Metsien hiilinielu on Suomelle valtavan tärkeä. Siksi hiilinielujen yllättävä romahtaminen on ollut suuri uutinen. Suuri muutos voi näkyä myös kansalaisten arjessa.

Suomen tavoite tulla hiilineutraaliksi vuonna 2035 nojaa siihen, että metsämme imevät valtavasti hiiltä ilmakehästä. Nyt näin ei käy, ja sen ongelman kanssa päättäjät joutuvat painimaan. Lähivuosina nieluromahduksesta voi myös tulla jopa miljardien eurojen lasku.

Näin nielukato voi iskeä kansalaisen arkeen lompakon kautta: Jos isojen laskujen maksajaksi joutuu valtio, se voi hankkia rahaa niihin lainaamalla tai suoraan veronmaksajilta. Myös nykyisen elämäntapamme päästöjen pudottaminen on välttämätöntä. Hiilinielut ovat yksinkertaisin ja luultavasti halvin mahdollinen apu tässä puuhassa.

Kun pyrimme pudottamaan ilmastopäästöjämme, metsän hiilinielun voi laskea suoraan miinukseksi. Jos tämän nielun koko pienenee pysyvästi, päästövähennykset pitää kaivaa muualta kuin metsästä, luultavasti paljon lähempää meidän jokaisen arkea.

Mutta miten Suomessa pääsi käymään näin? Onhan Suomi ainakin suomalaisten puheissa ja kirjoituksissa metsätalouden mallimaa. Emmekö sittenkään tunne metsiämme niin hyvin kuin luulimme?

Lähdetään siitä, mikä hiilinielu on. Hiilinielu tarkoittaa metsän kykyä imaista hiilidioksidia ilmakehästä kasvaessaan. Koska ilmastomme lämpenee ihmisen päästöjen vuoksi, kasvavat metsät voidaan laskea käänteiseksi tai negatiiviseksi päästöksi. Siis nieluksi.

Jos päästöjä tulee vaikkapa kaksi yksikköä ja metsän hiilinielu on yksi yksikkö, nielu voidaan vähentää suoraan päästöistä. Nettopäästöksi jää vain yksi yksikkö.

Viime vuosikymmenen puoliväliin saakka Suomen metsät sitoivat vuosittain ilmakehästä ainakin 30 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, monina vuosina paljon enemmänkin. Metsien hiilinielu on imaissut parhaimmillaan puolet maamme päästöistä.

Sen sijaan viime vuonna metsien hiilinielu oli tuoreiden ennakkotietojen mukaan vain 8,4 miljoonaa tonnia.

Luonnonvarakeskus Luke on selvittänyt, miksi metsien hiilinielu on kutistunut. Pääsyitä on kolme: metsien hakkuut ovat lisääntyneet, metsien kasvu on hidastunut ja turvemailla kasvavien metsien päästämän hiilidioksidin määrää on lisäksi aliarvioitu.

Erityisesti Pohjois-Suomen mäntymetsät ovat iässä, jossa niiden kiivain kasvu on ohi. Lisäksi männyllä on ollut kolme heikkoa kasvukautta 2018–2020. Yhtenä niistä puustoa rasitti paha kuivuus, kahtena muuna taas kasvua verotti vahva käpysato, joka vei puiden kasvuvoimat käpyjen tuotantoon.

Turvemaaongelma johtuu siitä, että Suomen metsämaasta miljoonat hehtaarit ovat entistä suota, joka ojitettiin viime vuosisadan loppupuolella. Näissä metsissä kuivuessaan hajoava turve päästää ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin kasvavat puut sitovat.

Nyt on selvinnyt, että tätä ongelmaa on aliarvioitu.

Luken uusi laskentamalli huomioi ilmaston lämpenemisen. Suomen ilmasto on lämmennyt vuodesta 1990 noin asteella. Mitä lämpimämpää, sitä kiivaammin metsitettyjen soiden turve hajoaa ja päästää hiilidioksidia ilmaan.

Vanhojen laskelmien perusteella arvioitiin, että ojitetuista suometsistä pääsi viime vuonna ilmakehään reilu kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Uuden laskentamallin mukaan päästö onkin liki viisi miljoonaa tonnia suurempi, lähellä kahdeksaa miljoonaa tonnia.

Lisäksi turvemaametsien ongelma pahenee, kun ilmasto lämpenee edelleen.

Miten paljon hiilinielun romahdus vaikuttaa Suomen päästöihin? Esimerkki avaa tämän parhaiten.

Käytetään sellaisena vuotta 2014, jonka jälkeen metsien hakkuut kiihtyivät Suomessa. Maamme kasvihuonekaasujen päästöt olivat tuolloin noin 59 miljoonaa tonnia. Metsien hiilinielu oli niin suuri, että vuoden 2014 nettopäästöksi jäi 38 miljoonaa tonnia.

Vuonna 2021 Suomen kokonaispäästöt olivat selvästi pienemmät, 48 miljoonaa tonnia. Mutta metsien hiilinielun romahduksen vuoksi nettopäästöksi tuli 49 miljoonaa tonnia, siis 11 miljoonaa tonnia enemmän kuin vuonna 2014.

Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi energiantuotannon puhdistumisen vuoksi Suomi oli saanut painettua kokonaispäästöjään alemmas.

