Se oli vain Instagram-kuva ilman sen suurempaa taka-ajatusta. Siinä oli Anna Puu, 41, pukeutuneena bodyasuun. Viestin otsikoksi Anna kirjoitti: We come in all shapes and sizes. Kiitos #balticprincess oli kivaa eilen teidän kanssa! Båten Annat on nyt seilattu ja keikat jatkuu sit kesällä! Niistä lisää pian...

Jos alla oleva upotus ei näy, kokeile päivittää sivu. Löydät kuvan myös täältä.

Kohta joku kyseli Instagramin kommenttiosiossa Annalta, onko hän kenties raskaana. Onnea uuden tulokkaan odotuksesta koko perheelle, toinen toivotti. Se sai Annan vastaamaan takaisin.

Huom en ole raskaana! Sitä tarkoitin tuolla ensimmäisellä lauseella, että voin ihan hyvin esiintyä sukka-asussa vaikka maha vähän ”pullava” onkin!! Siellä on kasvanut kaksi ihanaa lasta ja en jaksa peitellä vatsaani siinä vainoharhassa, että joku ajattelee mun olevan raskaana. Oon 41-vuotias ja hiton ylpee mun kropan joka mutkasta ja kummusta.

Sitä ennen Anna oli lähettänyt videon itsestään miehelleen Jukka Immoselle: ”Tässä minä nyt lähden esiintymään makkarakuoriasussa!”

Kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen hän miettii kohun ja kehorauhakeskustelun aikaan saanutta kuvaansa ja siitä syntynyttä somekeskustelua.

– Älytöntä! Joku kommentoi: ”Jos haluaa kehorauhaa, ei kannata ottaa itsestään pömppömahakuvaa.” Mutta enhän minä ottanut sellaista! Se oli ihan normaali kuva. Minulla oli hyvä fiilis, vaikka tiesin, että en ole missään maailman timmeimmässä kunnossa. Minusta näytin ihan hiton hyvältä!

Anna ei ymmärrä ajan menoa. Ennen ihmiset saivat kasvaa ja elää ilman, että he tuijottivat koko ajan itseään. Nyt jokainen on katseen kohteena ja hänen valintojaan seurataan. Etenkin jos kyse on julkkiksesta.

– Se on asia, mikä on muokannut suhdetta itseeni. Nyt voin nähdä itseni koko ajan, joko jonkun tägäämänä tai tehdessäni julkaisua.

Anna on oppinut suojelemaan itseään, eikä juuri lue itseään koskevia somekommentteja eikä koskaan googlaa nimeään.

– En edes seuraa, miten biisini striimaavat. En halua alkaa määritellä itseäni niiden asioiden kautta.

Julkisuus ei sinänsä ahdista Annaa. Uimahallissa saattaa pinna kiristyä, kun tuijotukset seuraavat, mutta hän on päättänyt käydä ystävien tai siskonsa kanssa pulikoimassa tavallisen talliaisen tapaan.

Olet niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin päin. Ei ole monta vuotta siitä, kun Annaa kehotettiin syömään enemmän.

– Naisena olemisessa mikään ei riitä. En tiedä miesten fiiliksiä, mutta ymmärtääkseni julkisuudessa olevien miestenkin painoa kommentoidaan koko ajan. Se on hirveää kajoamista. Kun sen ymmärtää, että tekee mitä tahansa, se on väärin... sen jälkeen alkaa vesi valua hanhen selästä. En voi tätä voittaa, joten parempi olla juuri sellainen kuin itse haluan.

Kyllä Annakin hoitaa itseään ja ulkonäköään. Hän on kertonut avoimesti, kun on käynyt esimerkiksi pistoshoidossa.

– Kaipaan läpinäkyvyyttä monissa asioissa. Ei kaikista asioista kuitenkaan tarvitse raportoida eikä kukaan ole kenellekään tilivelvollinen. Mutta jos toimii kauneusihannetyyppinä, se on eri tilanne.

Anna tietää varsin hyvin, että esiintyvän taiteilijan on parempi olla lavalla, kun nukkuu ja syö hyvin ja harrastaa liikuntaa. Eikä ala puuskuttaa, kun tekee pari tanssiaskelta ja laulaa samaan aikaan.

Mutta…

– En minä ole enää 20-vuotias eikä minun tarvitse olla. Jokaisen vartalo on erilainen ja oli se millainen hyvänsä, kenelläkään ei ole oikeutta tulla utelemaan tai kommentoimaan. Oli se sitten keho-positiivisuutta tai ei.

