Kalifornian Montecito on idyllinen paikka. Tyynen valtameren hiekkarannat ovat loputtomia, sää pysyy aurinkoisena vuoden ympäri ja läheisiltä Santa Ynezin vuorilta avautuvat patikoijille hulppeat maisemat. Täällä pyörälenkeistä ja merenrantakävelyistä nauttii vihdoin ilman valokuvaajien jatkuvaa läsnäoloa myös prinssi Harry, 37, joka on onnistunut pakenemaan menneisyytensä kahleita sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.

Vuonna 2020 Harry ja Meghan kertoivat luopuvansa Britannian kuningashuoneen edustamisesta ja asettuivat asumaan Yhdysvaltoihin. Harryn mukaan pari teki päätöksensä oman mielenterveytensä vuoksi. Britanniassa pari oli kokenut erityisesti Meghanin olevan perinteisen ja sosiaalisen median vihan uhri. Ensimmäisen raskauden aikana jahti johti itsetuhoisiin ajatuksiin. Myös Harry voi kotimaassaan huonosti.

”Historia toisti itseään. Meghania olisi jahdattu niin kauan, että hän kuolee. Olisin voinut menettää toisen elämäni naisen”, Harry kommentoi hänen ja Oprah Winfreyn Apple TV+:lle tekemässä dokumenttisarjassa The Me You Can’t See, joka keskittyy mielenterveysongelmiin.

Kuninkaallisessa perheessä parin lähtöä ei Harryn mukaan ymmärretty, mutta terapian ansiosta hänellä itsellään oli voimaa asettua eri kannalle esimerkiksi isänsä, prinssi Charlesin kanssa.

”Isäni mielestä minun ja Williamin pitäisi kokea asiat samalla tavalla kuin hän. Mielestäni siinä ei ole järkeä. Jos kärsii itse, se ei tarkoita sitä, että omien lasten pitäisi”, Harry kertoo ohjelmassa Oprahille.

Yhdysvalloissa Harryn elämän sisältö on muuttunut voimakkaasti siitä, mitä se kuningashuoneen ytimessä oli. Hän ja Meghan ovat muun muassa solmineet Netflixin kanssa miljoonasopimuksen ja käynnistäneet oman Archewell-hyväntekeväisyysjärjestön. Pari on ollut mukana tuottamassa sisältöä myös muille globaaleille mediayhtiöille, ja Harry on nimitetty valmennusyrityksen vaikuttavuusjohtajaksi.

Vuonna 2022 hän julkaisee muistelmansa.

Osa näkee parin tekevän kaiken dollarinkuvat silmissä, mutta toiset ovat sitä mieltä, että halu työskennellä paremman maailman eteen on aitoa. Esimerkiksi osa muistelmien tuotosta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.

”Elämäni tulee aina olemaan palvelemista julkisuudessa”, Harry luonnehti BBC:n haastattelussa kevättalvella 2021.

Prinssi on käyttänyt poikkeuksellista julkisuusarvoaan erityisesti ilmaston ja ihmisten mielenterveyden parantamiseksi. Arvokkainta hänelle itselleen vaikuttaa kuitenkin olevan se, että toisin kuin ennen, nykyään ympäristön kauniit olosuhteet tuntuvat olevan sopusoinnussa hänen sisäisen maailmansa kanssa.

Harryn mukaan hän on oppinut terapiassa ja Meghanin rinnalla enemmän kuin 32 vuotena niitä ennen.

”Elämäni on nyt sitä, mitä sen piti olla jo aikaisemmin. Voin paremmin, enkä saa paniikkikohtauksia. Olen saanut ajatteluuni selkeyttä tavalla, johon en koskaan uskonut”, Harry sanoo Oprahin kanssa tekemässään dokumenttisarjassa.

Arki 12,5 miljoonan euron amerikkalaisessa huvilassa on verrattain tavallista. Esimerkiksi iltaisin pari syöttää, kylvettää ja nukuttaa kaksivuotiaan Archien ja Lilibet-vauvan. Sen jälkeen Meg, joksi Harry puolisoaan kutsuu, kokkaa tai pari tilaa ruokaa kotiin. Ennen nukkumaanmenoa sängyssä katsotaan televisiota, esimerkiksi amerikkalaista visailuklassikkoa Jeopardya tai Netflixiä.

