Loppu vähän yllätti. Kaksoset syntyivät etuajassa, 9. toukokuuta viikolla 32+1. Tyttö painoi 1 695 grammaa ja poika 1 780 grammaa. Kolmen viikon kuluttua tilanne on jo parempi. Turun yliopistollisen keskussairaalan Tyksin vastasyntyneiden teho-osastolla nukkuvat vauvat ovat saaneet lisää painoa. ”Hertta” painaa 2 200 grammaa ja velipoika ”Oiva” 2 300 grammaa. Lasten äiti, 28-vuotias Annika Schrey on helpottuneen onnellinen. – Nyt he alkavat tuntua jo vauvoilta. Tuoretta äitiä odottaa yllätys. Heidi Santamäki kaivaa laukustaan pienen mekon, joka puetaan sairaanhoitaja Mari Aro-Välimaan avustuksella umpiunessa pötköttävän tytön päälle. – Hertan ensimmäinen mekko, Annika hymyilee. Nämä äitien hymyt ovat tärkeimpiä kiitoksia siitä työstä, mitä uusimman Apu-tonnin saanut ryhmä tekee: tekstiilejä Tyksin pienistä pienimmille.
Hertta sai mekon. Apu-tonnilla palkittu ompelijaryhmä luovuttaa tekemänsä vaatteet teho-osastolle syyskuussa.
Tyksin Vastasyntyneiden teho-osasto hoitaa ennenaikaisesti syntyneitä (keskosia) ja muita erikoissairaanhoitoa vaativia vastasyntyneitä. Osastolla on 10 tehohoitopaikkaa ja 8 tehotarkkailupaikkaa. Osastolla hoidetaan noin kuuttasataa vauvaa vuosittain. Suurin osa teho-osaston lapsista on syntynyt täysiaikaisina, keskosia on lukumääräisesti vähemmän, mutta etenkin pikkukeskosten (alle 1 500 g) hoitoajat ovat pitkiä, jopa 5–6 kuukautta. – Etenkin, jos pienipainoisuuden lisäksi on muitakin ongelmia, osastonhoitaja Helena Leino kertoo. Osaston historian pienin keskonen painoi syntyessään 370 grammaa. Tätä juttua tehdessä osaston pienin painoi syntyessään 510 grammaa. Vuonna 2014 Tyks aloitti vastasyntyneiden tehohoidon perhehuoneissa, ensimmäisenä Suomessa. Vanhemmat Vahvasti Mukaan -mallin (VVM) kehittämisestä Lääkäriliitto myönsi joulukuussa 2015 osastolle laatupalkinnon. Vastasyntyneiden tehohoito, kuten tehohoito ylipäätään, on hyvin laitevaltaista. Vauvoja pyritään hoitamaan mahdollisimman lempeästi.
Tällä hetkellä sosionomiksi opiskeleva Heidi Santamäki oli vuonna 2014 Satakunnan keskussairaalassa (SATKS) synnyttämässä poikaansa Joelia. Synnytys oli raju, lapsen sydän pysähtyi kahdesti synnytyksen aikana ja lopulta poika syntyi elottomana. Lapsi vietiin salamana teho-osastolle ja saatiin elvytettyä. Tilanteesta selvittiin lopulta säikähdyksellä. Joelista kasvoi vilkas ja reipas pikkupoika, josta tulee isona kuulemma jääkiekkoilija. Kun vauva oli vielä teho-hoidossa, Heidi mietti usein, miten kaiken huolen keskellä oli tärkeää yrittää löytää iloa ja positiivisuutta pienistäkin asioista, esimerkiksi värikkäistä vauvanvaatteista. Niitä oli kuitenkin vähän ja ne olivat hyvin kuluneita.
Pienten vaatteiden tarve on akuutti. 700 grammaa painava pikkukeskonen on limsapullon kokoinen ja käyttää kokoa 34. Tehdasvalmisteiset vaatteet alkavat kokonumerosta 50.
Intohimoinen ompelija Heidi alkoi alkuvuonna 2017 käymään kankaitaan läpi ja löysi paloja, joista ei saanut enää edes Joelille vaatteita, mutta pieniä vauvanvaatteita niistä olisi hyvinkin voinut ommella. – Tuli mieleen vastasyntyneiden teho-osasto. Laitoin kyselyn Facebookiin, että onko joku lahjoittanut joskus vauvanvaatteita sairaalaan, mitä niitä ommellessa pitäisi ottaa huomioon ja mistä saisi kaavoja. Kolmen lapsen äiti, kangaskaupassa työskentelevä merkonomi Noora Tutti, 28, vastasi ja vinkkasi ryhmän, joka teki vaatteita Hyksin vastasyntyneiden teholle. – Mutta Helsingin ryhmä oli jo aika loppusuoralla, joten päätimme Nooran kanssa ottaa yhteyttä Tyksiin, Heidi kertoo.
TYKS otti lahjoitusidean ilolla vastaan. Sairaaloille lahjoitetaan paljon nuppupeittoja (kevyitä tilkkupeittoja) sekä neulottuja villapeittoja, mutta helposti puettavista ja ennen kaikkea pienikokoisista vaatteista on puute.