Annalla on päiviä, jolloin hän tuntee olevansa upea ja päiviä, jolloin kaikki on paskaa. Sitä hän opettaa myös teini-ikäiselle tyttärelleen.

– Välillä on ok, että tuntee olonsa koko maailman rumimmaksi. Että äidilläkin on joskus sellaisia oloja. Mutta ne eivät ole totta, vaan sinulla on huono päivä ja purat sen itseesi.

Silloin kun Anna manaa, että peilistä katsoo petolinnun perse, aviomies Jukan lempeä katse korjaa suuntaa.

– Etenkin huonoina päivinä hän osaa sanoa, että olet niin kaunis. Silloin inho muuttuu nauruksi, että katsommeko nyt samaa kuvaa.

Vaikka on hyvä itsetunto, välillä on sellaisia päiviä, jolloin ei vaan pidä itsestään ja peilikuvastaan. Ennen oli toisin.

– Kun menin Idolsiin, en edes miettinyt ulkonäköäni. Siis kelaa, hän puuskahtaa.

Vuonna 2008 Anna Puustjärvi, 26, asteli Idols-kilpailuun. Kauppatieteiden maisteri oli soittanut kitaraa jo 14-vuotiaasta lähtien, mutta koe-esiintymiseen ei soitinta saanut ottaa mukaan.

– Muistan, että päätös lähteä mukaan oli aika iso, sillä koin olevani hyvinkin tietoinen musiikista ja pidin itseäni rokkipoliisimaisena musadiggarina. Mielestäni kaikki kaupallinen oli roskaa.

Idolsissa kysyttiin, millaista musiikkia haluaisit tehdä. Indiemusaa, vastasi Anna. Jone Nikulaa nauratti.

Kun Anna pärjäsi kisassa, oli edessä indiemusiikki-ihanteen uudelleenarviointi. Hän halusi tehdä musiikkia, jota yleisö halusi kuunnella ja radiot soittaa.

– Niin… Totta kai halusin, että on keikkoja ja biisit soivat. Sen ihanteeni ja todellisuuden kanssa jouduin tekemään jonkunlaisen rauhan. Oli ymmärrettävä, että en voisi tehdä ihan sitä äkkiväärintä taidetta, mitä itse saattaisin kuunnella. Oli päätettävä, että en ole yhtä kuin taiteeni, vaan totuus löytyy jostain keskeltä, molemmista maailmoista. Sellaisten asioiden edessä ihminen muotoutuu ja särmät hioutuvat.

Anna muistaa, että hänen uransa alkuaikoina moni myös piti häntä mediavastaisena.

– Olin tottunut suhtautumaan asioihin kriittisesti, joten olin – ja olen yhä – myös mediakriittinen. En uskonut kaikkea mitä painetaan. Idols-talossa meistä tehtiin lehtijuttuja, joita ei lähetetty tarkistettavaksi. Jotkut olivat ihan romuna siitä, että heistä julkaistiin asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa.

Se vaikutti Annankin ajatuksiin. Mediasta tuli mörkö.

– Tajusin, että tällaista tämä on ja aloin suhtautua mediaan kriittisesti. Toisaalta se ei ollut yhtään samanlaista kuin nykyään, nyt se on kaikkialla. Kun maailma muuttuu, itsekin joutuu muuttumaan mukana. Eihän se ole niin, että maailma pysyy samanlaisena ja minä muutun.

Muutos on ollut Annan mukaan salakavala. Mukaan ovat tulleet sosiaalisen median uudet muodot, jossa jokainen voi olla itse mediana.

– Jokainen sovellus tai edistys on tapahtunut pikkuhiljaa. Jos nyt sanon, että en jaksa Tiktokia, katsotaanpa tilanne vuoden päästä.

Anna sanoo kasvaneensa vähitellen tähteyteen ja julkisuuteen. Päätä ovat pitäneet kasassa perhe ja ystävät. Ympärillä on edelleen samat tyypit ja heidän kanssaan ei puhuta työasioista. Perheessä oli jossain vaiheessa sääntökin, että sunnuntaisin kun syödään Annan vanhempien luona, puhutaan vain normaaleista asioista.

Äitiyskin tapaa muuttaa ihmistä. Annalla on kaksi lasta, joista nuorimmainen on pian kahden vuoden ikäinen.

