Koti on yhden huoneen kokoinen hökkeli. Aaltopeltinen katto hehkuu kuumana lähes 40 asteen paahteessa. Kakuman pakolaisleiri Pohjois-Kenian köyhimmässä maakunnassa Turkanassa on täynnä samanlaisia aavikolle pystytettyjä hökkeleitä. Ne ovat lähes 200 000 pakolaisen koteja, monille pysyvä asuinsija.

32-vuotias Mukahirwa Facaste pitelee sylissään kahdentoista päivän ikäistä kuopustaan. Vielä nimetön vauva on hänen kahdeksas lapsensa. Vastuu lasten hoitamisesta on leirillä muutenkin naisten kontolla – Mukahirwalla vielä enemmän, sillä hänen puolisonsa on menettänyt sodassa toisen jalkansa.

– Pakenimme tänne Kongosta vuonna 2016. Elämä ei täälläkään ole helppoa, vaikka sotaa ei sentään ole. Meillä on puutetta kaikesta: vedestä, ruuasta, vaatteista, kengistä, hän kertoo tulkin välityksellä ja nyökyttelee ajatukselle perhesuunnittelusta.

Perhe on toistaiseksi säästynyt koleralta. Epidemia alkoi toukokuisten rankkasateiden jälkeen, jolloin leirin kuoppaiset tiet muuttuivat mutavelliksi, ja leirin entisestäänkin huono hygienia paheni.

Vettä kaivetaan kuivuneesta joenuomasta, eikä se vesi ole juomakelpoista. Sitä on silti juotava, kun muutakaan ei ole.

Puutteen keskellä suurta iloa antaa lahja, joka on luovutettu Mukahirwalle synnytyksen jälkeen. Se on Suomen World Visionin lahjoittama äitiyspakkaus, Finnish Baby Aid Kit. Sitä kutsutaan paikan päällä FBAK-projektiksi.

1 300 pakkauksen pilottihanke käynnistyi alkukesästä. YK hoiti rahtauksen, ja äitiyspakkauksen vastaanotto on ollut niin lupaava, että jatkoa todennäköisesti seuraa.

Nyt odotellaan Kenian valtion mukaantuloa pakkauksen rahoitukseen.

– Pakkaus annetaan niille äideille, jotka ovat käyneet neljä kertaa neuvolatarkastuksessa paikallisella terveysklinikalla. Kauaskantoinen päämäärä on antaa naisille tietoa rintaruokinnan merkityksestä, perhesuunnittelusta, omasta hyvinvoinnista ja saada yhä useammat äidit synnyttämään klinikoilla, sanoo Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Annette Gothóni.

Äitiyspakkaukset on rahoitettu vapaaehtoisten suomalaisten lahjoittajien rahoilla ja Logonet-yrityksen tuella.

– Projektin suunnittelu alkoi Suomen World Visionin kanssa vuosi sitten. Vielä ei voida puhua bisneksestä, mutta potentiaali on melkoinen, jos homma käynnistyy täysillä, sanoo matkassa mukana oleva Logonetin kehitysjohtaja Mika Roini.

Turkanan maakunnan johtava terveysviranomainen Alice Akalapata on jo täysillä mukana suomalaisten käynnistämässä hankkeessa, ja maakunnalta on saatu siihen 9 000 dollaria rahoitusta.

Äitiyspakkaus ei ole pahvia kuten Suomessa, vaan muovinen laatikko, jota voidaan myöhemmin käyttää vaikka vaatelaatikkona.

Sisältö on räätälöity paikallisiin tarpeisiin. Siinä on samanlaiset vauvanvaatteet, hupullinen kylpyviitta ja pyyhe kuin meillä, mutta myös vauvan hyttysverkko, taskulamppu, saippuaa, synnytysalusta, synnytyksessä tarvittava kirurgin veitsi, napanuoran kiinnitysklipsi ja äidille terveyssiteitä.

Isääkin on muistettu, sillä mukana on afrikkalaisten miesten perinteinen chuka, viitta.