Harry kokee pelastaneensa toisen elämänsä naisen, mutta ei ole unohtanut ensimmäistä, jonka menetti vain 12-vuotiaana. Hän on halunnut tehdä äitinsä ylpeäksi ja on varma, että sitä Diana olisi.

”Hän olisi halunnut elää tällaista elämää ja meidänkin elävän sitä”, hän kommentoi asiaa dokumenttisarjassa.

Lastenhuoneessa on kuva Dianasta, jota Archie ja Lilibet eivät koskaan tapaa. Isoäiti elää kuitenkin perheen puheissa siinä määrin, että yksi Archien ensimmäisistä sanoista oli ”mummi”. Yli 24 vuotta Dianan poismenon jälkeen Harry pystyy ajattelemaan äitiään paljon ja mielellään. Dokumentissa hän sanoo: ”En ole koskaan tuntenut äitini läheisyyttä niin kuin nykyään.”

Lähellä sydäntä on välimatkasta ja virallisen statuksen muutoksesta huolimatta myös oma rakas isoäiti, kuningatar Elisabet.

Mediatietojen mukaan Harry on hyvin huolissaan 95-vuotiaan hallitsijan sairastelusta ja pohtii mahdollisuutta tuoda Lilibet tapaamaan ensimmäistä kertaa kaimaansa tänä jouluna.

Isoveljensä Williamin varjossa kasvanut, raikuliprinssiksi tituleerattu punapää on kasvanut kovien kokemusten ja vuosien terapian kautta omaksi itsekseen, ja on valmis kertomaan tunteistaan, ajatuksistaan ja omasta henkisestä kasvustaan koko maailmalle.

Se järisyttää maailman kuuluisinta monarkiaa, mutta voi myös antaa lohtua ja esimerkkiä miljoonille tavallisille ihmisille. Juuri sitä Harry tavoittelee.

”Kaikki tuntevat jonkinlaista tuskaa. Jos sitä ei käsittele, se alkaa ilmentyä monin eri tavoin hallitsemattomasti ja yllättäen ja syödä meitä sisältä päin ilman, että sitä ymmärtää. Olen kokenut sen omakohtaisesti”, hän kommentoi asiaa tv-dokumentissa.

Prinssi haluaa auttaa, mutta erityisesti antaa Archielle ja Lilibetille erilaiset lähtökohdat elämään kuin hän itse sai.

”On vastuuni ja velvollisuuteni katkaista kierre. Kenenkään muun ei tarvitse joutua kokemaan samaa, mitä itse koin.”

Prinssi Henry Charles Albert David syntyi satumaiseen yltäkylläisyyteen 15. syyskuuta 1984. Hänen isoäitinsä on Ison-Britannian pitkäikäisin ja -aikaisin hallitsija, kuningatar Elisabet II. Harry oli syntyessään kruununperimysjärjestyksessä kolmantena isänsä ja isoveljensä jälkeen.

Periaatteessa hänellä piti olla kaikki mahdollinen. Perheessä oli kaksi rakastavaa vanhempaa ja ainakin pintapuolisesti täydelliset puitteet täydelliselle lapsuudelle ja nuoruudelle.

Lastenhoitajien keskellä, linnojen käytävillä ja uima-altaiden äärellä pikkuprinssi halusi kuitenkin jotain muuta.

”Halusin olla tavallinen. Pelkkä Harry”, hän vuodatti tuntojaan tv-dokumentissa.

Prinsessa Diana oli osallistuva ja hupsutteleva äiti, joka halusi tarjota pojilleen kokemuksia tavallisesta lapsuudesta. Hän vei prinssejä huvipuistoon, eläintarhaan ja McDonald’siin. Etuoikeutetulle Harrylle yksi lapsuuden kohokohdista oli hampurilaisateriasta saatava pikkuinen muovilelu.

