Nuorehko mies porhaltaa Dallapénpuiston halki Helsingin Vallilassa. Hänellä on päällään tyylikäs villapusakka sekä trendikkäästi solmittu kaulahuivi.

– Täällä on stadin parhaat bileet! hän huikkaa kadotessaan vihreästä metalliovesta. Kaverit odottavat jo sisällä.

Kaupungin paras bilepaikka on itse asiassa yleinen käymälä. Reilut kymmenen neliömetriä kooltaan, teräksiset wc-kalusteet ja metalliritilä lattiassa, vihreä julkisivu. Helsingissä on näitä invavessoja ympäri kaupunkia 45 kappaletta. Monessa käytetään huumeita ja nukutaan öisin.

– Asunnottomat osaavat keinot, joilla lukitusjärjestelmän saa suljettua koko yöksi. Kai he osaavat kiertää senkin, ettei automaattipesu lyö päälle kesken unien, kertoo Diakonissalaitoksen Tukialus-hankkeen projektityöntekijä Jenny Kaasinen-Wickman.

Olemme kiertämässä Helsinkiä Kaasinen-Wickmanin ja hänen työparinsa, sairaanhoitaja Reetta Vuorisen kanssa. Vuorinen työskentelee Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden asumisen tuki -yksikössä. Yhdessä he tekevät jalkautuvaa päihdetyötä, eli etsivät asiakkaansa sieltä, missä nämä aikaansa viettävät. Heiltä saa apua anonyymisti.

Huumeita käytetään yksityistilojen lisäksi myös julkisilla paikoilla, kuten Helsingin pääkirjasto Oodissa, puistoissa ja kaikille kansalaisille tarkoitetuissa julkisissa vessoissa. Sen sijaan valvottuja huumeiden käyttöhuoneita Suomessa ei ole.

Käyttöhuoneet ovat tiloja, joissa laittomia päihteitä ongelmallisesti käyttävät voivat käyttää niitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Tällä hetkellä laki kieltää niiden perustamisen.

Elokuussa kansalaisaloite huumeiden käyttötilakokeilusta keräsi yli 50 000 allekirjoitusta, mikä tarkoittaa, että se etenee eduskunnan käsittelyyn. Se ei ole kuitenkaan vielä tullut eduskuntaan. Helsingin kaupunki esitti tällaisen kokeilun oikeuttavan erillislain säätämistä jo vuonna 2019, mutta asia ei edennyt.

Käyttöhuoneiden tärkein tehtävä on ehkäistä huumekuolemia. Useat asiantuntijat sekä poliitikot ovat sanoneet kannattavansa kokeilua, mutta monet myös vastustavat. On huomautettu, että Suomessa huumekuolemat liittyvät yleensä pitkävaikutteisen buprenorfiinin ja muiden rauhoittavien lääkkeiden yhteisvaikutukseen. Yliannostus tulee vasta tuntien päästä pistoshetkestä, jolloin ihminen ei enää olisi käyttöhuoneessa. Toiset pelkäävät, että käyttöhuoneet antaisivat vääränlaisen viestin siitä, että huumeiden käyttö on sallittua ja yhteiskunnan ”suojeluksessa”.

Mutta mitä mieltä asiasta ovat he, joita asia eniten koskettaa, eli huumeiden käyttäjät?

Samalla, kun kolmen hengen porukka pitää invavessassa bileitään, me ryhdymme juttusille Dallapénpuiston penkillä istuvan 38-vuotiaan Riston ja hänen 31-vuotiaan ystävänsä kanssa, joka ei halua paljastaa nimeään.

Risto kertoo käyttävänsä lähinnä lääkkeitä, amfetamiinia ja Subutexiä. Hän asuu äitinsä luona ja käy auttelemassa vertaistukena Symppiksessä, joka on Helsingin kaupungin matalan kynnyksen päiväkeskus. Mitä Risto ja ystävä ajattelevat siitä, että Suomeen tulisi valvottuja huumeiden käyttötiloja?

– Itse olisin välttynyt verenmyrkytyksiltä, jos puhtaita käyttöhuoneita olisi, enkä olisi pilannut verisuoniani, 31-vuotias mies sanoo.

Risto kertoo asuneensa 1990-luvun lopulla Kanadan Vancouverissa, joka on pahamaineinen vakavasta huumeongelmasta.

