. Vuorineuvos Kari Sohlberg WRC:n ratissa päätyy 28:nneksi. Sisäpiirin pokaali on jälleen Keken.

Heikki Kovalainen ajaa ja lukee nuotteja, ja päätyy Timo Hulkkosen kanssa viidennelle sijalle. Huhtikuussa hän alkaa ajaa GP2:ssa kilpaa Rosberg juniorin kanssa.

– Meidän pienestä perheestä on yhtäkkiä tullut ihan kunnollisen kokoinen. Joulun viettoon kokoontuivat Nico, hänen tyttöystävänsä ja tämän äiti. Olisin halunnut ehdottomasti enemmän lapsia, sen tajuaa nyt vanhemmiten.