Pilkahdukset tavallisesta elämästä eivät kuitenkaan tehneet elämästä tavallista. Tosiasia oli, että heidän perheensä oli maailman seuratuin lapsiperhe. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli prinsessa Diana, joka kamppaili hajoavan avioliiton, syömishäiriön ja suhdehuhujen kanssa.

Harrylle muistot palaavat kipeinä yhä mieleen. Yhdessä päällimmäisistä muistoista pieni prinssi Harry istuu auton takapenkillä. Turvavyö puristaa, vieressä on isoveli, kaksi vuotta vanhempi prinssi William. Etupenkillä autoa yrittää ohjata äiti, Walesin prinsessa Diana, mutta ajaminen Lontoon kaduilla on hankalaa, koska kyyneleet tulvivat hänen silmistään. Maailman kuuluisinta naista, Ison-Britannian tulevan kuninkaan Charlesin puolisoa ahdistavat valokuvaajat, jotka piirittävät autoa joka puolelta.

Joka päivä, joka kerta.

Prinssi Harry on neljän, viiden, kuuden, joka tapauksessa hyvin pieni, ja hän tuntee olonsa avuttomaksi.

”Olin mies, mutta liian nuori auttaakseni naista”, Harry muistelee aikuisena.

Vuosikymmeniä myöhemmin hän tuntee usein samaa avuttomuutta. Aina kun hän istuu lentokoneessa palaamassa takaisin kotikaupunkiinsa Lontooseen ja turvavyö puristaa, hän on huolissaan, peloissaan ja levoton.

Tv-dokumentissa hän muistelee aikaa: ”Tunsin, että minua ajetaan takaa. Etten voi paeta. Lontoo laukaisee minussa asioita, enkä pitkään aikaan ymmärtänyt miksi.”

Harry näki läheltä, miten paparazzien jatkuva jahtaaminen ahdisti hänen äitiään ja lopulta vaikutti tämän kuolemaan. Elokuun lopussa 1997 prinsessa Diana loukkaantui vakavasti pariisilaisessa tunnelissa, kun hänen ja hänen seurustelukumppaninsa Dodi Fayedin autoa kuljettanut mies ajoi onnettomuuden valokuvaajien takaa-ajamana. Samana yönä Diana kuoli.

Balmoralin linnassa Skotlannissa Charlesin oli herätettävä poikansa ja kerrottava näille, että rakas äiti on poissa.

Harry on kiitollinen siitä, kuinka kuningatar Elisabet suojeli poikien yksityisyyttä välittömästi tapahtuneen jälkeen ja miten myös oma isä tuki heitä.

”Hän oli kahdesta vanhemmasta se, joka jäi jäljelle, ja hän yritti tehdä parhaansa ja varmistaa, että meitä suojeltiin ja meistä huolehdittiin. Mutta samaan aikaan hänkin oli keskellä omaa suruaan”, Harry muisteli BBC:n dokumentissa vuonna 2017, tasan 20 vuotta äitinsä poismenon jälkeen.

Nuorelle prinssille traumaattisinta ei ollut äidin kuolema, vaan se, mitä kaikkea siihen liittyi. Samat paparazzit, jotka jahtasivat prinsessa Dianaa kuljettanutta autoa, kuvasivat häntä myös vakavasti loukkaantuneena auton sisällä.

Myöhemmin pian 13 vuotta täyttävä Harry laitettiin kävelemään televisioiduissa hautajaisissa arkun perässä yhdessä veljensä ja isänsä kanssa ja seuraamaan julkisissa tilaisuuksissa, kuinka tuntemattomat ihmiset surivat hänen äitiään.

Hän muisteli myöhemmin:

”Viimeinen asia, mitä olisin silloin halunnut tehdä, oli lukea, mitä muut ihmiset sanoivat minun äidistäni. Toki oli koskettavaa tietää se, mutta siihen aikaan olin yhä šokissa. Mietin, että kyse on minun äidistäni. Te ette ikinä edes tavanneet häntä.”