– Kondomeja ei pakkauksessa ole, sillä paikallisille miehille pitäisi ensin antaa valistusta sen käytön tarpeellisuudesta, Annette Gothóni sanoo.

Hyttysverkko on Mukahirwan majassa jo käytössä. Hän raottaa verhoa, jonka takana on koko kymmenhenkisen perheen yhteinen sänky. Siellä nukutaan ja tehdään myös lapset.

Äiti laittaa vastasyntyneensä verkon alle, ja sinne tämä nukahtaa kärpästen tai malariaa levittävien hyttysten häiritsemättä unta.

Vauvan viereen pötkähtää nukkumaan yksi sisaruksista.

Pakolaisleiri on jaettu neljään eri sektoriin, joista Kakuma ykkönen on ensimmäinen, vuonna 1992 perustettu alue. Pakolaisia on siitä lähtien tullut ja tulee Etelä-Sudanista, Somaliasta, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Etiopiasta. Kansalaisuuksia leirillä on kaksikymmentäkuusi.

Paikalliset asukkaat, turkanat, ovat olleet kateellisia pakolaisten saamista avustuksista – turkanat ovat itse asiassa aivan yhtä köyhiä kuin rajan yli tulleet.

Muutaman kilometrin päässä Kakumasta sijaitsee Kalobeyei, sekin osa pakolaisleiriä. Sen asumukset on rakennettu suunnitelmallisemmin ja kestävämmiksi. Alue on siistimpi kuin pääleirin hökkelit.

– Tarkoitus on, että nämä kodit ovat pysyviä koteja, kertoo paikallisen World Visionin työntekijä, herkästi hymyyn syttyvä Vincent Kagonya.

Kalobeyein puolella on pari vuotta sitten rakennettu Punaisen Ristin terveysklinikka, jossa neljä lääkäriä ja 16 terveydenhoitajaa hoitaa 300 potilasta vuorokaudessa.

Klinikalla on myös neuvola ja sikäläisittäin siisti synnytyshuone, keskoskaappeja ja synnyttäneille äideille siistit vuoteet. Äidit ovat klinikalla synnytyksen jälkeen saman ajan kuin Suomessa, 24 tuntia.

– Tänne saavat tulla kaikki, myös Turkanan paikalliset asukkaat, eivät vain pakolaiset. Asiakkaista 80 prosenttia on pakolaisia, loput paikallisia turkanoita. Heidän määränsä hoidettavien joukossa on ollut kasvussa, sairaanhoitaja Lucy sanoo.

Odotushuoneen lattialla istuu kolme äitiä lapset sylissään. Äideistä näkyy uupumus, joka lähentelee apatiaa. Syynä on lasten ja naisten omakin aliravitsemus.

– Lapsille annetaan täällä ravintolisiä, Lucy kertoo.

Eteläsudanilaisen pakolaisen Selina Nakanin seitsemän kuukauden ikäinen tytär Gladys painaa vain viisi kiloa. Tyttö jaksaa hädin tuskin imeä ravintolisäliuosta.

Äitiyspakkauksia on toistaiseksi jaettu neljälle eri terveysklinikalle. Yksi niistä on Turkanan maakunnan ylläpitämä Kerio Health Center.

Kerio on keskellä kuivaa aavikkoa. Kuuma tuuli nostattaa hiekkapyörteitä ilmaan, kärpäset surisevat klinikan sisällä.

Sen vanha synnytyshuone on kuin varasto, eikä enää käytössä. UK Aidin eli Ison-Britannian rahoittamana valmistunut uusi osasto antaa toivoa paremmasta. Se on ollut nyt käytössä kuukauden.

Klinikan johtaja Alex Losike on silti epätoivoinen.

– Veden puute on yksi pahimmista ongelmistamme. Vettä tuodaan tankkiautoilla tänne yli tunnin ajomatkan päästä Lodwarin kaupungista.

