Kuinka kauan meidän siedettävä heitä? Kuinka kauan me olemme valmiita ojentamaan heille valtakirjan? Kuinka kauan annamme heidän johtaa meitä tuhoon ja perikatoon? Milloin voimme sanoa, että ei enää koskaan, nyt se on ohi?

Milloin viimeinenkin diktaattorintapainen narsisti jää historian kirjoilta sivuun? Ikuisestiko Aleksanteri Suuri, Napoleon, Caesar, Putin, Trump, Hitler, Stalin, Mussolini ja lukemattomat muut neropatit, narsistipsykopaatit, piripäissään nerokkaita suunnitelmia kehittelevät ”suuret ajattelijat”, nuo tuhon arkkitehdit, sairaat, vallanhimoiset murhaajat ja tunnottomat saavat meitä vedättää ja hallita.

Keisarit, kuninkaat ja diktaattorit ovat aloittaneet sotia, jotka ovat vieneet miljoonien nuorten miesten hengen. Laulaen ja hymyssä suin nuorukaiset ovat marssineet taisteluun, sillä heille on sanottu, että voitto olisi helppo ja nopea – ja että vihollinen on heikko, lauma elukoita, jotka pitää tuhota ja hävittää. Ja sitten jouluksi kotiin.

Sodasta ne miehet ovat palanneet hen­kisesti ja fyysisesti särkyneinä, kun kenraalit ovat laskeneet vahvuuksia kammareissaan konjakkia siemailen.

Historia toistaa itseään yhä uudelleen ja uudelleen, miekalla piirretään rajat uusiksi, ja taas kuolee miljoonia nuorukaisia ja neitosia.

Olen uskonut, että ihminen sivistyy ja jättää barbaariset ajat taakseen. Nousee uusi, parempi ihminen, joka ei enää ryhdy sotaan ymmärrettyään sen turhuuden ja mielettömyyden.

Yhä syttyy uusia sotia, yhä uusia alueita valloitetaan, halutaan jäädä historian lehdille kummittelemaan, mainittuna ja ylistettynä, sankarina, jonka jäljet ovat verta täynnä.

Mikä neuvoksi? Meillähän on demokratia. Miten ne ketkut siitä huolimatta pääsevät valtaan? No, eihän siihen tarvita kuin tarpeeksi tyhmää vaalikarjaa, jota voi vedättää ja jallittaa mielin määrin. Propaganda nousee arvoon arvaamattomaan kuin natsi-Saksassa. Valehdellaan. Sillähän se selviää. Valehdellaan niin kauan, että valhe muuttuu totuudeksi. Ja kansa uskoo lopulta mitä vain.

Ja se kansa olemme me.

Kun on saatu enemmistö keploteltua parlamenttiin, onkin tie auki, kahlitaan media, ja kansa uskoo. Voidaan siis hyökätä Ukrainaan tai Irakiin tai Vietnamiin. Sotaan! Sitten tehokkaan propagandan avulla pidetään huolta, että viholliskuva säilyy ja kansa pysyy hiljaisena ja peloissaan. Parhaassa tapauksessa saadaan koko kansa uskomaan, että sota on välttämättömyys kuten Saksassa 30-luvulla ja Ukrainassa eilen.

Miksi vihapuheet ja suoranaiset valheet uppoavat meihin? Yksilöinähän me harvoin vihaamme niin, että lähdemme naapuriamme kirves kädessä jahtaamaan. Kun taas saadaan lauma eli kansa liikkeelle jonkun aatteen puolesta, on tuho valmis.

Uskotellaan, että vaarassa on isänmaa ja äidinkieli. Voitokkaita ja iloisia marsseja hoilaten käymme jälleen taistohon tuimaan ja veriseen. Milloin me opimme? Kuinka kauan nämä vallanhimoiset narsistit saavat meitä jallittaa?

Ja minä itse, miksi näitä mietin? Jouluhan on ovella! Nyt pitäisi antaa mielen jalostua ja ajatuksen nousta korkeuksiin, sinne jonnekin Luojan luo. Siispä rauhaa, hyvää mieltä kaikille!