Harry tunsi vihaa, mutta patosi sen sisälleen. Kukaan muukaan omassa perheessä ei puhunut tapahtuneesta, joten hänkin vaikeni. Nuori miehenalku ei edes halunnut ajatella äitiään.

”Sen muistaminen, ettei hän koskaan palaisi, teki minut surulliseksi. Miksi olisin halunnut ajatella jotain surullista?”

Viitisentoista vuotta Dianan kuoleman jälkeen Harry oli aikuinen mies. Hän läheni kolmeakymmentä, mutta vaikeni edelleen. Sisäinen tuska ei ollut poistunut. Se pyrki ahnaasti pintaan joka kerta, kun hän astui edustustehtävissä julkisuuteen.

Nuoren prinssin keho oli taistele tai pakene -tilassa. Hänelle nousi helposti kylmä hiki ja hän sai paniikkikohtauksia. Hän oli varma, että kaikki muut huomasivat, kuinka punainen hän oli ja kuinka paljon hän hikoili. Se nolostutti. Viikonloppuisin hän joi ja käytti huumeita.

”Päihteiden käyttö ei enää ollut hauskaa, vaan pakenemista, mutta en tajunnut sitä silloin. Elämäni oli painajaista 28-vuotiaasta 32-vuotiaaksi.”

Tilannetta eivät helpottaneet julkiset skandaalit. Parikymppisen prinssin maine ryvettyi muun muassa silloin, kun hänet kuvattiin alastomana nuoren naisen kanssa lasvegasilaisessa hotellihuoneessa ja kun hän juhli natsiksi pukeutuneena. Ero nuhteettomaan ja vastuulliseen, jo 28-vuotiaana Katensa kanssa avioituneeseen isoveli Williamiin kasvoi.

Samaan aikaan Harry oli kuningasperheen ydinjäsenistä se, joka oli asemansa ja elämäntilanteensa puolesta helppo lähettää edustamaan ulkomaille. Hän koki velvollisuudekseen vastata pyyntöihin kyllä, vaikka oli romahduspisteessä. Hän muisteli kaiholla kymmentä vuotta armeijassa. Etenkin aika Afganistanissa kaukana valokuvaajien ulottumattomissa oli hänen elämänsä parasta aikaa. Siellä hän sai aloittaa pohjalta ja olla yksi muista, tavallinen Harry.

Kun hän kolmekymppisenä yritti puhua ristiriitaisista ja tuskallisista tunnoistaan ei niin tavalliselle perheelleen, vastaanotto oli karu.

”Ole vain mukana tässä pelissä, niin elämästäsi tulee helpompaa", kuului neuvo.

Harrylle vaikeneminen alkoi kuitenkin olla vuosi vuodelta vaikeampaa.

”Minussa on hyvin paljon äitiäni. Koin olevani ulkopuolinen, mutta silti loukussa koneistossa. Minun oli kerrottava totuus.”

Lopullisesti muutokseen sysäsi rakkaus. Kesällä 2016 Harry tapasi yhteisen ystävän järjestämillä sokkotreffeillä amerikkalaisen näyttelijän Meghan Marklen. Kun he erään kerran suhteensa alkupuolella riitelivät, Harry taantui kuin 12-vuotiaaksi lapseksi. Hän kertoo asiasta myös tv-dokumentissa:

”Sinun on mentävä puhumaan jollekin, Meghan kommentoi.”

Harry oli kuullut saman neuvon elämässään aiemminkin ja kieltäytynyt jyrkästi. Hän ajatteli, ettei koskaan tarvitsisi terapiaa. Nyt hän oli kuitenkin elämänsä valinnan edessä.

”Jos en suostu keskustelemaan ammattilaisen kanssa, menetän naisen, jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni”, Harry pohti ja aloitti vuosia kestävän hoitosuhteen.

Terapiassa hän huomasi, että hänen sisällään oli paljon oman äidin kohtelusta ja kuolemasta kertynyttä vihaa. Jos hän haluaisi päästä siitä eroon, olisi kohdattava trauma, käsiteltävä se ja jatkettava eteenpäin.