Yhdysvaltain sisäosissa maakrapuna kasvanut Randy Wells oli teini-ikäinen, kun hän muutti vanhempiensa kanssa Floridaan vuonna 1970. Meri oli kiehtonut Wellsiä. Niinpä hän tarjoutui vapaaehtoiseksi assistentiksi paikalliselle tutkijalle, joka selvitti pullokuonodelfiinien vaellusreittejä Sarasotan lahdella.
– Kun aloitimme, meillä ei ollut hajuakaan siitä, mitä löytäisimme. Täysin koemielessä tehty merkintätutkimus olisi saattanut johtaa moneen suuntaan, kertoo tohtori Wells.
Villidelfiinien tarkkailu johti yllättävään ja uraauurtavaan havaintoon siitä, että ne eivät olleet läpikulkumatkalla, vaan sama delfiinien joukko asutti suhteellisen pientä aluetta.
Nyt, 50 vuotta myöhemmin, Wells johtaa maailman pisintä käynnissä olevaa villidelfiinien tutkimusta, jossa Sarasotan pullokuonodelfiinejä seurataan jo kuudennessa sukupolvessa. Delfiinipopulaatiossa elää 170 yksilöä.
– Tunnistamme 95 prosenttia Sarasotan delfiineistä selkäevien perusteella.
Vanhin Sarasotan delfiini eli 67-vuotiaaksi
Sarasotan lahti on ainutlaatuinen luonnon laboratorio, jonka avulla tutkijat ovat oppineet paljon delfiinien käyttäytymisestä, biologiasta ja yksilöiden välisistä suhteista. Vanhin Sarasotan delfiineistä on 67-vuotiaaksi elänyt Nicklo.
Delfiininaaras voi poikia 48-vuotiaana. Poikaset pysyvät äidin luona 3–6-vuotiaiksi, kunnes emo saa uuden. Isät eivät kasvatukseen osallistu, eivätkä delfiinit solmi elinikäisiä kumppanuuksia.
Sarasotan tutkimuksen tuloksia hyödynnetään delfiinien ja niiden elinympäristöjen suojelussa. Pullokuonodelfiinejä elää lähes kaikissa maailman merissä.
Viime kesänä Suomenlahdella bongattiin kaksi pullokuonodelfiiniä, jotka ilmeisesti palasivat seikkailunsa jälkeen takaisin omille konnuilleen Pohjanmerelle ja Brittein saarten ympäristöön. Särkänniemen delfinaarion asukit olivat pullokuonodelfiinejä.