– Suomessa meillä on siinä mielessä hyvä mutta epätavallinen ongelma, että päähuume kaduilla on opioidikorvaushoitoonkin käytettävä Subutex. Itsekin käytän sitä, etten tule fyysisesti kipeäksi vieroitusoireista. Jos pääsisin korvaushoitoon, säästäisin kuukaudessa 600 euroa, Risto sanoo.

Molemmat ovat sitä mieltä, että suomalaisen päihdehoidon pullonkaula on opioidikorvaushoitoon pääsy. Sitä ei käyttöhuoneilla ratkaista. Jonot ovat kuukausien pituiset ja hoitoonpääsyn prosessi monimutkainen. Vankilassa hoitoon pääsee vain, jos on ollut siinä jo aiemmin. Ristolla on kuukausien linnareissu pian tiedossa.

– Jos kaupunkikuvaa halutaan parantaa ja päättäjillä on yhtään sydäntä, käyttöhuoneet perustetaan. Kyse on perusterveydenhuollosta, miehet sanovat.

Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet Suomessa koko 2000-luvun. Samalla ovat lisääntyneet myös haitat, kuten pitkäaikaisesta käytöstä aiheutuvat kuolemat, tapaturmaiset myrkytykset sekä myrkytyskuolemat. Näin todetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli -raportissa.

Alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Suomi on Euroopan kärkimaa, kävi ilmi Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen kesäkuussa julkaistusta raportista. Se tarkoittaa, että väestöön suhteutettuna Suomessa tapahtuu eniten nuorten huumekuolemia Euroopassa.

Kuolemien määrä on kasvanut Suomessa erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viime vuonna huumemyrkytykseen kuoli 206 ihmistä, heistä 60 oli alle 25-vuotiaita.

Suomessa huumeisiin kuollaan yli kymmenen vuotta nuorempina kuin Euroopassa keskimäärin – ja niihin menehtyy vuosittain enemmän ihmisiä kuin tieliikenteessä.

THL:n raportin mukaan huumeiden käyttöhuoneita on useissa Euroopan maissa, ja niistä on paljon kokemusta. Käyttöhuoneet ehkäisevät huumekuolemia. Käyttöhuoneissa voidaan tarjota terveydenhoitoa, puhtaita välineitä haitattomampaan pistämiseen ja tietoa palveluista. Samalla ympäristö siistiytyy, kun käyttäjät siirtyvät julkisilta paikoilta valvottuun tilaan.

Käyttöhuoneiden lisäksi huumekuolemien ehkäisyyn tarvittaisiin opioidikorvaushoitoa, käyttäjien terveysneuvontaa, yhteistyötä poliisin kanssa, avun hälyttämisen esteiden poistamista, varautumista erittäin vahvojen opioidien tuloon sekä ennen kaikkea huumekäytön kielteisen leiman vähentämistä, THL listaa.

Dallapénpuistossa seuraamme liittyy 40-vuotias Jonna. Hän on asunut nyt vuoden Sininauha Oy:n asumispalveluyksikössä, mutta sitä ennen hän oli asunnoton ja nukkui poikaystävänsä kanssa kaupungin vihreissä vessoissa. Metallilattialle levitettiin sanomalehtiä ja vaatteita.

Vielä kolme vuotta sitten Jonna teki mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneen lähihoitajan töitä, mutta ”nyt tässä kävi näin”. Jonna kannattaa huumeiden käyttöhuoneita.

– Moni sekakäyttäjä menee niin sekaisin, ettei pysty vetämään edes oikeaan paikkaan. Se on vaarallista. Neulojen ja värkkien heittely puistoihin loppuisi – on käsittämätöntä, että niitä ei osata laittaa niille tarkoitettuihin keräystörppöihin!

Risto huomauttaa, että Helsingissäkin myydään kaikenlaista tavaraa huumeena, ja tällaiset aineet ovat hengenvaarallisia.

– Moni ei tiedä itsekään, mitä kama on, ja kuolee siihen.

Jos epäilyttävää ainetta piikittäisi valvotussa käyttöhuoneessa, terveydenhuollon ammattilaiset olisivat paikalla auttamassa vaaratilanteen syntyessä.

