Olettehan kuulleet: politiikkaa ja urheilua ei pidä sekoittaa. Vanha viisaus, jolle on hyväksyvästi nyökytelty läpi poliittisen kentän. Mutta nyt kiiteltiin kuorossa, kun jääkiekon MM-turnaus vietiin Valko-Venäjältä – tai oikeastaan sen vallassa roikkuvalta presidentiltä, joka olisi kisat kilpensä kiillokkeeksi tarvinnut.

Päätöksen jälkeen pääsi jääkiekon rautakansleri Kalervo Kummola twiittaamaan, että ihmisoikeudet ovat prioriteetissa ensimmäisenä. Kaunis ajatus sai yli 7 500 tykkääjää, mukana iso joukko poliitikkoja.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja kansainvälisen olympiakomitean jäsen Sari Essayah kiirehti vastaamaan, että hän oli jo vuosina 2012 ja 2014 yrittänyt sitä, ettei kisoja maalle myönnettäisi. Kaikki me hyvät ihmiset saimme taputtaa itseämme selkään. Helppoa se on, oikein toimiminen.

Väittämä, ettei politiikkaa pidä sekoittaa urheiluun, tulee lihaksi Kiinan kohdalla. Yksipuoluevalta ja ihmisoikeuksien murheenkryyni järjesti kesä­olympialaiset 2008, ja sen uusi hetki parrasvaloissa koittaa vuoden päästä talvikisojen muodossa.

Kansanedustaja Essayah, joka kiitteli kisojen perumista Valko-Venäjällä, on kommentoinut myös Kiinan ihmisoikeusloukkauksien ja kisaisännyyden epäpyhää liittoa.

Hänen mielestään olisi vähän erikoista, jos Suomi lopettaisi urheilusuhteet Kiinan kanssa, jos kansainväliset yritykset eivät vetäydy Kiinasta eikä Suomi lopeta kauppaa maan kanssa. Taitava peliliike entiseltä huippu-urheilijalta ja hyvä huomio: miksi kauppaa saisi käydä, mutta urheilla ei.

Kaupankäynnin koskematon asema tutisee tosin sekin, ainakin jos asia on pääministeri Sanna Marinin twiittisormesta kiinni.

Kuun alussa pääministeri tulistui Kiinan harjoittamasta uiguurivähemmistön jo vuosia tiedossa olleesta kaltoinkohtelusta ja julisti, etteivät kauppa tai talous ole syitä kääntää katsetta pois julmuuksista, vaan ihmisoikeuksien on oltava keskiössä kahdenvälisissä ja monenvälisissä keskusteluissa.

Kiina on aikaisemmin vastannut vastaaviin tanssiinkutsuihin niin, että se on vienyt ja toinen vikissyt. Siinäpä pyöritys, jossa en toivo Suomi-neitoa näkeväni. Ei niin helppoa sittenkään, oikein toimiminen siis.

Ennen Kiinan olympiavuotta on taklattavana vielä toinenkin urheiluongelma. Sen aiheuttaja: yksinvaltainen naapurimaamme ja sen yksinvaltainen presidentti Vladimir Putin. Sama mies, joka vuonna 2014 ensin isännöi talviolympialaisia poseeraten maailman johtajien seurassa, mutta heti vieraat ulos saatuaan hyökkäsi Ukrainan Krimille. Taloussanktioita iskettiin, tuomitsevaa puhetta riitti, mutta jalkapallon MM-turnaus pysyi paikallaan.

Ensi kesänä olisi vuorossa saman lajin EM-kisat. Nyt kiveksi jalkapallokengässä on muodostumassa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi. Mies, joka ei suostunut kuolemaan valtaapitävien myrkytyksiin ja joka tuomittiin Venäjälle palattuaan telkien taakse.

Ihmisoikeudet ensin, voisi kansainvälisen yhteisön odottaa Valko-Venäjän malliin huutavan, mutta se, mikä päti pikkuveljeen, ei isoveli Venäjään ehkä pädekään. Vanha viisaus voidaan taas kaivaa taas esille: politiikkaa ja urheilua ei pidä sekoittaa. Kovin vaikeaa se on, oikein toimiminen.