Avaaja. Jos lannoitteet valmistettaisiin jätteistä, säästettäisiin rahaa, energiaa ja ympäristöä, sanoo toimitusjohtaja Saara Kankaanrinta.
Teksti Luumu JokelainenKuvat Outi Törmälä
Saara Kankaanrinnan mielestä ruokakeskustelu Suomessa on vinksahtanut: puhumme siitä, mistä ruoka tulee, vaikka pitäisi puhua maaperästä ja siitä, mistä lannoitteet tulevat.
”Ne ovat tärkein asia ympäristön kannalta”, Kankaanrinta sanoo. Hän on orgaanisia lannoitteita tuottavan Soilfoodin toimitusjohtaja ja mukana myös useissa muissa biotaloushankkeissa ja alan yrityksissä hallituksen jäsenenä.
”Ruoantuotannon energiakulutuksesta puolet menee keinotekoisten lannoitteiden valmistukseen. Tämä on täysin älytöntä, sillä koko lannoitusprosessin voisi hoitaa paikallisesti kierrättämällä teollisuuden sivuvirtoja eli jätteitä.”
Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, ennen kaikkea fosforia, kaliumia ja typpeä. Näitä kaikkia on tavallisessa lannassa. Lannan ravinteet eivät kuitenkaan ole oikeassa suhteessa toisiinsa, ja siksi tarvitaan myös keinotekoisia lannoitteita. Niistä aiheutuu ympäristöhaittoja eivätkä ne ole maaperälle hyväksi. Kankaanrinnan Soilfood on tarttunut tähän ongelmaan: se tekee Suomessa jo olemassa olevista jätteistä orgaanisia lannoitteita, jotka hoitavat maaperää ja huolellisten viljelykeinojen kanssa muuttavat pellot tehokkaiksi hiilinieluiksi.
”Jos maata hoidettaisiin oikein, se saataisiin kunnolla sitomaan hiiltä. Tämä on ylivoimaisesti tehokkain tapa vaikuttaa ilmastonmuutokseen”, Kankaanrinta sanoo.
Se olisi myös taloudellisesti järkevää.Suomessa käytetään vuosittain jopa satojen miljoonien eurojen arvosta kemiallisia lannoitteita. Tämä raha ei jää Suomeen – vaikka lannoite valmistettaisiinkin täällä, tuodaan ravinteet ulkomailta. Fosforia tosin louhitaan Siilinjärvellä, mutta myös Suomen ainoan fosforikaivoksen omistus on norjalaisissa käsissä. Fosfori on rajallinen luonnonvara, jonka on arvioitu loppuvan 100–400 vuodessa.
”Aina puhutaan vain öljyn loppumisesta, vaikka pitäisi puhua fosforista. Sitä ei voi korvata millään eikä ilman sitä ole elämää”, Kankaanrinta sanoo.
Keinolannoitteissa on myös se ongelma, että ne eivät sisällä eloperäistä ainetta, jota toimiva maaperä kaipaa.
”Jotta pieneliöstö toimii, tarvitaan orgaanista ainetta. Keinolannoitteet ovat yksinään ikään kuin liian helppoja, kasvien ei tarvitse tehdä töitä. Tämä ja liian yksipuolinen viljely johtavat siihen, että juuristot eivät kasva syvälle eivätkä siten vie hiiltä kunnolla maaperään.”
Kaikki keinolannoitteiden ravinteet eivät myöskään imeydy kasveihin vaan valuvat Itämereen sitä rehevöittämään.
Viljelyskelpoista maaperää on jo nyt niukasti ja se kuluu rajua vauhtia. Maapallon väkimäärä ja sen myötä ruoan tarve kasvavat. Käyttämällä orgaanisia lannoitteita maaperää voitaisiin parantaa.
Orgaanisten lannoitteiden tuotanto on alkamassa, ja kaikkia maanviljelijöitä toivotaan tietenkin niiden käyttäjiksi. Eloperäinen lannoiteprosessi menee suunnilleen näin: Ensin orgaanisessa jätteessä, esimerkiksi lannassa tai puu- ja paperiteollisuuden jätteissä, olevien ravinteiden määrät tasapainotetaan. Sitten ne kuskataan lähimmälle pellolle. Maaperä voi hyvin ja jätteestä on muokattu tehokas lannoite – lannoite, joka menee kasviin, ei Itämereen.
”Ideana on laittaa ravinteet kiertämään koko matkan eikä vain pellolta lautaselle. On hölmöä jättää kierron loppupää oman onnensa nojaan ja tehdä siitä turha ongelma. Koko kierron huomioiminen maataloudessa ei ole ollut aiemmin taloudellisesti kannattava tapa toimia”, Kankaanrinta sanoo. Hän uskoo, että tilanne on muuttumassa. Laskelmien mukaan orgaanisista lannoitteista tulee maanviljelijöille kannattavaa.
”Aloittaa voi ravinteiden yhteispelillä, käyttämällä molempia. Tärkeintä on, että maan kasvukuntoa vaalitaan. Meidän on kaikkien tehtävä yhdessä asian eteen töitä, muuten emme selviä.” ■
Saara Kankaanrinta on Soilfoodin lisäksi perustanut Elävä Itämeri -säätiön ja mukana muun muassa nyhtökaurayritys Gold&Green Foodsin hallituksessa.