Diakonissalaitoksen Jenny Kaasinen-Wickman ja kaupungin sairaanhoitaja Reetta Vuorinen ovat samaa mieltä.

Helsingin Sörnäisissä Vaasankadulla vastaan tulevat myöhemmin Diakonissalaitoksen työtoverit, projektityöntekijä Outi Partti ja kokemustoimija Mattias Isaksson. Tukialus-hanke kävi tutustumassa käyttöhuoneisiin Norjassa muutama vuosi sitten.

– Siellä tuli tunne, että näin sen pitäisi olla. Käyttäjät saivat inhimillistä apua siisteissä tiloissa. Meidän käyttöhuoneemme ovat nyt vihreät vessat, Mattias toteaa.

Tämänpäiväisellä työkierroksellaan Jenny Kaasinen-Wickman ja Reetta Vuorinen ostavat ruokakaupasta muovikassillisen karjalanpiirakoita ja proteiinijuomia. Heidän asiakkaansa ovat saattaneet olla päiväkausia syömättä, ja proteiinijuoman ravintoarvot sopivat hyvin ensiavuksi. Eräs nuorukainen ottaa varovasti yhden proteiinijuoman.

– Luottamus näiden nuorten kanssa rakentuu hitaasti. Tapasimme hänet jo aiemmin, hän tarvitsi dödöä. Nyt hän otti syötävää. Olen iloinen siitä, Kaasinen-Wickman sanoo.

Työparin selkärepuista löytyy tietokoneen lisäksi hygieniatarvikkeita, ensiapuvälineet, puhtaita ruiskuja, kondomeja ja villasukkia. Varsinaisia lääkkeitä heillä ei ole mukanaan, sillä kaupungissa avun saa hätäkeskuksesta nopeasti.

– Työmme asiakkaan kanssa voi lähteä käytännönläheisestä tarpeesta, kuten puhtaasta huumeruiskusta, mutta saattaa luottamuksen syntyessä laajeta niihin todellisiin ongelmiin, vaikka asunnon tai päihdehoitopaikan tarpeeseen, Kaasinen-Wickman sanoo.

Asiakkaiden suurin tarve on tulla kuulluksi. Ammattilaisten mukaan kohtaamattomuus on yhteiskuntamme päihdetyön kipukohta, ei päihteiden käyttö.

Pahamaineisella ”Piritorilla” Sörnäisten metroaseman kupeessa törmäämme keski-ikäiseen Hannaan. Hän sanoo olevansa ”vanhan liiton kasvatti” eikä kannata käyttöhuoneita.

– On täällä ennenkin eletty ilman käyttöhuoneita ja kännyköitä. Minusta ne vain kannustavat huumeiden käyttöön. Toisaalta olisi kyllä parempi, jos vessat olisivat siistejä kansalaisille, ja loisivathan käyttöhuoneet työpaikkoja sairaanhoitajille.

Osalle vuosikymmeniä huumausaineita käyttäneistä ihmisistä käyttöhuoneet tuntuvat vierailta, koska he ovat eläneet ja käyttäneet päihteitä toisenlaisessa päihdekulttuurissa, omissa ympyröissään katseilta piilossa, sanoo Jenny Kaasinen-Wickman. Käyttöhuonekeskusteluun tuntuu liittyvän myös paljon arvolatauksia. Tämä selittyy osaltaan tietämättömyydellä päihdesairauden monimutkaisuudesta.

Kaasinen-Wickman sanoo muuttaneensa itsekin mielipidettään käyttöhuoneista vuosien varrella. Siihen on vaikuttanut huumekulttuurin muutos, uusien vahvojen aineiden verkkokauppa.

– Meillä on huoneille selkeä tarve, ja kansalaisille tarjottavien palvelujen pitää vastata tarpeeseen. Ei kukaan tule käyttöhuoneisiin huumeita kokeilemaan. Sinne tulevat vain ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Eihän puhtaiden pistosvälineidenkään jakaminen ole houkuttanut ketään huumeiden pariin.

Jos käyttöhuoneita kokeiltaisiin Suomessa, olisi tärkeää, että niissä voitaisiin myös tarvittaessa testata huumeita ja selvittää, mistä aineesta on kyse, sanovat Jenny Kaasinen-Wickman ja Reetta Vuorinen.