Naiset kävivät juttelemassa osastonhoitaja Helena Leinon kanssa, valmistivat vaatteista koekappaleet ja kävivät sitten hoitajien kanssa läpi jokaisen vaatteen soveltuvuuden. Osasto toivoi iloisia lastenkuoseja ja värejä sekä selkeästi perinteisiä poikamaisia ja tyttömäisiä vaatteita – se oli myös useimpien vanhempien toiveissa. – Helsingin keskosvaateprojektin Facebook-ryhmä antoi kaavansa käyttöömme. Tiina Pollari on piirtänyt kaavat puhtaaksi digitaaliseen muotoon ja päivittänyt ohjeistuksen. Kirsi Patjas-Pimiä on sarjoittanut kaavat eri kokoihin ja valmistanut kaava-arkit. Turun projektia varten kaavoja on hieman muutettu osaston toiveiden mukaan. Kun kaavat ja suunnitelmat olivat valmiit, perustimme Facebook-ryhmän Keskosvaatteita Tyksiin, Heidi kertoo.
Vaatteiden lisäksi ompelijaryhmä tekee teho-osastolle myös liinavaatteita mittojen mukaan sekä vauvojen avokehtoihin valolta suojaavia huppuja.
Sairaalan tarpeen voi selittää näin: 700 grammaa painava pikkukeskonen on noin limsapullon kokoinen ja käyttää kokoa 34. Tehdasvalmisteiset vaatteet alkavat kokonumerosta 50. Sen lisäksi, että pikkukeskonen hukkuu valtavaan vaatteeseen, valmisvaatteet eivät ota huomioon hoitotoimenpiteitä. Koska vauvoilta otetaan verikokeet kantapäistä, ennen verikoetta on riisuttava koko potkupuku. Nyt Apu-tonnin saanut ryhmä ompelee sairaalalle potkupukuja, joissa kantapäät on jätetty valmiiksi auki. – Vauvaa täytyy pukiessa liikuttaa mahdollisimman vähän. Vaatetta ei voi myös vetää vauvan pään yli ja letkut tarvitsevat tilaa, Noora kertoo.
Naiset esittelevät pikkuruisen mekon, jonka olkapäillä olevat nepparit mahdollistavat vaatteen pukemisen ilman, että vauvan kädessä olevaan kanyyliin täytyy koskea. Osa keskosvaatteista on myös vuoritettu, koska keskosten lämmönsäätely ei ole vielä kehittynyt. Saumojen on oltava pieniä ja litteitä, ja ylimääräisiä saumoja on vältettävä. Koska keskosen iho on erittäin herkkä, ryhmä käyttää materiaaleina mm. 100-prosenttista puuvillaa ja puuvillaelastaania eli trikooneulosta. Vaatteissa ei ole turhia vetoketjuja, nappeja tai röyhelöitä, sillä niiden on kestettävä rajun pesulapesun korkeat lämpötilat. Tyttömäiseksi tunikan saa kankaalla, värillä tai helmaa leventämällä. Jokaisesta ompelemastaan vaatteesta Noora tekee ryhmälle ohjekansion, jossa vaatteen teko näytetään vaihe vaiheelta. – Potkuhousujen avokantapää saattaa olla aloittelijalle aika haastava.
Hertan paino on jo noussut mukavasti, samoin Oiva-veljen. Äiti, 28-vuotias Annika Schrey (vas.) on helpottunut.
Akuutein puute on neppareista. Valmisvaatteiden nepparit ovat isoja ja paksuja. Koon 34 mekko tarvitsee käsinommeltavat, pienen pienet 7–9-milliset nepparit, joita myydään vain muutamassa kaupassa. – Sen verran harvinaisia ne ovat, että tämänkin mekon nepparit ovat mummoni ompelulaarista, Heidi kertoo. Pieniä neppareita löytyy esimerkiksi Virosta, joten Apu-tonnin avulla hankitaan isompi erä ja jaetaan niitä koko ryhmälle. Neljä varsinaissuomalaista yritystä on lahjoittanut ryhmälle kankaita ja nauhaa, mutta lahjoituskankaista noin 80 prosenttia on tyttömäisiä kankaita. Toinen puoli Apu-tonnista menee siis poikamaisiin kankaisiin. Vaatteet luovutetaan osastolle syyskuussa.
Lue lisää: www.apu.fi/kategoria/apulaiset
Apulaiset 2017 Kannusteohjelma, jolla haetaan ihmisiä, ryhmiä, hankkeita ja toimenpiteitä, jotka auttavat yhteisöään lisäämään yhteiskuntaamme laatua sekä tuottamaan iloa ja hyvinvointia. Käynnistetyt hankkeet voi ilmoittaa ehdolle täältä.
Apulaiset-raati valitsee kerran kuussa hankkeen, jolle lahjoitetaan Apu-tonni. Raatiin kuuluvat Katri Helena, Mikko Kuustonen, Sanna Kiiski ja päätoimittaja Marja Aarnipuro