– Elämä muovautuu, eikä pelkästään töiden kautta. Kun en ole keikoilla tai televisiossa, elän tosi tavallista elämää. Se ei todellakaan ole tulitusta. Koen olevani välillä töissä käyvä kotiäiti. Koen myös olevani hirveän tavallinen ihminen, joka tykkää tavallisista asioista. Toki sillä lisäyksellä, että tiedostan olevani valtavan etuoikeutetussa asemassa.

Hän pohtii, että on tosi epäsuomalaista sanoa ääneen, että elämä on mennyt tosi kivasti.

– Se ei tarkoita, etteikö välillä olisi ollut pettymyksiä tai että olisi aina saanut kaiken haluamansa. Pandemia teki taloudelliseen riippumattomuuteeni ison loven. Onneksi minulla oli pari tosi hyvää vuotta sitä ennen ja olen sijoittanut kiinteistöihin.

Taloudellinen turva on Annalle iso tekijä ja asia, ”joka tuo rauhaa sielulle”.

– Nuorempana olin helvetisti köyhempi, mutta toisaalta en elänyt sen laaduttomampaa elämää. Olen ollut tosi onnellinen pienissä kerrostaloasunnoissanikin. En koe olevani vauras, mutta ajattelen, että olisipa kiva, jos lapsillekin jäisi jotain, kun minusta aika jättää.

Seikkailuhenkisestä nuoresta hipistä on tullut keski-ikäinen ja -luokkainen muusikko-perheenäiti, jolle arjen helppous maistuu, sen Anna myöntää.

– Sitä voi tarkastella monesta näkökulmasta, mikä kaikki on muuttunut. Aikoinaan minua ei olisi saanut kirveelläkään laittamaan korkokenkiä jalkaan. Nykyään samastun enemmän siihen Asan biisiin Mä haluun olla hippi, jonka ajatukset ovat ristiriidassa tekojen kanssa. Kuten tilaa ne korkokengät netistä lentorahdilla tai yhtäkkiä herää suuren omakotitalon omistajana.

– Nykyinen kotini on tietynlaista suuruudenhulluutta, joka toteutui, kun kaksi yllytyshullua sai idean.

Se toinen yllytyshullu on Annan puoliso, menestynyt musiikkituottaja Jukka Immonen.

– Meillä on tapana yhdessä selata Oikotietä huvikseen. Yksi ilta tuli vastaan 60-luvun alkuperäisessä kunnossa oleva kuolinpesän talo. Sovittiin, että mennään katsomaan, läpällä. Sitten me molemmat olimme, että ”jess, tässä on tosi paljon potentiaalia”, eikä yhtään tiedetty, mihin laitamme nokkamme, hän nauraa valtoimenaan ja viittaa esimerkiksi siihen, että talo lämpenee pääasiassa sähköllä. Energian hinnan hetkellisestä rakettimaisesta noususta ei tarvitsekaan Annalle erikseen puhua.

– Mutta ei iso omakotitalo ole koskaan ollut minulle mikään tavoite, end goal.

Anna kävi hiljattain Kenian maaseudulla tutustumassa Mifuko Trust -säätiön toimintaan. Nuorempana hän oli varsin kova matkustamaan tai seikkailemaan, kuten hän itse kuvailee.

– Mentiin kengännauhabudjetilla. Se oli ihanaa! En ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Nyt matkalla tunsin oloni pitkästä aikaa ei turistiksi, vaan seikkailijaksi ja mietin, miksi aikuistuminen, vakiintuminen ja taloudellinen hyvinvointi tuo semmoista... tai se poistaa tietynlaista seikkailua.

Nuorena ei haitannut syödä ruisleivän päällä halvinta sulatejuustoa, kun rahat eivät muuhun riittäneet. Kunhan pääsi jotain uutta seikkailua kokemaan. Mutta nyt ”muka ei voisi lähteä majoittumaan, kun kohde on saanut vain 8,8 arvion majoitusapplikaatiossa. Ei ole tarpeeksi hyvä”, Anna miettii ironisesti.

– Äh! Elämää pitäisi ravistella välillä, hyvällä tavalla. Että muistaisi, miten ja miksi ennen teki asioita.

Meikki Jenny Jansson. Stailaus Vesa Silver, Assistentti Elina Onkinen. Koristeltu paita ja housut Zara, Korvakorut Edblad/Villa Tremondo. Vihreä takki ja paksupohjaiset sandaalit ZARA. Vaaleat kukkakorvikset Ibero. Oranssinen viitta hapsuilla, sandaalit ja kultaiset korvikset ZARA, Timanteilla koristeltu toppi Moschino x H&M (Siniset housut Annan omat). Kuvauspaikka: Hakola showroom.