Tallista kuuluu hirnuntaa, ja ovesta säntää ulos ruskeapilkkuinen koira, kintuistaan niin vikkelänketterä kuin pentukoira olla voi. Perässä rynnistää kaksi mäyräkoiraa ja norwichinterrieri.

Ruskeapilkkuinen on Emilia ja Valtteri Bottaksen viiden kuukauden ikäinen dalmatiankoira Fanni, joka on saanut nimensä Emilian toisen nimen mukaan. Loppu riehakkaasta koirajengistä on Sanna Backlundin perheen koiria.

Janakkalassa sijaitseva Hattel Horse on esteratsastaja, valmentaja Sanna Backlundin valtakuntaa, ja Emilia Bottas on tänäänkin siellä, koska Sanna Backlund on hänen valmentajansa.

Vuonna 1988 toimintansa aloittaneessa tallissa oli aluksi kahdeksan karsinaa, nyt niitä on jo kolmekymmentäviisi. Valmennettavia Backlundilla on kymmenkunta, ja hän vastaa myös esteratsastuksen maajoukkueen valmentamisesta.

Emilia Bottas tunnetaan entuudestaan menestyksekkään kilpauintiuran tehneenä Emilia Pikkaraisena. Bottas hänestä tuli, kun hän meni naimisiin formulakuski Valtteri Bottaksen kanssa vuonna 2016.

Sanna Backlund puolestaan saavutti ensimmäiset esteratsastuksen voittonsa Sanna Salosena. Hänen isänsä on ralliautoilija Timo Salonen.

– Emme juttele Emilian kanssa autourheilusta, mutta tänä syksynä olimme yhdessä Monzassa katsomassa F1-kisoja. Se oli melkoinen elämys. Koko valtavan sirkuksen suuruuden oivaltaa vasta paikan päällä, Sanna Backlund sanoo.

Sannaa ja Emiliaa yhdistää hauskan yhteensattuman takia autourheilu, mutta ennen kaikkea valmentajasuhde ja intohimoinen paneutuminen kilpaurheiluun.

Vahva kilpailuvietti, niin voidaan syystä myös sanoa.

Uimarin ura on takana, mutta esteratsastajana Emilia Bottaksella on vielä paljon edessään.

– Olen aina halunnut ratsastaa, vaikka olen tiedostanut ratsastamisen riskit. Pelolle ei saa silti antaa valtaa.

Valmentaja Sanna Backlund kuuntelee valmennettavaansa ja toteaa, ettei ole joutunut vakaviin onnettomuuksiin hevosten kanssa. Murtumia on toki tullut, ja hän sanoo, että jos on valmiiksi arka, se antaa lisäsyyn olla arka.

Hevonen on luonteeltaan pakoeläin, sitä Sanna Backlund korostaa.

– Kypärä pitää aina olla päässä, ja silti potku päähän on vaarana. Hevosten kanssa ei pidä ottaa riskejä. Lokakuun alussa hollantilainen Bert Romp kuoli onnettomuudessa, kun hevonen potkaisi häntä lastaustilanteessa. Paikalle tilattiin lääkärihelikopteri, ja hänet kuljetettiin sairaalaan leikattavaksi aivoverenvuodon takia, mutta hän ei selvinnyt onnettomuudesta.

59-vuotias Romp valittiin keväällä luotsaamaan Suomen esteratsastusta, ja hän ehti tutustua suomalaisiin ratsastajiin ja hevosiin ensimmäistä kertaa vappuna.

Sanna Backlund vertaa oivaltavasti lajin vaativuutta formula-autoihin.

– Ei juuri ajokortin saanutta voida istuttaa formula-auton rattiin, eikä vasta ratsastuksen aloittanut ole valmis kilpahevoselle.

Esteratsastus on niin haasteellinen ja kaiken ajan vievä laji, että Sanna Backlund ehti kerran jo lopettaakin sen.

– Fyysinen kunto on tärkeää, mutta pelkästään satulassa istuminen ei riitä. Ratsastukseen on sitouduttava henkisesti, ja sekin on raskasta. Hevoset ovat vaativia urheiluvälineitä, ja niiden on oltava laadukkaita. Ne vammautuvat helposti, ja tie huipulle on pitkä.

Hän toteaa, että homman nimi on myös se, ettei yksinomaan Suomessa treenaamalla lähdetä ylöspäin.

– Meidän pitäisi ottaa mallia ruotsalaisista esteratsastajista. He ovat jäätävän vahvoja juuri nyt.

Hyvä valmentaja on juuri sellainen kuin Sanna Backlund: määrätietoinen ja sopivan tiukka. Nopeasti syttyvästä huumorintajustakaan ei ole haittaa.

– Hän ei toppuuttele minua, ja minun pitää itse uskoa kehitykseeni ja tehdä lujasti töitä, Emilia Bottas sanoo.

Vuosi sitten häntä valmensi vielä Mikael Wahlman, sitten valmentaja vaihtui Sannaksi.

Sanna Backlund kuuntelee oppilastaan ja sanoo:

– Emilian etu on vahva urheilutausta. Se ei silti auta heti oppimaan balanssia hevosen selässä, ei vaikka hän on uintiuran lisäksi harrastanut balettia ja triathlonia.

