Äidin ja tyttären välinen suhde on lämmin ja avoin. Marraskuun kolmastoista päivä sata vuotta täyttävä Bertta Koistinen asuu Askolassa, palvelukodissa lähellä rakasta ainokaistaan Katri Helenaa.
Bertta Koistinen muistaa hyvin menneet, ja päivänkohtaisista kuulumisista hän juttelee tyttärensä kanssa mielellään. Ollaan samaa mieltä, ja välillä kipakastikin eri mieltä.
-Aina päästään sopuun, Katri Helena sanoo.
Katri Helena syntyi sodan jälkeen vuonna 1945, jolloin hänen vanhempansa Bertta ja Veikko Koistinen olivat jo perustaneet kodin Uusi-Värtsilään, uudelleen piirretyn rajan tälle puolen.
-Lähdimme kahdesti evakkoon vanhasta Värtsilästä. Talvisodan aikana Suonenjoelle, jatkosodan aikaan Tornioon, jonne matkattiin tavaravaunussa. Sinne pakattiin lapset ja naiset, ovet vaan kiinni. Tavarat tulivat perässä, Bertta Koistinen kertoo.
Käsistään näppäränä hän oli sotavuosina ompelemassa sotamiehille lumipukuja.
-Mie olin käynyt ompeluopin ja osasin käyttää konetta. Kun tuli ilmahyökkäys, ja venäläisiä koneita oli liuta taivaalla, viiletimme lakanat korvissa metsään venäläisiä karkuun. Ei sattunt kohti!
Katri Helena kuuntelee äitiään ja muistuttaa, että Suomessa asuu tänä päivänä satoja tuhansia pakolaisten jälkeläisiä. Hän on nyt mukana Unicefin 20. marraskuuta käynnistyvässä Pakolaislapsi-kampanjassa. Hänen lisäkseen kampanjakasvoina ovat Aira Samulin, Hjallis Harkimo ja Jaakko Saariluoma.
- Unicefin Pakolaislapsi-kampanjan myötä voimme palauttaa mieliimme karjalaisten evakoiden kokemukset, ja miten yli kymmenen maata ja Unicef auttoivat Suomea sodan jälkeen.
Lisää Katri Helenan ja Bertta Koistisen ajatuksia tämän viikon Avussa.
teksti Liisa Talvitie, kuva Petri Mulari
