Perheeseemme pakolaisena asumaan tullut nuori aikuinen muutti omilleen ja kutsui meidät Suomi-perheensä jäsenet kylään.
Istuin sohvalla ja ihastelin kauniisti sisustettua pikku kotia, kun katseeni kiinnittyi sohvapöydän kunniapaikalle sijoitettuihin kehystettyihin valokuviin. Kehyksissä oli kahden virkapukuisen poliisin kuvat, varmaan netistä tulostettuina.
”He on mun omat poliisit, Janne ja Marianna”, pakolaisperheenjäsenemme selosti iloisena, tietysti suomeksi.
”He on auttaneet mua paljon. Tykkään heistä tosi paljon.”
Kehyksissä perhe- ja poliisikuvien joukossa oli myös ainakin yksi sosiaalityöntekijä. Nämä ihmiset olivat uudelle suomalaiselle niin tärkeitä, että hän halusi nähdä heidän kasvonsa kotonaan joka päivä. Hän on myös ripustellut talvivaatteisiinsa runsaasti poliisin antamia miekkaheijastimia. Minä hetkenä tahansa hän pystyy pitämään innostuneen ylistyspuheen Suomen poliisille.
Meistä vanhasuomalaisista useimmille ei kai ole milloinkaan tullut mieleen rakastaa poliisia niin paljon, että kehystäisimme olohuoneisiimme poliisinkuvia. Siksi piti vähän totutella.
Suomessa poliisi suojelee, ja poliisi voi olla myös nainen
Uusi perheenjäsenemme on kokenut kotimaassaan kovia: nimenomaan poliisi oli hänelle yksi pahimmista turvallisuusriskeistä, poliisin harjoittama väkivalta oli jokapäiväinen uhka. Suomessa hänen oli aluksi vaikea suhtautua poliisiin, mutta kun totuus paljastui, ylistykselle ei ole tullut loppua: Suomen poliisi ei hakkaa ketään, vaan suojelee väkivallan kohteita ja ottaa kiinni hakkaajia. Suomen poliisi ei syrji, vaan suhtautuu myös vähemmistöihin asiallisesti. Suomen poliisille ei tarvitse (eikä saa) maksaa mitään, jos haluaa saada asiansa hoidetuksi.
Suomen poliisi ei vie ketään määräämättömäksi ajaksi tyrmään, vaan saapuu pyynnöstä maahanmuuttajien kouluun kertomaan, että Suomessa pitää elää ihmisiksi ja ketään ei saa kiusata millään perusteella. Ihmeellisen hienoa on, että suomalainen poliisi voi olla myös nainen – ja että poliisin kanssa voi jutskailla myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.
90 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin
Tutkimusten mukaan suomalaisistakin noin 90 prosenttia luottaa poliisiin. Tämä ei selity ainoastaan poliisin pitkäaikaisella imagotyöllä, vaan myös ja ennen kaikkea tosiasioilla sen takana. Useimpien ihmisten kohtaamiset poliisin kanssa ovat sujuneet ilmeisen mallikkaasti.
Poliisin virassa on tätä nykyä noin seitsemän tuhatta henkilöä, joten jo tilastollisesti on todennäköistä, että joukossa on joku toopempikin. Etupäässä suomalaiset poliisit osaavat käyttäytyä, ja jos eivät osaa, saavat siitä heti palautetta. Poliisien joukossa on myös todellisia sosiaalisia lahjakkuuksia, taitavia ihmistyön tekijöitä.
Suomessa poliiseja on väkilukuun nähden vähän, vain 1,3 tuhatta asukasta kohden. Ruotsissa luku on kaksi ja Saksassa vähintään 2,3. Alle viisi prosenttia väestöstä tekee noin puolet kaikista rikoksista, mutta enemmistö osaa elää työllistämättä rikospoliisia lainkaan.
Rivipoliisi saa kiitosta, poliisijohto ei
Rivipoliisit suoriutuvat arjestaan tavallisesti hyvin, usein jopa esimerkillisesti. Samaa ei voi sanoa ylimmän poliisijohdon toiminnasta Jari Aarnion tapauksessa. Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, Helsingin poliisin entinen komentaja Jukka Riikonen ja poliisipäällikkö Lasse Aapio saivat viime viikolla syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta, käytännössä Aarnion valvonnan laiminlyömisestä.
Rikosvastuu on yksi asia. Poliisitoiminnan maine, kunnia ja uskottavuus ovat toinen. Jari Aarnion toimet paljastuivat jo vuosia sitten, mutta tähän mennessä yksikään korkea poliisijohtaja ei ole oma-aloitteisesti ottanut vastuuta eroamalla virastaan.