Hyväksi esteratsastajaksi tullaan vain harjoittelemalla, ja Emilia Bottas on siinä hyvä.

– Hän kuuntelee, vaikka on toki vahva luonne.

Realistisesti valmentaja sanoo, että Emilialla on vielä edessään vuosien työ huipulle.

Valmentajana sanna Backlund arvelee olevansa parempi kuin kymmenen vuotta sitten. Hän osaa tulkita oppilaiden tunteita ja näkee, ketkä jaksavat prässäämistä. Ärähtelystä hän sanoo päässeensä.

Emilia Bottaksen valmentamisessa tähtäin on tulevaisuudessa, kuten pitääkin olla.

– Emilia osti juuri Hollannista huippuvarsan, ja se on neljän vuoden päästä valmis koulutettavaksi. Tällä ratsukolla – siis Emilia ja uusi hevonen – on mahdollisuus saavuttaa huippu. Se vaatii paljon rutiinia, sillä kärkeen ei pongahdeta hetkessä. Mitä kokeneempi ratsastaja on, sitä vahvemmin hänellä on rutiini ja kokemus jo selkärangassa.

Emilia Bottaksen kolme hevosta on Janakkalassa Hattel Horsen -tallilla, ja kahdella hän kilpailee Helsinki Horse Show’ssa. Yksi hevonen – eläkeläinen, jolla on paljon kilometrejä takana – hänellä on Tuusulassa.

Taluttaessaan kentälle Dylan-hevostaan hän sanoo, ettei kärsivällisyys ole sen parhaita ominaisuuksia.

– Ei minulta silti mene hermot kesken treenien! Ja onneksi meillä on Sannan kanssa samanlainen huumorintaju ja sanomme asiat suoraan.

Emilia harjoittelee kuutena päivänä viikossa. Se osoittaa, että kyseessä on vakavasti otettava ammatinvaihto. Ammatti, jota hän arvelee tekevänsä vuosia.

Sanna Backlundin perheen kannustus kohti esteratsastajan kilpauraa oli vaimeaa, vaikka vanhemmat näkivät perheen ainokaisen kiinnostuksen hevosiin jo alle kouluikäisenä.

Kumpikaan vanhemmista ei ollut hevosihmisiä.

– Isihän ymmärsi vain ralliautoista. Hän yritti innostaa minua ajamaan mikroautoja, ja tykkäsin kyllä ajaa jäällä. Isi oli poniaikoinani kova antamaan neuvoja minulle, vaikka tieto- ja taitotasoa ei ollut yhtään. Norjassakin ihmiset kyselivät, että mitä tuo mies huutaa, kun isi komensi minua päivästä toiseen, että ”enemmän vauhtia, enemmän vauhtia”. Oppivathan viikonlopun aikana yhden suomalaisen lausahduksen!

Sanna sai kuitenkin oman Aleksandra-shetlanninponin jo viisivuotiaana.

– Myöhemmin opetin isälle, että hevonen ei ole ralliauto! Tosin sekä ratsastaessa että autoa ajaessa pitää osata tulkita ajolinjoja ja käännöksiä. Siksi isä osaa katsoa oikealla tavalla myös esteratsastusta.

Hän sanoo olleensa lapsena hemmoteltu lettipäinen tytönpallero.

– Isähän oli kolmesataa päivää vuodessa poissa kilpailujen takia, ja siksi juhannus oli hänelle pyhä hetki kotona. Jotain kuitenkin kertoo se, että hän juhannuksesta huolimatta lähti viemään minua kisoihin.

Nyt Timo Salonen seuraa lajia tyttären mukaan pari kertaa vuodessa.

Sanna Backlundilla ja hänen puolisollaan Markus Backlundilla on kuusivuotias Max-poika.

– Lajini vaativan harjoittelun takia ei moni tule äidiksi kovin varhain, enkä minäkään tullut. Silti yksi parhaista kausistani oli heti Maxin synnyttyä.

Äidin mukaan poika on puolipakotettuna kokeillut ratsastamista, mutta jääkiekko ja jalkapallo kiinnostavat häntä enemmän.

Päivän treenit ovat tällä kertaa ohitse, ja tummat sadepilvet nousevat järven takaa. Emilia Bottas taluttaa Dylanin talliin ja antaa sille muutaman porkkanan kiitokseksi hyvin menneestä treenistä.

Sanna Backlund lähtee hakemaan Maxia eskarista, ja Emilia Bottas istuu autoonsa ja lähtee ajamaan kotiin kohti pääkaupunkiseutua.

– Kun sanoin aamulla Fannille, että missä Valtteri, se vikisi ja etsi Valtteria ympäri kotia.

Se tarkoittaa sitä, että Valtteri Bottas on tulossa kotiin Japanista Suzukan-osakilpailusta ja ehtii olla hetken kotona ennen Yhdysvaltojen-reissua.

Viikonloppuna on myös Emilia Bottaksen vuoro loistaa, sillä Helsinki Horse Show ajoittuu samoihin päiviin kuin F1-kisojen Austinin-osakilpailu.●