Hiilinielun romahdus siis syö muualla saavutetut päästövähennykset.

Hyvä uutinen synkkyyden keskellä on se, että esimerkiksi puhtaamman energiantuotannon tuomat päästövähennykset säilyvät eivätkä suinkaan ole turhia. Metsien hiilinielun kasvattaminen ei myöskään ole valtavan monimutkainen asia, vaikka se poliittisesti voikin olla hankalaa.

Eduskunta hyväksyi tänä vuonna tavoitteen, jonka mukaan Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että Suomen nettopäästöt ovat nolla. Kokonaispäästöt saavat siis olla yhtä suuret kuin koko maan hiilinielut.

Hiilineutraali Suomi 2035 -strategiassa kokonaispäästöt arvioidaan vuonna 2035 noin 21 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaaviksi. Näin siis koko maankäyttöpuolen pitäisi olla vähintään samankokoinen nielu. Metsien lisäksi tähän niin sanottuun maankäyttösektoriin kuuluvat esimerkiksi myös viljelysmaat.

Nykyluvuilla tästä ollaan kovin kaukana.

Toisaalta vuoteen 2035 on aikaa. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen arvioi Avulle, että ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä nielun kasvattaminen on ”kevyesti tehtävissä”.

Ollikaisen mukaan aiemmin mainittujen ojitettujen soiden metsien päästöt voisi leikata sopivalla maan ja metsän käsittelyllä. Suurempia puita voisi kaataa poimintahakkuilla ja antaa veden nousta nykyistä korkeammalle nykyisillä suomailla.

Näin voitaisiin löytää sopiva tasapaino, jossa metsistä saisi edelleen taloudellista hyötyä, mutta maaperän turve pysyisi niin kosteana, ettei se enää hajoaisi.

Turvemaat ovat murheenkryyni myös viljelymaan puolella. Sieltäkin voisi saada huomattavia päästövähennyksiä. Turvepeltoja voisi metsittää ja hoitaa samaan tapaan kuin ojitettujen soiden metsiä. Lisäksi uusien peltojen raivaaminen soille pitäisi lopettaa. Näin päästöt voisivat pienentyä miljoonilla tonneilla vuodessa.

Osa tavoitteista tulee vastaan paljon nopeammin. Suomi on sitoutunut EU:n asetukseen, jossa määritellään maankäytön hiilinielujen taso kaudelle 2021–2025. Metsien hiilinielujen romahtamisen vuoksi Suomi on jäämässä tavoitteesta rajusti.

Luke arvioi keskiviikkoisessa raportissaan, että Suomi saattaa olla vuoden 2025 lopussa 50–100 miljoonaa hiilidioksiditonnia jäljessä EU:n vaatimuksesta.

Suhteutuksen vuoksi: Koko Suomen liikenteen päästöt ovat vuodessa noin 10 miljoonan tonnin luokkaa.

EU:n tavoitteesta jäämisestä seuraa lasku. EU edellyttää, että tavoitteesta jäävä jäsenmaa paikkaa vajeensa esimerkiksi ostamalla nieluyksiköitä sellaisilta jäsenmailta, jotka ylittävät oman tavoitteensa.

Toistaiseksi on auki, onko nieluyksiköitä myynnissä, miten paljon ja mihin hintaan. Jäsenmaat ovat tiettävästi jo tehneet nielukauppoja, mutta kauppasummat ovat salaisia.

Professori Jyri Seppälä arveli Ylellä, että Suomen lasku voi nousta miljardeihin euroihin. Se, miten Suomen käy ja millaista hintaa nieluromahduksesta joudutaan maksamaan, selviää vuoden 2025 jälkeen, kun EU tekee päätöksensä jäsenmaiden lopullisten tilastojen perusteella.

Silloin pitää myös päättää, kuka mahdollisen laskun maksaa: veronmaksajat vai metsäala, joka käärii puunkäytön voitot.

Yksi syy metsien hiilinielun romahtamiselle on lisääntyneet hakkuut. Ylivoimaisesti nopein tapa kasvattaa metsien hiilinielua onkin vähentää niiden hakkuita.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa hakattiin vuosittain noin 60 miljoonaa kuutiota metsää. Viime vuosien aikana hakkuut ovat olleet vuosittain yli 70 miljoonaa kuutiota, välillä yli 75 miljoonaa.

Metsien hiilinielu on vastaavasti ollut paljon aiempaa pienempi. Jos hakkuut ja hiilinielun asettaa samaan kaavioon, näkee, miten tiiviisti ne ovat yhteydessä.

Vuonna 2019 tehtiin hakkuuennätys, 78 miljoonaa kuutiota. Metsien nielu putosi hieman yli yhdeksään miljoonaan tonniin. Vuonna 2020 korona iski myös metsäteollisuuteen. Hakkuut jäivät 69 miljoonaan kuutioon ja metsien nielu kasvoi yli 20 miljoonaan tonniin.

Hakkuiden rajoittaminen on ollut tähän saakka poliittisesti hyvin vaikeaa. Lisäksi Suomen metsiin kohdistuu hakkuuhaluja siksikin, että Ukrainan sodan pakotteet katkaisivat puun tuonnin Venäjältä.

Paine hakkuisiin puuttumiseen kuitenkin kasvaa, kun nieluromahduksen lasku uhkaa valtion kassaa jo lähivuosina.