Neljä vuotta klinikalla työskennellyt sairaanhoitaja Pauline Kirwa on äidillinen, topakka nainen. Hän on yksi kolmesta klinikan hoitajasta, lääkäriä siellä ei ole.

– Hoidamme 2 500 potilasta kuukaudessa ja 20–30 synnytystä. Ensimmäisen äitiyspakkauksen jaoimme 11. kesäkuuta, hän kertoo.

Sängyllä istuu 20-vuotias Mary Naseken. Hän on synnyttänyt aamupäivällä ensimmäisen lapsensa, tytön. Hänellä on jo nimikin, Amuron. Mukana synnytyksessä oli Maryn ystävä, kahden lapsen äiti Rose Akulon.

Mary Nasekelle luovutetaan äitiyspaketti. Nuori äiti on hieman hämillään, kun Pauline Kirwa purkaa koko pakkauksen sisällön sängylle.

Kakuman pakolaisleirillä tuli vuosi sitten ilmi pakolaisten avustamiseen liittyviä väärinkäytöksiä. Suomi sai siitä tiedon YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ltä (Office of the United Nations High Commissioner of Refugees).

Ilmeni, että pakolaisilta oli kerätty maksuja muun muassa rekisteröintiin, koulutukseen ja terveydenhoitoon liittyvistä palveluksista, jotka heidän olisi pitänyt saada ilmaiseksi. Avustusjärjestöjen kansainvälisen henkilökunnan ei epäilty osallistuneen toimintaan.

Suomen World Visionin äitiyspakkaukset eivät joudu vääriin käsiin, siitä paikalliset World Visionin työntekijät lupaavat pitää huolen.

– Jos äidit kierrättävät tai myyvät myöhemmin pakkauksen tarvikkeita, en näe siinä mitään moitittavaa. Mutta jos pakkausta ei käytetä äitien ja lasten hyväksi, projektia on mietittävä uudelleen, Annette Gothóni sanoo.

Paketin vastaanotto eri perheissä osoittaa kuitenkin, ettei mistään sen sisältämistä tarvikkeista haluta luopua.

– En myy tästä mitään pois! Ja toiveeni on, että lapseni saavat kasvaa ja käydä koulua Keniassa, sanoo 28-vuotias eteläsudanilainen isä James Abui.

Innostusta on ilo seurata, sillä hetkeä aiemmin tunnelma on ollut suorastaan absurdi pakolaisleirin johtavan viranomaisen Kasili Mutambon toimistossa. Mutambo naureskelee ja puhuu muiden päälle.

Hän ei oikein hyväksy ugandalaisten homojen pakoa Keniaan, siirtyy seuraavassa hetkessä tyttöjen ympärileikkauksiin ja julistaa, että turvallisuustilanne leirillä on hyvä. Hetkeä myöhemmin hän sanoo aivan päinvastaista.

– Tulimme kertomaan tästä suomalaisesta äitiyspakkauksesta, Annette Gothóni painaa tottuneesti päälle.

Hän on viidentoista vuoden aikana tottunut asioimaan paikallisten kanssa leireillä, terveysklinikoilla ja tapaamisissa Nairobin viranomaisten kanssa.

Kasili Mutambo riemastuu:

– No sittenhän äidit oikein intoutuvat synnyttämään!

Tulkinta on hänen. Annette Gothóni selittää kärsivällisesti, että äidit pyritään saamaan synnyttämään klinikoille ja miettimään lapsilukuaan.

– Kun tieto lisääntyy, käynnistyy muutos, hän sanoo.

Leirin terveysklinikalla äitejä tukeva Punaisen Ristin työntekijä, 47-vuotias Rebecca Lam on itse paennut aikoinaan Etelä-Sudanista. Hän huolehtii nuorista naisista riuskoin ottein ja vakuuttaa Annette Gothónin tavoin, että perhesuunnittelu iskostetaan äitien ja varsinkin isien mieliin.

– Uskon, että miehet vielä opetetaan käyttämään kondomia!

Muutos on hidas, mutta jo käynnissä.