– Kesällä täällä liikkui ainetta, jota oli jatkettu hyönteismyrkyllä. Sveitsissä tällainen ainetestaus on mahdollista. Se säästäisi yhteiskunnan varoja merkittävästi, kun yliannostustilanteissa tiedettäisiin, mitä ainetta potilas on ottanut, he sanovat.

Ammattilaiset ovat erityisen huolissaan siitä, että supervaaralliset nopeat opioidit, kuten fentanyyli, ovat rantautumassa Suomeen.

Tällä hetkellä ainetestauksen tekeminen Suomessa on hankalaa, sillä huumausaineiden hallussapito on laitonta. Aineanalyysiä tekevät työntekijät eivät voi käsitellä huumausaineita – ja vaikka huumausainelaissa onkin olemassa käsittelylupa, sitä ei voi saada haittoja vähentävään huumetyöhön, kertoo asiaan perehtynyt A-klinikkasäätiön Verkko-Vinkki-hankkeen projektikoordinaattori Janne Nahkuri.

Käsittelyluvan voi saada esimerkiksi tieteelliseen tutkimukseen. Koska A-klinikkasäätiölle sellaista ei hellinnyt, hankkeessa testataan nyt anonyymisti huumeiden käyttäjien jättämiä pussinpohjia. Käytännössä käsittelyluvan saa vain tutkimukseen, jossa tilataan lailliselta valmistajalta huumausaineeksi luokiteltavia aineita – mutta tämä ei auta ihmistä, joka kuolee vedettyään hyönteismyrkkyä suoneensa.

Myös Nahkuri kannattaa valvottuja käyttöhuoneita ja niissä tehtävää ainetestausta.

– Käyttöhuoneeseen tuleva ihminen aikoo saman tien käyttää hankkimansa aineen. Siksi testituloskin pitää saada saman tien. Henkilö voisi itse laittaa aineensa laitteen lukupinnalle ja ottaa sen takaisin, jolloin työntekijän ei tarvitsisi käsitellä ainetta.

Käyttöhuoneissa tehtävä ainetestaus on Euroopassa tuore asia, sillä sopivien pika-analyysilaitteiden käyttö on verrattain tuore keksintö. Pikalaitteella on lisäksi rajoitteensa. Nahkurin mukaan joissain tilanteissa olisi hyvä, jos näyte aineesta voitaisiin lähettää tarkempiin laboratoriotesteihin.

– Jos eduskunta ryhtyy säätämään käyttöhuoneiden kokeilemisen mahdollistavaa lakia, ainetestauskysymys olisi hyvä käsitellä samalla.

Sörnäisissä Katri Valan puiston liepeillä tapaamme asuintalon ovisyvennyksessä kaksi keski-ikäistä miestä, jotka ovat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Toinen heistä haluaa kommentoida käyttöhuoneita nimettömänä.

– Kun huumeidenkäyttäjät laitetaan samaan tilaan, siitä voi syntyä riitoja. Jengi ryöstelisi toisiltaan. Ennen vanhempia kunnioitettiin, mutta nyt vedetään PV:tä, joka on ihan myrkkyä. Tietenkin huoneet myös vähentäisivät kuolemia, joten jos käyttöhuoneet saataisiin turvallisiksi, kannattaisin niitä.

PV viittaa metyleenidioksipyrovaleroniin eli MDPV:hen. Se kuuluu psykoaktiivisiin yhdisteisiin ja on niin sanottu muuntohuume.

Mies kertoo lapsuudenystävänsä kuolleen juuri huumeisiin. Hänellä itsellään on ollut hengenlähtö lähellä kahdeksan kertaa. Nyt hän haaveilee korvaushoitoon pääsystä ja kokemusasiantuntijan töistä. Suurin syy on kahdeksanvuotias tytär, jonka kanssa isä pääsee kolme tunnin päästä puhelinyhteyteen, ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.

– Pitäkää peukkuja, että puhelu menee hyvin, ja jonain päivänä saan vielä tavata tytön! mies huikkaa meille hyvästellessämme.

Nostamme kaikki mahdolliset raajat pystyyn. Onko miehellä edes mahdollisuutta ehtiä puheluun, kysyn vieressä kulkevilta päihdetyön ammattilaisilta.

– Saa nähdä. Kolmessa tunnissa voi tapahtua vaikka mitä, he huokaavat.